lauantai 19. joulukuuta 2015

Lääkiksen kolmas vuosi osa 1

Jatkoa postauksille Lääkiksen eka vuosi part. 1, Lääkiksen eka vuosi part. 2, Lääkiksen toka vuosi osa 1 ja Lääkiksen toka vuosi osa 2.

KLINIKKA, KLINIKKA, KLINIKKA! Ei kolmosvuodella ole muuta elämäntehtävää, kuin siirtää meidät luentosalielämästä sairaalaelämään. Kolmosen syksyllä maltti on kuitenkin vielä valttia, koska preklinikalla ei ole aikomustakaan päästää meitä otteestaan helpolla.

Syksy aloitetaan luvattoman aikaisin, vielä oikeastaan kesän puolella elokuussa, propedeutiikan ja laboratoriolääketieteen parissa. Istumme kesäshortseissa meille uudessa luentosalissa, joka sijaitsee jo himpun verran lähempänä oikeaa sairaalaa kuin Medisiinan OJ, ja opettelemme 150 hengen massaluennoilla tutkimaan potilasta. Kurssi sytyttää välillä todellisia wou musta tulee lääkäri -fiiliksiä, mutta osalla luennoista sitä taas miettii, että onko tässä touhussa oikein mitään järkeä. Suurinta hämmennystä aiheuttaa opettaja, joka haluaa demota salin edessä sorminivelten tutkimista. Muuten mainio idea, mutta 100 hengen on hiukka vaikea päästä näkemään täsmälleen oikeaa otetta ja nivelen pikkuruista liikettä. Propen harkoissa on mukana todellisia helmiä ja kaiken kaikkiaan kurssi on tämän syksyn lempparini.



Jos propen kurssi tuntuu kivalta, sisätautien pakollinen sisäänpääsytentti viimeistään palauttaa kandipyrkyrin maan pinnalle. Yhden opintopisteen kirjatentti, joka vanhempien kurssien mukaan menee tärpit lukemalla ja vähän patoa kertaamalla heittämällä läpi, lätkäiseekin hylätyn noin puolelle kurssille. Onneksi syksyn kakkostentti on asiallisempi ja puoli kurssiamme ei tipahdakaan kurssilta juuri klinikan kynnyksellä. Tai sitten emme edelleenkään osanneet mitään, mutta tiedekunnan resurssit eivät kestäisi 70 hengen tipahtamista alemmalle kurssille. Katkera olen joka tapauksessa edelleen, koska työmäärä ei todellakaan vastaa yhtä opintopistettä.

Propen rinnalla alkusyksyn ajan juoksee laboratoriolääketieteen kurssi, jonka tavoitteena on iskeä tulevien kliinikoiden päähän labradiagnostiikan perusteet. Milloin otetaan PVK ja mikä se on? Mitä kertoo CRP? Onko potilaani juoppo ALAT:in ollessa koholla? Opettajat ovat tosi mukavia ja kurssi on oikeastaan kaiken kaikkiaan yllättävän kiva, koska odotukseni ovat hiukan negatiiviset. Harkat kanyloimisineen ja oikeiden potilaiden pistämisineen ovat tietysti todella jänniä, mutta vapisevin käsin niistäkin selvitään voittajina. Treenin merkitys kuitenkin korostuu, koska huhheijaa miten paljon helpompaa esimerkiksi verinäytteen otto on nykyään, kuin pari vuotta sitten ekoja kertoja pistäessä.



Ettei syksyn sekametelisoppa vain olisi liian selkeä, labran ja propen kurssien seassa meillä on myös vuorovaikutuksen, psykiatrian ja kliinisen farmakologian opetusta, joista psykiatrialle olen valmis ojentamaan Vuoden rimanalitus 2015 -palkinnon. Katsomme luentosalissa videolta yhden psykiatrin potilasvastaanoton ja kotona viime vuodelta videoituja luentoja, joista järjestetään tunnin mittainen keskustelutilaisuus kysymyksiä varten. Anteeksi mitä arvon opetuksensuunnittelijat! Videoluennot ovat aivan tavallisia vuotta vanhemman kurssin massaluentoja, jotka on vain napattu videolle ja heitetty meille nettiin. Katson tasan yhdestä videosta puolet ja senkin vain koska luennoitsija on todella charmantti. Tentin läpäisen luentodiojen pikavilkuilulla ja omilla lötinöillä. Vuorovaikutuksen osalta luennot ovat liirumlaarumia (sano potilaalle päivää -opetusta), mutta harkkatöissä on ideaa. On tehokkaan opettavaista päästä testaamaan omaa reagointiaan hankaliin potilastilanteisiin näyttelijöiden kanssa. Klifan (kliin. farmis) kurssissa taas ei ole kovin paljon ideaa, kun opettelemme kirjoittamaan reseptejä takaraivossamme opettajan sanat ette te enää tämmösiä ikinä kirjota, kun kaikki on kuitenkin sähköstä ja siellä on ihan omat sääntönsä. Hetken tuntuikin aivan liian oikealta lääkäriltä...

Kaiken tämän seassa meistä koitetaan kasvattaa myös kaksikielisiä lääketieteen asiantuntijoita Skärgårmedicin och kultur -kurssilla, joka ajaa meidät minun mielestäni syksyn kiperimpiin paikkoihin. Joudun kohtamaan pelkojani urakalla, kun hoidamme parini kanssa eläkeläishaastattelua ja suullista tenttiä, mutta nyt jälkeenpäin kaikki tuo vain naurattaa. Tulevana keväänä ei ehkä naurata enää, kun heti ensimmäinen klinikkaviikkoni osuu ruotsinkieliseen Turunmaan sairaalaan ja myöhemmin keväällä edessä on viikko Vaasan keskussairaalaa. Virkamiesruotsi kuitenkin kilahtaa rekisteriin ja matka jatkuu hymyillen kohti uusia ruotsinkielisiä haasteita.

Kaikki edellä luettelemani tentitään kolmen viikon tenttiputkena: ensin prope sisältäen vuorovaikutuksen ja psykiatrian, sitten labralääketiede ja setin kruunaa ruotsin kirjallinen tentti. Ketään ei noina viikkoina naurata. On suorastaan kurjaa stressata ja lukea viikko toisensa perään. 

Syksyn toisen puolikkaan muodostaa mikrobiologian kurssi, jonka tehtävänä on opettaa meille kaikki, mitä hyvän lääkärin tulee tietää bakteereista, viruksista ja immunologiasta. Edellisen tenttirykäyksen paino tuntuu niskassa ja en saa kurssia kunnolla alkuun. Hiivin sieltä mistä aita on matalin, kunnes pari viikkoa ennen tenttiä alkaa tulla hätä. TaLO (tapauslähtöinen oppiminen) siellä, TaLO täällä, labraviikko tuolla ja alkukuulustelu siellä. Mikrobilsa on kiinnostavaa, mutta pakka on melko levällään eri oppimismuotojen ja syksyn mukanaan tuoman en jaksa, ei kiinnosta -olotilan kanssa painiessa. Onneksi löydän lopulta tentin lähestyessä jostakin hetkeksi kadonneen deadlinekauhuni, ja tänään voin hyvillä mielin sanoa oppineeni mikrobilsan kurssilla paljon uutta. Eri bakteerit ja virukset yksilöityivät kurssin myötä päässäni omiin lokeroihinsa, entisen tuo on pöpö ja tuo on myös pöpö -ajattelun sijaan, joten seison ylpeänä oppimiseni takana, vaikka kaikkea en todellakaan osaa. 

Kaiken raskaan opiskelun ja ekojen potilaiden kohtaamisen keskellä, ehdimme myös juhlia kurssin kesken enemmän kuin ikinä. Syyskuussa reissaamme hautajaismatkalle Pietariin, lokakuussa juhlitaan hautajaisia/kandiutumista ja tällä viikolla isäntämme ja emäntämme vielä järkkäsivät meille yhteiset pikkujoulut.


Tämä hurjan pitkä katsaus on preklinikan loppu. Ensi kevät ja elämä siitä eteenpäin on iso mysteeri, joka tulee varmasti antamaan paljon inspiraatiota kirjoittamiseen, mutta luojan kiitos ensin on loma, koska lääkiksen kolmas vuosi osa 1 oli rankka. Seuraava puolivuosikontrolli kirjoitetaankin sitten klinikan puolelta ;)

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joululoma sentään

Koska tänään alkaa joululoma, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa aina elokuun alusta asti, on aika fiilistellä. Tentti kyllä hoituu jotenkin, ja vaikka ei hoituisikaan, joululoma tulee silti, koska ei uusintaa kuitenkaan joulun välipäivinä järjestetä. Neljän tunnin päästä tästä, mä olen niin lomalla. Tervetuloa kulutushuumainen joulu ja liiallisesta suklaansyönnistä seuraava paha olo!

Tunnelmaa kohottamaan tarjoan nyt maailman parhaita joululauluja, joissa on minulle niin iso nostalgiaviba, että ihan pakko hymyillä idioottina, kun näitä kuuntelee. Voi noita aikoja, kun YleX Aamua juonsivat Ile, Peltsi ja Marja :´)






Maailman parasta joululomaa tai sen odotusta kaikille teille! ♥

tiistai 15. joulukuuta 2015

Some vie ja some tuo

Ensin vuosia sitten luikersin vanhemmilta luvatta Facebookiin, vajaat kaksi vuotta sitten murtui Instagramin salat, tänä syksynä tutustuin turhaakin turhempaan Snapchattiin ja hetki sitten otin haltuun syksyn uutuuden Periscopen. Miltä nyt tuntuu #somehuora?

Välihuomiona kaikille vuoteen 2014 jumahtaneille fossiileille tai viikontakaista minua muistuttaville henkilöille, että Periscopen idea siis on livelähetyksissä, joita voi seurata ja kommentoida reaaliajassa. Kuka tahansa voi puhelin tai tabletti ojossa leikkiä oman elämänsä tositv-tähteä ja kuvata omia puuhiaan/höpinöitään/ryyppäämisiään/esileikkejään/tiskaamisiaan (kaikkea edellä mainittua todistettu) suorana streaminä palveluun. Jos video onnistuu houkuttelemaan paikalle epätoivoisia ajanhaaskaajia, ruudulle alkaa sadella lähetyksen myötä reaaliaikaisia kommentteja, joissa yleensä pyydetään näyttämään tissit, kysellään suosikkiseksiasentoa ja kommentoidaan kuvaajan ulkonäköä/puhetyyliä/videon sisältöä. Oikeaa asiaa ei ole lähes kenelläkään, mutta koukussa olen silti!


Tutustuin viimeisen viikon ajan Pericopeen olan yli -taktiikalla, kun Jarkko viime viikolla kuumepäissään latasi sovelluksen ajanvietteeksi, mutta tänään houkutus päästä pläräämään lähetyksiä Jarkon työpäivän aikanakin kasvoi liian suureksi (miten niin välttelen tenttiinlukua), ja rekisteröidyin itse palveluun. Toistaiseksi en ole kiinnostunut kuvaamaan omaa puolikasta päätäni tai sängyssä makoiluani turkkilaisten miesten huudellessa kommenttiboksissa "open boobs", vaan haluan vain tutkia muiden tekemiä videoita, ja elätellä toiveita, että joku tekisi oikeasti mielenkiintoisia lähetyksiä, koska onhan tuossa ohjelmassa nyt potentiaalia. Tavallisten ihmisten mielenkiintoisia ajatuksia heitä koskettavista aiheista livenä, suoraan minun mobiililaitteeseeni, ja vieläpä suoralla kommentointimahdollisuudella. Uuuh!

Toisaalta en oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Kuka tahansa saattaa kuvata lähetystä aivan missä tahansa. Olemme Jarkon kanssa katsoneet streamejä ainakin Turun Lynistä, Dynamosta ja Fortesta. Siellä baarimikot vain kaatavat nyrpeänä kaljaa ja tytöt tanssivat tietämättä lainkaan, että heidät on juuri tallennettu videolle, joka välittyy maailmalle suorana ja on mahdollista myös tallentaa myöhempää katselua varten. Olen saattanut itsekin jo tietämättäni tehdä uraa Periscopessa, vaikka kuinka välttelen play-nappulan painamista omilla laitteillani. Vastenmielisiä ovat myös kouluissa kuvatut lähetykset, joissa oppilaat kuvaavat opettajaa ja kanssaoppilaita heidän tehdessään työtään. Aivan oksettavaa suorastaan. Ei ole omia, kiinnostavia mielipiteitä ja silmiä avaavaa keskustelua niiden ympärillä, vaan on typerää jonneilua ja kiusaamista.


On inhottavaa nähdä maailma riskinä. Tahtoisin nähdä somen meille avaamat ovet vaalenapunaisena loikkana parempaan yhteyteen ihmisten välillä, ajatustenvaihdon väylänä, mahdollisuutena nähdä jotain itselle uutta ja vierasta sekä oppia uutta. Kaiken tuon someen liittyvän potentiaalin päälle mielessäni on kuitenkin liimautunut iso musta tarra, jossa lukee vain: ase. Kaikkea mitä sanot tai teet voidaan käyttää sinua vastaan. Aina löytyy joku, joka napsii screenshotteja, ja jakaa ne läppänä eteenpäin. Aina löytyy joku, joka kertoo eteenpäin tarinaa siitä yhestä muijasta, joka teki videolla sitätätäjatuota. Aina löytyy joku, jonka mielestä kaunis on ruma. Aina löytyy joku, jonka päivän ainut ilo on viedä toiselta ilo.

Ja noiden kavereiden takia kaikkialla on nykyään pakko olla varpaillaan.

Ps. Kaikki nyt follaa instassa @kranyl!!!! xDdddd

maanantai 14. joulukuuta 2015

Synttärilahjoja

Koska Helsinki alkaa noin kolmen käynnin jälkeen olemaan jo aivan nähty (olen nähnyt jo ainakin Suomenlinnan ilman linnaa, Linnanmäen ja merenrannan), on aika siirtyä tekemään uusi aluevaltaus kotimaanmatkailun saralla. Me lähdemme Tampereelle!


Jarkon synttärilahjaidea iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta pari viikkoa ennen juhlapäivää. Yhtäkkiä kadulla koulusta kotiin kävellessäni minä vain keksin sen. Fanipaketti. Fanipaketti Paperi T -fanille, joka ei myönnä olevansa fani, koska on noloa olla fani. Oikein överikliseinen fanipaketti Mä olen mieluummin Paperi T:n kuuntelija kuin fani:lle. Siinä se! Joskus kun lumipallo lähtee vyörymään, se kasvaa niin isoksi, etteivät edes telkkarin lastenohjelmien hahmot mahda muuta kuin vyöryä sen mukana. Täsmälleen näin kävi minun lahjaprosessilleni.

Alussa piti olla jotain giniä vaan, koska aito Hendrick's on niin kallista, tonic-vettä, lime, harmaa mahdollisimman törkyinen t-paita, hauska kutsukirje faniklubiin ja itse askarreltu Paperi T -naamari. Lopulta oli t-paitaa lukuunottamatta kaikki edellämainittu, mutta myös hotelliyö Tampereella, keikkaliput suosikkiräppäreiden keikalle ja oikeaa Hendrick'siä. Hups ja lits, kun lumipallo vyöryi päin.





Perustelin meidän elämäntilanteessa överiksi paisunutta lahjaa lopulta itsekkäästi itselläni. Mullakin on synttärit. Meillä molemmilla on ollut rankka syksy, joka päättyy just tohon viikonloppuun. Ollaan molemmat aika kelpo kansalaisia; opiskellaan ja kaikkee. 25 täytetään kuitenkin vaan kerran ja se on melkein tasalukukin. Kohta tulee veronpalautukset kans. Jarkko tykkäis ihan varmasti hirveesti. Uskomatonta, miten helppoa itseään onkaan taivutella. Kymmenen minuuttia ja hotelli sekä keikkaliput oli buukattu, enkä tuntenut melkein edes syyllisyyttä törsäyksestäni, koska #yolo. Olin ainoastaan innoissani, koska minä rakastan sitä tunnetta, kun keksinyt oikein hyvän yllätyksen, jota ei meinaa malttaa edes pitää sisällään. Tässä yllärissä erityishauskaa oli, että minä itse pääsisin siitä 100%:sti osalliseksi. Kjäh, kjäh.. 


Koska minun syntymäpäiväni oli, ja tietysti on aina, viikko Jarkon synttäreiden jälkeen, Jarkko päätti hyödyntää meidän minilomaa hänen lahjassaan minulle. Ensi lauantaille on meille varattuna pöytä Ristorante Comosta Tampereelta, ja luvassa siis herkkuillallinen ennen illan keikkapläjäystä YO-talolla. Minä olen niin innoissani! Kun vain keskiviikkoon jaksaa taistella, niin sen jälkeen taivaat kyllä aukenevat.

Me emme lähde matkalle maailman ympäri. Me lähdemme Tampereelle! Ja parempaa just tähän saumaan ei vois olla ♥

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

3 yötä tenttiin on

Kolme yötä tenttiin on, laskin aivan itse eilen
kun näin tenttitärppiset
Paniikki jo iskeä saa, lukemista stressataan,
kun läpipääsytoiveet hiljaa katoaa.

 Lukea mä yritin, mut youtubeen syrjähdin
kun näin intialaisen miehen immunologiavideon
Koneen ääreen nukahdin ja aikaa näin tuhlasin
kun unta näin, et loma muka on.

Kolme yötä tenttiin on, laskin aivan itse eilen,
kun näin tenttitärppiset
Kerrataan ja itketään, bakteereja vihataan,
kun kolme yötä enää on. 

Alkuun aivan pakko todeta, että tämä laulu ei ole kovin yksiselitteinen. Onko jouluun alkuperäisen version mukaan siis kolme vai kaksi yötä? Jos lapsi on eilen laskenut, että jouluun on kolme yötä, onko tänään jäljellä enää kaksi? Hyvin hämmentävää.
 
Olen ylläolevasta syystä ollut puolitietoisella blogilomalla. (En siis pohtiakseni tuota 3 vai 2 yötä -kysymystä, vaan koska tentti.) Ei sillä, että tauko olisi lukemistani kovin paljon edistänyt, mutta ainakaan en tulevaisuudessa voi kitkeränkatkerien ajatusten siivittämänä syyttää blogia mikrobiologian hylsystäni. Koska blogi on ollut koko aktiivisen lukuajan tauolla, voin tietokoneen näytön sijaan kohdistaa syyllistävän katseeni suoraan itseeni. Tai voisin kokeilla myös Jarkkoa. Täysin hänen vikansa, että minä en lue tarpeeksi tenttiin. Bloggaamistauko ei ollut haluamiskysymys, koska minulla olisi kyllä intoa kirjoittaa, mutta koska blogi vie valtavasti ajatuskapasiteettia, jos sen päästää mieleen valloilleen, en ole voinut ottaa riskiä. Minä tarvitsen jokaisen aivosolun virusten, bakteerien ja immunologian suuntaan. Mieluiten nyt heti, koska 3 yötä tenttiin on.
 

Koska mainoksenkin mukaan sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa, aion nyt listata asioita, joita aion tehdä, kun keskiviikkona kello lyö 12 ja kolme yötä ennen tenttiä ovat jääneet taakse.
 
♥ Fiilistellä melkein neljän viikon lomaa.
♥ Blogata. Minulla on ikävä tätä ja valtavasti sanottavaa odottamassa.
♥ Siivota kodin huolella joulukuntoon ilman huonoaa omaatuntoa lukemisen välttelystä.
♥ Valmistautua tulevaan viikonloppuun, joka on tuleva olemaan mahtava, koska reissaamme minilomalle Tampereelle. (Luvassa lisää myöhemmin.)
♥ Silitellä koiranpentuja. Jarkon perheeseen syntyi vajaa kk sitten pentuja <3
♥ Ulkoilla paljon Danan kanssa. Voi Kuopio, koira ja stressittömyys.
♥ Ostaa joululahjoja.
♥ Fiilistellä preklinikan päättymistä.
♥ Nauttia hetkistä, joina kahvikupin hidas juominen ei ole lukemisen välttelyä vaan elämää.
♥ Olla valittamatta ja vain nauttia joulukuisesta lomasta.

Näiden voimalla eteenpäin. Palataan pian! Ihan oikeasti.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Hipstersynttärit

Jarkko siirtyy huomenna elämässään lähes uudelle ajanjaksolle, kun hänelle tulee 25 vuoden mittapaalu täyteen. 25 vuotta kuulostaa jo todella kypsältä iältä, kun palauttelee mieleen vaikka lukioikäisen itsensä ajatuksia 25-vuotiaista. Ne on töissä ja saa kivasti rahaa. Ne on naimisissa ja suunnittelee lapsia keskelle farmariauto-omakoti -idylliä. Ei mennyt vissiin kuin suunnitelmissa, kun tätä meidän elämää katsoo. Meidän turkulaisen todellisuuden 25-vuotias ja kahden vuoden päästä 25-vuotistuva nimittäin kitkuttavat opintotuella, odottavat veronpalautus- ja opintotukipäivää kuin kuuta nousevaa (puhumattakaan vuodenvaihteen jälkeisestä opintolainan nostopäivästä), asuvat YO-kylän 46 neliöisessä vuokrakaksiossaan ja omistavat kulkuneuvonaan tasan yhden toimivan polkupyörän. Silti koen, että olemme elämässämme juuri siinä, missä pitääkin, eli pieleen meni taas myöhäisteini-Krista.

Koska reissaamme tulevana viikonloppuna Kuopioon hautajaisiin, siirrettiin Jarkon alunperin ensi perjantaille suunnitellut synttäripirskeet viikkoa aiemmaksi. Eeppisiä Quarter Century Partyja juhlittiin siis jo viime lauantaina juhlakalulle äärimmäisen sopivalla hipster-teemalla.



Teema oli aivan loistava veto Jarkolta! Itseironian verholla LP- ja C-kasettidiggari sai ripotella koko asunnon täyteen levyjä ja kasetteja, pukea hyvillä mielin feikit asustelasit nenälle ja soittaa vieraista 99%:n inhoamaa UG-musiikkia koko illan. Nää on hipsterbileet. Kävimme juhlia edeltävänä viikonloppuna tyhjentämässä lähikirpparin 20 sentin LP:istä, c-kaseteista ja VHS:stä, joita löytyi niin kiitettävästi, että saimme aikaan kovemmat koristelut kuin yksiinkään aiempiin juhliin. Toisaalta onhan se nyt kova juttu täyttää 25. Seuraava iso steppi siitä kun on täyttää 30... Lisäksi Jarkko väkersi paintilla juomapelikortit, joiden tehtävät ja kuvitukset liittyivät vieraisiin. Iso vaiva kannatti, koska peli sai valtavasti kehuja ja sitoi yhteen todella hajanaisen vierasjoukon. Erään vieraan sanoin "nää on tosi hassut juhlat, kun kukaan ei tunne ketään". Jarkkoa oli juhlistamassa vanhoja kavereita Kuopiosta ja Tampereelta, opiskelukavereita Turusta, bändikaveri aveceineen, pari vaihtarikaveria ja työkaveri. Hämmentävän hienosti sekalainen seurakunta kuitenkin sopeutui toisiinsa ja juhlat olivat äärimmäisen onnistuneet!



Huomenna virallisena päivänä pääsen antamaan toisen puoliskon omasta lahjastani, josta olin taas niin fiiliksissä lahjaa suunnitellessani, että hyvä kun pysyin housuissani. Palataan tähän siis tulevaisuudessa, kun juhlahumu Jarkon osalta asettuu ja minä pääsen starttaamaan oman juhlintani, koska vajaan viikon päässä odottaa myös minun synttäripäivä. Joulukuu = juhlakuu.