torstai 26. marraskuuta 2015

Mikrobilsan labraviikko

Olen aina ajatellut, että minä olen niitä, jotka inhoavat labrassa piipertämistä ja tarkan mikrolitramäärän pipetoimista purnukasta toiseen. Kuvittelin näin ykkösellä SKB:n ja LBM:n labraharkoissa ja kuvittelin näin viime viikon maanantaina, kun meillä alkoi mikrobiologian kurssin labraviikko. Kuitenkin joka kerta olen lopulta todennut, että labrassa aika meneekin kuin siivillä eikä pipetoiminen edes ole niin kurjaa. Jotenkin aina vain unohdan kaiken hauskuuden labraharkkojen välisenä aikana ja uuden jakson alkaessa muistan vain odottelun, virheelliset tulokset ja tuskastuttavat alkutentit ennen käytönnön hommiin pääsyä.

Mikrobilsan kurssin aikana meidät on jaettu neljään ryhmään, eli noin 40 hengen porukoihin, ja jokaisella ryhmällä on kurssin aikana viikon mittainen labrajakso, jonka aikana jokaisena arkipäivänä lukkarissa lukee laboratoriharjoitustyöt klo 12-16. Kuulostaa kamalalta, ja niin minä kuvittelin touhun olevankin. Mutta kappas vain, eipäs lopulta ollutkaan. Viikko meni vauhdilla ja minulla oli vielä kivaakin!

Tähän mennessä lääkiksessä on päässyt tekemään suhteellisen vähän omin käsin. Enimmäkseen olemme vain istuneet luennoilla ja epätoivoilleet tenttiin lukemisen kanssa. Joskus silloin tällöin olemme tökkineet vähän kaveria tutkimusmielessä, mutta vain silleen vähäsen ja ujosti. Labraviikolla pääsimme leikkimään oikeasti lääkäriä ja hoitamaan potilaan taudinaiheuttajien tutkimisen alusta loppuun enimmäkseen aivan omin käsin. Maanantaina saimme pareittain oman kuvitteellisen potilastapauksen, jonka perustiedot ja statuslöydökset meille annettiin paperilla. Piti pohtia, mikä potilaan oireet voisi aiheuttaa, pitääkö potilas ottaa osastolle hoitoon ja tietysti labraviikon ollessa kyseessä, mitä mikrobiologisia näytteitä potilaasti tulisi ottaa jatkoselvittelyjä varten.

Seuraavana päivänä meitä, kas kummaa, odotti kuin tilauksesta edellispäivänä pyytämämme näytteet. Minun ja parini tapauksessa näytteet leikkipotilaamme korvamärästä, virtsasta ja nielusta. Potilasnäytteiden ohella tutkimme viikon aikana myös omia näytteitämme, mikä on tietysti aina kaikista hauskinta. Viis pikkupojan korvatulehduslimasta, minä haluan tietää, mitä nenänielustani löytyy! Otimme pareittain toisiltamme bakteeriviljelynäytteen nielurisoista ja PCR-näytteen nenänielusta, mikä oli aikamoista hommaa, koska toisessa iskee oksennusrefleksi ja toisessa pitää työntää vanutikku seitsemän senttiä toisen nenään. On tuntunut joskus hauskemmallekin.


Viikon aikana saimme kasvattaa bakteereja maljoilla niin potilaamme virtsasta, korvamärästä kuin nielustakin, sekä omista sormistamme ennen ja jälkeen pesun/käsidesin. Lisäksi selvitimme spesifeillä labratempuilla, mikä yksittäinen viljelmän bakteeri potilaan oireet aiheutti ja tutkimme tämän bakteerin antibioottiherkkyydet. Hännänhuippuna värjäsimme ja PCR:simme virusnäytteitä, gramvärjäsimme ja pipetoimme monipäisillä pipeteillä, mikä minulle itselle ainakin oli valtaisa wooo näin ne tekee aina telkkarissakin -hetki. Oli loppupeleissä siis aivan mahtava viikko ja saimme hoidettua potilaammekin kuntoon. Tai ainakin selvitettyä oikein, mikä häntä vaivasi. Jos vaikka seuraavalla kerralla labrojen hönkiessä niskaan muistaisin, että salaa minä taidan tykätä labrailusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti