tiistai 3. marraskuuta 2015

Pakka levällään

Aurinkoisin lokakuun ikinä ja lämpimin päivä marraskuussa koskaan. Sen tuntee. Tämä syksy on ollut kaunein miesmuistiin (tai naismuistiin tai ihmismuistiin, ettei vain loukata tasa-arvoa) ja se on sujahtanut hetkessä ohi. Olen lukenut, juhlinut, tehnyt koulutehtäviä, selättänyt tenttejä toisensa perään, juhlinut lisää ja heräillyt viikonloppuisin vasta iltapäivällä. Olen paahtanut eteenpäin itseeni tyytyväisenä. Nyt ei enää jaksa.

Taistelin propedeutiikan, laboratoriolääketieteen ja ruotsin kurssit läpi sellaisella intensiteetillä, että minusta harvoin sellaista irtoaa pitkäksi aikaa. Istuin iltoja jopa kirjastolla, mikä on minulle äärikummallista toimintaa, koska olen kotilukijatyyppiä. Vääntäminen kannatti, koska tähän mennessä syksy on ollut pelkkää voittoa, enkä ole arvosanojen perusteella edes minulle perinteisempään tapaan vain rämpinyt tenttejä läpi, vaan mennyt tyylillä läpipääsyrajan tuolle puolen. Jostain syvistä vesistä minulle on syksyn aikana noussut pieni into oppia asioita tai ainakin hoitaa ne suurinpiirtein suunnitellusti kotiin. Ehkä lähestyvä klinikka ja pian vastaan vyöryvät potilastapaamiset painavat takaraivossa, kun tuntuu, että kaikki pitäisi osata. Kaikki on tärkeää ja kaikki pitää oppia. Mutta kun en vain enää opi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös arasti päätään nostanut motivaationi. Olen jälleen, minulle motivoituneisuutta tutumpaan tapaan, aivan paletti auki uuden kurssin kanssa. Tuntuu, että yhden mikrobiologian kurssin sisällä on miljoona alaosioita, joista jokainen vaatisi ja ansaitsisi huomiotani, mutta minä en osaa tarttua mihinkään. Edessäni on kymmenen potentiaalista asiaa tehtäväksi, mutta koska en osaa valita, minkä aloittaminen hyödyttäisi minua eniten, en tee mitään. Nostan jalat kattoon ja huokailen, miten ahdistaa, etten saa mitään tehtyä ja miten muut ovat niin paljon minua parempia lääketieteen opiskelijoita ja tulevia kliinikoita. Jos kuitenkin saan jonkun puuhan aloitettua, takaraivossani tykyttää koko ajan, että onko tästä nyt varmasti hyötyä, vai kannattaisiko tehdä ennemmin jotain muuta. Ja pitäisikö keskittyä tähän yhteen osioon kunnolla ja jättää muut heikommalle, vai opetella kaikkea vähän niin, että en osaa mitään tarkalleen, mutta kaikkea vähäsen? Lopputuloksena en usein saa mitään opiskeltua millään tavalla.

Olen kerrassaan aivan solmussa varsinkin, kun juuri tällä hetkellä minua ei innosta lainkaan oppia uutta. Voisin mielelläni lueskella, mutta en jaksaisi päntätä. Voisin perehtyä aiheisiin, mutta en takoa päähäni nippelitietoa mikrobien genomin rakenteesta. Voisin istua luennolla kuuntelemassa, mutta en ajatella itse. Voisin mennä peiton alle piiloon, mutta mitä se auttaisi. Joulukuun 16. tulee kuitenkin. Onneksi turha auringonpaiste ehtii sitä ennen kuitenkin loppua ja saa taas vettä ja räntää vasten kasvoja.

7 kommenttia:

  1. Tämä kirjoitus kuvaa tällä hetkellä niin osuvasti myös mun luku-urakkaa pääsykoetta varten :P Haen nyt toista kertaa ja toivon, että taktiikkani aloittaa ajoissa (aloittelin kevyesti jo elokuussa) kantaisi hedelmää. Kävin lukiossa kaksi fysiikan kurssia ja kevään ajan pidätin melkein päivittäin itkua sen kanssa ja yritin samalla pysyä valmennuskurssin kelkassa :D

    Nyt sitten ajattelin, että minulla on ensi kerralla mahdollisuus vain, jos aloitan riittävän ajoissa. Nyt olen jo siinä pisteessä, että noin puolet fysiikan oppimäärästä on hyvin hanskassa. Toisaalta kun on aikaa, tulee helposti luoneeksi itselle illuusion, että sitä olisi loputtomasti. Ja sitten onkin jo huhtikuu ja pakka täysin levällään....

