tiistai 6. lokakuuta 2015

Sano mua kandiks!


Aivan puskista tiistaiaamuna kello 9.31 puhelin kilahti, että nyt se on virallista. Meistä on tehty kandeja yliopiston rekisteriin! Woop woop! Juhlin opintorekisteriin siirrettyä suoritusta screenshottaamalla Nettiopsun sivua niin moneen kertaan, että melkein myöhästyin tiistain toisesta juhlahetkestäni -elämäni viimeiseltä ruotsintunnilta. Tiedän, että elämän viimeistä ruotsintuntia on juhlittu yläasteen lopusta asti, eikä minulla edes ole mitään ruotsia vastaan, mutta silti yllätin itseni tänään fiilistelemästä elämäni vihoviimeistä ruotsintuntia. Katsotaan vaan, niin tulevaisuudessa tulen vielä joidenkin sattumusten kautta lukemaan itseni ruotsin opettajaksi. Sitten ihmetellään opintorekisteriin kilahtanutta filosofian kandin arvoa.

Jos vikan ruotsintunnin juhliminen tuntuu turhalta, periaatteessa aivan yhtä turhaa on juhlia meidän kandidaatin arvoammekin. Ei meistä yhdessä yössä hulluja hurskaampia tullut, vaan aivan samoja klinikan kynnyksellä räpeltäviä kolmosia me edelleen olemme, vaikka arvonimi muuttui lääketieteen ylioppilaasta lääketieteen kandidaatiksi. Olkoon kuitenkin teoriassa kuinka turha juhlanaihe tahansa, käytännössä tuntuu aivan järkyttävän hyvältä olla kandi! Se näyttää paperilla hyvältä. Se kuulostaa ääneen sanottuna hyvältä. Se tuntuu hurjan hyvältä. Kandi kandi kandi kandi, minä!


Minusta tiedekunta voisi ottaa Jarkosta mallia ja repiä kanssamme kandituksesta enemmän riemua irti. Tehtäisiin ensimmäisestä tutkintopykälästä oikeasti juhlanaihe eikä vain tiputettaisi tietoa rekisteriin mitään sanomatta satunnaisen opiskelijan sen sieltä huomattavaksi. Ja tämä pätee koko yliopistoon. Kaikki kandin paperit ulos taistelleet ovat minusta pienet juhlallisuudet ansainneet. Onneksi viikon päästä perjantaina kuitenkin juhlitaan kolmosen kurssibileitä eli meidän kurssimme hautajaisia. Meidän ja hampaiden yhteisen taipaleen hautaamisen ohella ehditään varmasti vähän myös ilojuhlia vajaata 200 uutta lääketieteen ja hammaslääketieteen kandidaattia. Koska vaikka lääkiksessä ei mitään erillistä kandityötä tarvitsekaan tehdä, vaan kahden ensimmäisen vuoden kurssien läpäiseminen riittää, ei tämä ilmaiseksi ole tullut. Nyt korjataan ensi kertaa konkreettista satoa pääsykoetuskan ja tenttilukemistuskan palkkioksi, kun eka merkittävä pykälä lisensiaatin papereita kohti on saavutettu. Meistä on jumankauta tehty kandeja!

Krista, LK

6 kommenttia:

  1. Onnee paljon! Kovasti olet joutunut tekemään töitä kandinpapereiden eteen :)

    VastaaPoista
  2. Kylläpä aika rientää :) olen seuannut blogiasi hakukeväästä 2013 asti ja kyllä tää on ollut melkoinen matka minkä olet kulkenut. Ihanaa kun olet jaksanut kirjoittaa (joka päivä pitää tarkistaa onko sulta tullut jotain uutta) näin ahkerasti lääkiksen ohella. hirveästi tsemppiä klinikan räpellykseen ;) täällä keittiön pöydän ääressä istuu yksi fysiikan kolmoskurssin kanssa joka sai just kuvan motivaatiopiikin tästä kirjoituksesta :) jaksaa jaksaa, ehkä sitten joskus mäkin voin kutsua itseäni LK:ksi. Tai jos nyt ensin pääsisi sinne lääkikseen sisään... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos valtavan paljon kommentista. Et uskokaan, miten hyvä mieli tuli :) Aika tosiaan lentää ihan hurjaa vauhtia, koska tuntuu, että siitä omasta vikasta pääsykoekeväästä ei oo vielä menny kovinkaan kauaa ja sitten kuitenkin huomaan olevani kandi. Hups, sinne meni 2,5 vuotta ihan hetkessä. Sulle ihan valtavan paljon tsemppiä luku-urakkaan! Älä luovuta, koska jokainen joka lääkikseen oikeesti haluaa, kyllä lopulta pääsee sisään. Tietty se vaatii hommaa, mut jokaisesta, jolla on motivaatioo kyllä on siihen. Siispä vaan hurjasti tsemppiä sulle ja toivottavasti pystysin tulevaisuudessakin motivoimaan mun teksteillä.

      Poista