tiistai 1. joulukuuta 2015

Hipstersynttärit

Jarkko siirtyy huomenna elämässään lähes uudelle ajanjaksolle, kun hänelle tulee 25 vuoden mittapaalu täyteen. 25 vuotta kuulostaa jo todella kypsältä iältä, kun palauttelee mieleen vaikka lukioikäisen itsensä ajatuksia 25-vuotiaista. Ne on töissä ja saa kivasti rahaa. Ne on naimisissa ja suunnittelee lapsia keskelle farmariauto-omakoti -idylliä. Ei mennyt vissiin kuin suunnitelmissa, kun tätä meidän elämää katsoo. Meidän turkulaisen todellisuuden 25-vuotias ja kahden vuoden päästä 25-vuotistuva nimittäin kitkuttavat opintotuella, odottavat veronpalautus- ja opintotukipäivää kuin kuuta nousevaa (puhumattakaan vuodenvaihteen jälkeisestä opintolainan nostopäivästä), asuvat YO-kylän 46 neliöisessä vuokrakaksiossaan ja omistavat kulkuneuvonaan tasan yhden toimivan polkupyörän. Silti koen, että olemme elämässämme juuri siinä, missä pitääkin, eli pieleen meni taas myöhäisteini-Krista.

Koska reissaamme tulevana viikonloppuna Kuopioon hautajaisiin, siirrettiin Jarkon alunperin ensi perjantaille suunnitellut synttäripirskeet viikkoa aiemmaksi. Eeppisiä Quarter Century Partyja juhlittiin siis jo viime lauantaina juhlakalulle äärimmäisen sopivalla hipster-teemalla.



Teema oli aivan loistava veto Jarkolta! Itseironian verholla LP- ja C-kasettidiggari sai ripotella koko asunnon täyteen levyjä ja kasetteja, pukea hyvillä mielin feikit asustelasit nenälle ja soittaa vieraista 99%:n inhoamaa UG-musiikkia koko illan. Nää on hipsterbileet. Kävimme juhlia edeltävänä viikonloppuna tyhjentämässä lähikirpparin 20 sentin LP:istä, c-kaseteista ja VHS:stä, joita löytyi niin kiitettävästi, että saimme aikaan kovemmat koristelut kuin yksiinkään aiempiin juhliin. Toisaalta onhan se nyt kova juttu täyttää 25. Seuraava iso steppi siitä kun on täyttää 30... Lisäksi Jarkko väkersi paintilla juomapelikortit, joiden tehtävät ja kuvitukset liittyivät vieraisiin. Iso vaiva kannatti, koska peli sai valtavasti kehuja ja sitoi yhteen todella hajanaisen vierasjoukon. Erään vieraan sanoin "nää on tosi hassut juhlat, kun kukaan ei tunne ketään". Jarkkoa oli juhlistamassa vanhoja kavereita Kuopiosta ja Tampereelta, opiskelukavereita Turusta, bändikaveri aveceineen, pari vaihtarikaveria ja työkaveri. Hämmentävän hienosti sekalainen seurakunta kuitenkin sopeutui toisiinsa ja juhlat olivat äärimmäisen onnistuneet!



Huomenna virallisena päivänä pääsen antamaan toisen puoliskon omasta lahjastani, josta olin taas niin fiiliksissä lahjaa suunnitellessani, että hyvä kun pysyin housuissani. Palataan tähän siis tulevaisuudessa, kun juhlahumu Jarkon osalta asettuu ja minä pääsen starttaamaan oman juhlintani, koska vajaan viikon päässä odottaa myös minun synttäripäivä. Joulukuu = juhlakuu.

2 kommenttia:

  1. Samaistun niin täysin pieleen menneisiin kuvitelmiin tästä iästä (1,5 vuoden kuluttua olen 3-kymppinen, avomies jo vähän päälle kuukauden päästä...)! Ei löydy farmariautoa, lapsia eikä kultaista noutajaa. Oma yhteinen koti sentäs juu, mutta sekin kerrostalokolmio kaupungissa eikä omakotitalo taajamassa. Ja molemmilla vakityöt myös. Mutta silti, kuten tekin, mekin olemme onnellisia juuri näin :) Eikä tämäkään ikä tunnu niin ikälopulta kuin nuorempana kuvitteli - sen sijaan on hassua kuvitella, miten nuoremmat näkevät meidät :D Olemmeko niin kurppia kuin itse ajatteli kaikkien yli 25 olevan? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä oon alkanu tulla siihen tulokseen et se mitä pitää vanhana liukuu eteenpäin sitä mukaa, kun ite vanhenee :D Kun oli ala-asteella yläasteelaiset oli vanhoja, sit seuraavaks lukiossa olevat, sit herranjestas korkeakoulussa olevat ja pari viime vuotta oon aatellu, että kun valmistuu on kyllä jo kypsän vanha aikuinen. Harmi vaan, että sekin on pitäny jo unohtaa, kun omanikäset kaverit alko valmistua :'D Onneks samalla on pikkuhiljaa alkanu valua ymmärrykseen sellanen valaistuminen, et jokainen on vapaa elämään oman elämänsä niinku haluaa ja tekemään mitä haluaa, missä iässä haluaa.

      Poista