torstai 29. lokakuuta 2015

Reilipäivät 26-28: Andorra la Vella

Kaiken maailman tentti- ja naamiaskiireiden vuoksi olemme reilitarinassakin jumahtaneet Toulouseen jo kahdeksi viikoksi. Asia on pikimmiten korjattava, koska Toulouse oli todellakin vain pakollinen välistoppi ennen seikkailun sisäistä seikkailua Andorraan.

Andorra paljastui matkan edetessä Jarkon märäksi päiväuneksi ja vähemmän salaiseksi haaveeksi, mutta reissaaminen Ranskan ja Espanjan vuoriston väliseen kääpiövaltioon tuntui mahdottomalta toteuttaa reilin puitteissa. Koska maahan ei mene rautateitä eikä reililippuun kuuluvia busseja, jokainen Andorraan tuhlattu päivä olisi aikaa ja rahaa pois todelliselta reilaamiselta. Lisäksi bussiyhteydet Ranskan puolelta Andorran pääkaupunkiin Andorra la Vellaan kulkivat äärimmäisen huonoihin aikoihin niin, että matkaaminen bussilla olisi syönyt täysin yhden reissupäivän. Onneksi hätä ja yolohenki (=Jarkko) keinot keksii ja jaksaa taivutella Kristankin niihin, joten pääsimme kuin pääsimmekin Andorraan. Me liftasimme.



Lähtöaamuna heräsimme ääriaikaisin Toulousessa ja nappasimme ensimmäisen mahdollisen junan kohti juuri ja juuri Ranskan puolella sijaitsevaa Andorre L'Hospitaletia. Halusimme olla ajoissa, koska emme lainkaan tienneet, millaiset liikennemäärät kaupunkien välillä kulkevat, ja toisaalta tahdoimme jättää itsellemme aikaa keksiä pakokeinon, jos liftaussuunnitelma kaatuisikin omaan yolouteensa. 13 kilometrin matka Andorre L'Hospitaletista Andorran puolen ensimmäiseen kaupunkiin Pas de la Casaan oli naurettavan helppo. Pari minuuttia peukku ojossa ja meidät poimittiin kyytiin kohti tuntematonta. Tuolla välillä suhasi sellainen ranskalaisten viinaralli, että Suomi-Viro -akseli jää melkein toiseksi. Auto toisensa perään saapui kylään lastaamaan kaiken löytyvän tilan täyteen verotonta viinaa ja tupakkaa, jonka jälkeen auton nokka käännettiin takaisin kohti kotoranskaa. Tämän vuoksi siirtyminen Pas de la casasta Andorra la Vellaan oli huomattavasti kinkkisempi juttu, mutta parin tunnin peukuttelun jälkeen meidät nappasi kyytiinsä maailman ihanin espanjalaismoldovalainen pariskunta, joka oli matkalla Andorra la Vellaan shoppailemaan.
 


Andorra oli täysin oma lukunsa. Joka suunnasta ympäröivien vuorten väliin puristuksiin jäänyt uudenkarhea kaupunki, jossa kaiken pystyi näkemään yhdellä vilauksella. Minusta kaupunki oli kuin valtava risteilyalus, koska kaikkialla säntäili turisteja tax free -ostoksilla ja pinnat kiilsivät kaikkialla uutuuttaan. Toisaalta kaiken kulutusparatiisia ympäröivät ehkä reissun upeimmat maisemat, koska suomalainen silmä on jotenkin erityisherkkä vuoristoille. Andorrassa vuorta oli kaikkialla, minne katsoi. Kaupungista ulos vievät tiet luikertelivat käärmeinä vuorien välissä, kunnes katosivat näkyvistä, ja kaupunki päättyi siihen, missä vuori alkoi.

Meidän Andorramme piti sisällään vain hajuvedenoston verran shoppailua, mutta muuten tutkimme kaupunkia, istuskelimme puistossa piknikillä ja otimme pientä tuntumaa vuoristoon vaeltelemalla kaupungin rinteillä. Jos aikaa olisi ollut enemmän ja lämpötila muuta kuin +38 astetta, melko läheltä kaupunkia olisi lähtenyt kunnon vaellusreitti, joka olisi ollut mahtavaa ottaa haltuun. Tässä minun rajani tuli kuitenkin vastaan ja taivuttelin Jarkon tyytymään helpompaan seikkailuun, joka onneksi kuitenkin nostatti meitä suht korkealle rinteille.



Asumisesta pakko sanoa sen verran, että ensimmäisen Andorra la Vella -yön nukuimme neljän tähden hotellissa. Oli aika priimaa, huh huh. Onneksi kakkosyö meni taas tutummin nuhjuisessa perushotellissa, ettemme ehtineet liian hyvään tottua. Summa summarum, Andorra oli mahtava kokemus, jonka vuoksi kannatti ehdottomasti taas soveltaa reilisuunnitelmaa.

Andorravinkit tiiviisti:
- Mene sinne!
- Vuorilla vaeltelu
- Shoppailu
- Ihmeellisen kaupungin ihmettely
- Maisemien ihailu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti