maanantai 16. marraskuuta 2015

Hesan naiset

Oli aivan pakko päästä käyttämään tuota otsikkoa, vaikka se kuinka hölmön kliseinen alku onkin postaukselle, joka käsittelee neljän naisen viikonloppua Helsingissä. Siellä me pitkän tauon jälkeen tapasimme, Stadissa.



Kahden tunnin matka Turusta Helsinkiin on jotakin käsittämättömän loistavaa herkkua, jota tulee ikävä kyllä hyödynnettyä liian vähän. Vasta parin vuoden sisään olen alkanut tosissaan tutustua Suomen mittakaavassa suureen, maailman näkökulmasta naurettavan pieneen pääkaupunkiimme, ja kyllä minun on pakko liennyttään kovia ajatuksiani Helsingistä. Lauantaina tunsin suorastaan ylpeyttä suurestapienestä kaupungista, jossa meri hivelöi rantakallioita aivan keskustassa ja rakennukset ovat sävyjensä puolesta kuin pastellikarkkeja. Suomi on vain jotain uniikkia, pääkaupunkiaan myöten.

Ehkä Helsingin ilmassakin oli viikonlopun ajan jotain taikaa, koska tänään maanantaina tunnen oloni ensimmäistä kertaa pariin viikkoon toiveikkaaksi tulevan kuukauden suhteen. Joo syvärit alkaa taas rullata, mä hoidan ne. Mikrobilsan loppuntenttiin on enää kuukausi, mut mä selviin kyllä. TaLO-harkat puskee viikko toisensa perään niskaan, ne järjestyy jotenkin. Vaikka viime viikot olenkin hokenut itselleni noita lauseita, vasta tänään, mystistä Helsinki-ilmaa viikonlopun haisteltuani, aloin taas uskoa niihin. Kyllä tämä tästä lutviutuu.




Tai ehkä ilma olikin täsmälleen sitä, mitä metron seinän infotaulu sen kertoikin olevan (ilmanlaatu la-su -yönä suurimmilta osin kaupunkia hyvä), mutta minulla oli viikonlopun ajan ainoastaan ystäviä ympärilläni. Kun viikonlopun ainoat suunnitelmat olivat seikkailla jossain uudessa Helsinkipaikassa, tehdä yhdessä ruokaa ja käydä jossakin istumassa viinilasillisella, pää lepäsi ja oli käynnissä yhtä aikaa. Koko lauantain olimme menossa, mutta meno ei ollut kiireistä laukkaamista aasta beehen, vaan ihmettelyä ja fiiliksen mukaan seilaamista. Yhdessä hetkessa joimme termarikahveja Eiranrannassa ja toisessa päätimme mennä illaksi ystävän luo tekemään herkkusienipastaa.



Tänään aamulla ainoa ajatus ei ollutkaan, että olisipa perjantai (vaikka sekin kävi mielessä, koska perjantaina on kouluporukan pikkujoulut), vaan että kyllä tämä viikko tästä. Se hoituu, kun minä hoidan sen. Niin Hesan naiset vaan tekee, ne hoitaa homman.

2 kommenttia:

  1. Heippa! Osaatko suositella muita lääkisopiskelijoiden blogeja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! En itse seuraa kuin ihan muutamia lääkisblogeja, joten oon ikävän huono vinkkailemaan :( Mä luen lääkisblogeista vaan Turun lääkiksen nelosen Medisiinarin maailmaa ja oman kurssikaverini Blue Zonea. Lisäks sit luen lääkiseen hakevan Everything makes me smilea. Monien blogien sivupalkeissa oon nähnyt kyllä olevan eri lääkisblogeja ja ainakin esim. Medica Lily -blogin sivupalkin kautta tulee jatkuvasti porukkaa tänne. Harmi, etten osaa jelppiä kunnolla, mut kovaa googlailuu vaan niin luulis löytyvän.

      Poista