sunnuntai 18. lokakuuta 2015

C. Auriksen hautajaiset

Olen yrittänyt tämän syksyn ajan selittää brutaalilta kuulostavien hautajaisten syvintä olemusta lääkiksen ulkopuolisille kavereille ja perheenjäsenille, koska on tuntunut hirveältä hypettää viikkoja ja kuukausia etukäteen juhlivansa lokakuussa hautajaisia ja tarvitsevansa sitä varten tyylikkään pikkumustan ja toisaalta täyteen kaalinlehtiä ommellun mekon. Kaikki nurinkurinen hypetys oli kuitenkin ansaittua, koska viime perjantai oli mahtava päivä! Niin paljon hymyä, skumppaa, naurua, kauneutta ja hyvää mieltä.



Hautajaisaamussa oli vähän samaa fiilistä kuin vanhojentansseissa tai mitä voisin kuvitella hääaamun olevan. Pitää herätä aikaisin, väkertää hiukset ja meikki paineen alaisena kuosiin senhetkisen elämän tärkeintä hetkeä varten, sumpailla monta eri vaatekertaa mukaan, ahdistua ajan vähyydestä ja juoda lopulta onnellisena skumppaa ystävien kanssa, kun kaikki on kuitenkin lopulta mennyt juuri niin kuin pitääkin, ja kaikki naiset ympärilläsi näyttävät aivan kuolemankauniilta jumalolennoilta. Koska huhhuh sitä kauniiden naisten ja komeiden miesten määrää Medisiinalla viime perjantaina!



Hautajaisten voima on niiden kahdet eri kasvot. Päivä aloitettiin leikkimällä niin fiiniä aikuista että, ja päätettiin tanssimalla kaalimekko päällä Tivolilla. Noiden aktien väliin mahtui lisäksi koko kurssin yhteinen ruokailu Kupittaan Paviljongissa, mikä toi edelleen juhlavuutta preklinikan taaksejättöön. Koska sitähän me, hampaiden kanssa yhteisen taipaleen päättymisen suremisen ohella, perjantaina juhlimme: kandiutumista ja klinikkaan siirtymistä. Minäkin pääsin viimein käyttämään H&M:ltä jo vuosia sitten ostamaani huntupantaa, jota olen jemmannut hautajaisia varten ykkösvuodesta asti, kun ensi kertaa kuulin, että kolmosella vietetään kuoppajuhlia. Ja tuo sää, jonka lokakuun 16. päivälle saimme! En kestä. Liikaa ihanuutta yhteen päivään pakattuna ♥
 
Loppuun vielä ilmainen vinkki kaikille kaaliasusta haaveileville: ompeleminen vie aikaa ja kaali painaa valtavasti, mutta muutoin lämpimästi tervetuloa kaalinaisten iloiseen joukkoon. Kaali on enemmän kuin pelkkää ruokaa, kaali on elämäntapa.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hahah, miksi ei? :D Illan bileiden teema oli ruoka ja yksi kaveri sai idean, että kaali, se on meidän juttu. Kuulosti just sopivan typerältä idealta, joten näin meistä tuli kaalinaisia. Mutta kyllä pari kertaa meinasi epätoivo iskeä, koska tuoreesta kaalista tehtyä mekkoa ei voinu tehdä montaa päivää etukäteen valmiiks ja just ennen hautajaispäivää oli aika monta muutakin rautaa tulessa. Onneksi selvittiin :)

      Poista
  2. Moikka! Tunnetko/tiedätkö ketään joka matkaa kauempaa yliopistolle päivittäin? Omalla kohdallani edessä olisi n. 100 kilsaa yhteen suuntaan, joten vähän mietityttää jaksaminen.. Kiitos jo etukäteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja sori, että vastaaminen on venynyt! Meillä oli hampaalla yksi perheellinen nainen, joka kävi päivittäin Kirkkonummelta Turussa koulussa, mutta muita ei nyt tule mieleen. Itse en näkisi noin pitkää matkaa vaihtoehtona, koska päivät on usein lyhyitä ja olisi äärimmäisen turhauttavaa tulla koululle ainoastaan parin tunnin pakollisen harkan takia. Mutta teoriassa luennothan ei ole pakollisia, joten ainoastaan harkkoihin tarvitsisi yliopistolle tulla. Siispä vastaan, että teoriassa mahdollista, mutta käytännössä äärimmäisen turhauttavaa plus jonkinasteinen sosiaalinen itsemurha, koska luennot, ruokailut, iltahäppenigit yms sitovat porukkaa aivan eri tavalla yhteen kuin silloin tällöin harkoissa näkeminen.

      Poista