    Mutta sanonpa vaan, että oli virkistävää lukea tämä kirjoitus ja taas kerran todeta, etteivät lääkisläiset olekaan mitään superihmisen ja väsymättömän koneen hybridejä joiden joukkoon en koskaan voi päästä vaan ihan samanlaisia tallaajia siellä ovien sisä- kuin ulkopuolellakin on. Pystyin jälleen kerran samaistumaan kirjoitukseesi, vaikka elämäntilanteemme ja haasteemme täysin erilaisia ovatkin. Juuri sen takia tätä blogia on ihanaa ja virkistävää lukea, kiitos kun jaksat kirjoittaa ja tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä loppuvuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kiitos! Et uskokaan miten hyvä mieli tuli, kun luin tän kommentin :) Kiitos hurjasti.

      Sä oot sit aika samassa jamassa ton pohjatyön kanssa, kun mitä mä olin mun toisena/kolmantena hakuvuotena. Tein hurjasti töitä fysiikan sekä kemian kanssa, että sain paikattua kolot, jotka lukiosta jäi, kun en kumpaakaan käyny paria kurssia enempää. Se ei oo helppoo, mut vitsi sit kun ne asiat alkaakin aueta ja laskut, joitten vieressä on ennen lukenu "et osannu yhtään idiootti, PITÄÄ OSATA" (mä harrastin paljon noita), sujuukin jonain päivänä kun vettä vaan <3 Se on mahtava tunne.

      Sä oot kyllä hyvässä vauhdissa, koska vasta marraskuu starttailee. Mut pikkuhiljaa tota pohjaa mun mielestä kannattaakin rakentaa alkuun, ettei iske liiallinen paniikki, kun sellaseen ei vielä oo aihetta. Tietty aikaan voi hukkua, mäkin voisin nyt olla lukemassa enkä täällä tuhlaamassa aikaani :D, mutta sit pitää vaan säännöllisin väliajoin laskee päiviä ja kauhistua, et kohta se aika loppuukin.

      Mä toivon sulle hurjasti tsemppiä pääsykoepaahtamiseen, mut kiellän ylikuumenemisen. Kyllä sut vielä saadaan pääsykoeviivan tälle puolen huokailemaan, miten ei jaksa eikä huvittas ;) Mä yritän kans saada itteni keskittymään edes johonkin asialliseen opiskeltavaan.. Tänään melkein säikähdin, kun hetkellisesti aivan innostuin harkkatyöhön lukemastani matskusta :D

      Poista
  2. Vähän sama tunne täälläkin.. Aiemmin on aina ollu joku käsitys siitä, että miten senhetkisen kurssin sais rämmittyä läpi mutta nyt vaan mietin että jaa... :D Tää taitaa ollakin sitten aikamoista suossa tarpomista. Annetun "ennakkomateriaalin" määrä jotenki täysin sammutti mun motivaation :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla isoin ongelma on, että en vaan jaksa tarttua härkää sarvista ja rueta hauki on kalana lukemaan eri taudinaiheuttajien pintaproteiinien antigeenintunnistuksen luokanvaihdosta (täysin keksitty termi). Huoh. Onneks on vielä aikaa yrittää kerätä intoa ennen lopputenttiä, koska kyllä tää asia on sen verran tärkeetä, et tän haluaa osata :D

      Poista
  3. Allekirjoitan jokaisen sun sanan! Kohta raahaan itteni ruotsin haastatteluun aika lailla hälläväliä-asenteella. Olispa joululoma tai ees viikonloppu ilman velvollisuuksia.
    Koitetaan olla ylpeitä, että selvittiin alkusyksystä :)

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Tuntuu kaikille onneks olevan yhtä vaikeaa tämä loppusyksy ennen joululomaa...

      Poista