maanantai 2. marraskuuta 2015

Halloween 2015

Minä hurahdin. Monen vuoden plääh mitä jenkkihupatusta ja turhaa krääsäilyä -ajatusten jälkeen, päästin irti ja luovutin. En ainoastaan osallistunut halloweenbileisiin vaan innostuin niistä. Suorastaan hurahdin hetkellisesti.

Suomalainen juhlii pyhäinpäivää hiljaa kotona, yhden kynttilän valossa ajasta ikuisuuteen siirtyneitä rakkaita muistellen. Illan kohokohtana tehdään retki haustausmaalle ihastelemaan kuiskien mustassa yössä hehkuvaa kynttilämerta, jonka jälkeen palataan lämpöiseen kotiin juomaan lasillinen viiniä pöydällä palavan kynttilän liekkiä mietiskellen katsellen. Näin minä näen suomalaisen pyhäinpäivän, jonka tiukan pelkistettyä konservatiivisuutta vaalin sydänverellä tähän vuoteen asti. Minä oikeasti rakastan istua pyhäinpäivänä kotona kynttilänvalossa ja olla vähän haikeana, kun elämän rajallisuus puskee yhden päivän ajan kaikkialta vasten kasvoja. Tavallaan tunsinkin oloni äärimmäisen petturiksi loikatessani pyhäinpäivänä töhräämään kasvojani tekoverellä ja juomaan viiniä lasin sijaan pullollisen, mutta toisaalta... Elävillä on oikeus olla elossa ja minä rakastan myös teemajuhlia.


Minun piti aluksi olla vain Smurffiina, koska ihastuin asuun viime vuoden halloweenjuhlissa, kun juhlin toisen kaveriporukan kesken. Jarkon mielestä smurffi ei kuitenkaan riittänyt, vaan piti olla pelottava, joten siitä se ajatus pienen alkukankeuden jälkeen sitten lähti. Olisin verimekkoinen Smurffiina, jonka suu on viilletty auki Chelsea smile -tyyliin. Idea oli niin hyvä, että uhrasin lähemmäs kolme luentoa googlailulle ja shoppailulle, koska en vain innostuksissani kyennyt keskittymään. Idea oli äärimmäisen hyvä vielä keskiviikkonakin, kun ensi kertaa kokeilin haavan tekemistä arpivahalla käteeni. Tästä tulee niin hyvä!! 

Huonoksi suunnitelmani muuttui vasta itse juhlapäivänä, kun vaha ei kestänyt lainkaan suupielissä, joita täytyy, typerää kyllä, liikuttaa aina puhuessa, syödessä, juodessa, hymyillessä, nauraessa.... Seurasi hetkellinen päivän teemaan sopiva epätoivo ja kiukku, josta luojan kiitos pääsin eroon, koska inhosin jo itsekin itseäni tuollaisesta kiukuttelun takia. Plan B käyttöön ja hetkessä olinkin Smurffiina, jonka otsaa oli viilletty. Ei aivan yhtä karmiva, mutta haava kuitenkin onnistui ja pysyi illan paikallaan, joten pelkkää voittoa.





Jotta hurahdus ja takinkääntö olisi mahdollisimman laaja-alainen, minä myös leivoin halloweenteemaisesti. Salmiakkikuorrutteisia leivoksia mör-örvelöillä koristeltuna. Vietin perjantaina kolme äärimmäisen terapeuttista tuntia yksin keittiössä leipoen ja joululauluja spotifysta kuunnellen. Jep, se on alkanut, vaikka Jarkko ei antanutkaan minun ostaa vielä glögiä kaupasta.


Toivottavasti kaikilla oli hyvä pyhäinpäivän viikonloppu, vietti sitä sitten perinteisen hartaasti tai kaupallisen hupatuksen edessä taipuneena.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti