tiistai 27. lokakuuta 2015

Hei hei mitä kuuluu?

Vanhana Apulantafanina en malttanut jättää lainausta käyttämättä. Koska syksy viilettää villiä vauhtia ja alan salaa unelmoida joulukuusen pystyttämisestä (kaksi vuotta sitten meillä oli tässä vaiheessa kuusi) ajattelin mennä tänään puhtaalla fiilistelypostauksella. Mitä minulle kuuluu just nyt?

Koulussa tulee yhtä aikaa tulosta... Muutaman viikon takainen kuukauden kestänyt tenttiputki saatiin keikattua kunnialla kumoon, joskin viimeisimmän laboratoriolääketieteen tentin tuloksia odotellaan vielä pari päivää. Vasta sen jälkeen huokaisen lopullisesti helpotuksesta, koska sisälläni kalvaa yksi potentiaalisesti väärinymmärtämäni tehtävä, joka osaa niellä pisteeni alle läpipääsyrajan. Virallisesti taaksejäänyttä ja opintorekisteriin kilahtanutta elämää ovat kuitenkin jo sisätautien sisäänpääsyntentti, jonka ekasta yrityksestä nappasin lääkisurani ensimmäisen hylätyn, propedeutiikan kurssi ja ruotsin kurssin kirjallinen osuus, joka ennen rekisteriin siirtymistään piti yllä jännitystä ylimääräiset pari päivää opettajan pienen virheen vuoksi. Noita neljää tenttiä tässä on edellinen kuukausi tahkottu kaiken juhlimisen seassa, mutta onneksi riemu ei kuitenkaan vielä lopu.


ja turpaan. Tulevana perjantaina edessä on mikrobiologian kurssin alkukuulustelu. Jee. Siirryimme mikrobilsan maailmaan viime viikolla ja tätä kurssia jatketaan aina joululomaan asti niin, ettei joululomalla varmasti uskalla koskea mihinkään, ettei vain saa kuolettavaa virusinfektiota liian kauan seisoneesta joulukinkusta. Ennustan nimittäin kurssin aikana muuttuvani mikrobineurootikoksi tai ainakin -foobikoksi, koska kammottavaa kyllä mikrobeja on (ja tottakai kuulukin olla) aivan kaikkialla ja tuntuu, että milloin vain joku niistä saattaa rueta riehumaan ja tappaa samalla puolet koko maapallosta. Tuollaisia asioita minä oikeasti pelkään. Käsistä riistäytyneitä sairauksia, jotka ottavat kenet haluavat. Tällä hetkellä pelkään kuitenkin toistaiseksi enemmän loppuviikkoa, koska en tiedä, kuinka selviän vielä kolmesta päivästä pelkkiä luentoja. Viime viikko ja nämä kaksikin päivää tällä viikolla tuntuvat olleen jo liikaa.

Alan tosissaan päästä loppusyksymoodiin. Minä haluan kynttilöitä, punaviiniglögiä, itsenäisyyspäivän ja synttärit tänne nyt. Mieluiten heti, kiitos. Olisin aivan valmis ihmettelemään ensilunta ja valittamaan liian kylmää säätä, jos vain saisin joulusuklaata ja -torttuja kanssani sohvalle. Kauhukseni luin jostakin, että Fazerin joulusuklaata ei enää saisi, mutta olen tiukasti kieltäytynyt uskomasta sitä. Joulusuklaata myydään ja Leonardo DiCaprio on edelleen yhtä söpö ja nuori kuin Titanicin aikaan. Case closed.

Pian saa kaivaa PuMa-identiteetin jälleen esiin. Huomenna pidetään tulevan speksin eka pumamiitti ja rattaat lähtee taas pikkuhiljaa surraamaan. Hurraa!

Tuleva viikonloppu on jälleen juhlaviikonloppu. Koska pukujuhlat ovat parhaat juhlat, kannattaa viettää kolme viikkoa peräjälkeen teemabileissä. Kaksi edellistä viikkoa kuitenkin tylsistyttivät ompeluintoni hetkellisesti sen verran pahasti, että ajattelin vetää halloweenbileet viime vuoden asulla. Onko halloweenbileisiin muuten pakko pukeutua pelottavaksi? Eikö pelkkä hieno asu mitenkään riittäisi täyttämään etikettivaatimusta?

Tänään on hyvä ilta. Puhdas, juuri siivottu koti, omatekoinen riisipuuro, ystävät ympärillä sekä Hottikset ja Ensitreffit alttarilla peräkkäin telkkarista. Mitä muuta ihminen saattaa elämältään toivoa?

Ps. Vaikka lumi ja pakkanen on kivaa, tämä syksy on kyllä ollut jotain aivan järjettömän siistiä!

2 kommenttia:

  1. Heip, ihan mielenkiinnosta kysyn, oliko teillä lääkiksessä kolmen ekan vuoden aikana miten paljon koulun ulkopuolista "harjoittelua" tai muuta vastaavaa? Teittekö vierailukäyntejä tms.? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Noup. Ei mitään. Muutenkin Turussa säästellään kaikkea potilaille tehtävää käytännön työtä kolmosvuoden puolenvälin jälkeiseen elämään. Ykkösellä käydään yhteensä 4 työpäivää seurailemassa tk-lääkärin työtä, kakkosella ei mitään ja kolmosen syksyllä käydään ottamassa yksi anamneesi, tehdään yksi status ja harjoitellaan yksi aamu verinäytteenottoa labrassa. Kolmosen keväästä alkaa kuitenkin sitten kova käytännön reeni, kun suurin osa opiskelusta siirtyy osastoille ja luentosaleissa käydään vaan kääntymässä silloin tällöin. Sillä mennään sitten loppulääkis.

      Mutta kaikkiaan lyhyenä vastauksena kysymykseen: hyvin vähän :D

      Poista