sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kolmen kimppa

Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Nyt pelataan riskillä. Jos yhden lauseen maininta alastomasta Taneli Mäkelästä johdatti syksyllä blogiini "alastonta teatteria" janoavia googlailijoita, odotan innolla, millaista väkeä kolmen kimppa tänne tuo pettymään, koska vaikka otsikko antaa ymmärtää, tekstini ei ymmärrä antaa. Kyse on nimittäin Turun Kaupunginteatterin tarjoamasta korkeakulttuurista eikä yllättävästä avautumisesta parisuhteeni seksuaalielämän murroksesta.

Kahdella edellisellä minun ja Jarkon yhteisellä teatterireissulla, minulla on ollut selkeä visio. Verta, tuskaa ja henkisiä suolenpätkiä, kiitos. Nähtyämme viime keväänä Seilin ja tänä syksynä Breaking the Wavesin, Jarkko kuitenkin kysyi ujosti, että josko ensi kerralla voitaisiin mennä katsomaan jotain hiukan kevyempää. Jotain, mistä lähtiessä ei ensitekonaan tekisi mieli hypätä Logomon läheisten junaraiteiden alle. Ajattelin, että jaaaaa, no mennään sitten, mutta mielessäni pohdin, että tuleekohan reissusta pettymys, kun lähtee teatteriin asti jotain hömpäntömppää katsomaan.



Kun teatterin kevään ohjelmisto tipahti postiluukusta pari viikkoa sitten, meidän kevyttä hömppäämme ei tarvinnut kauan etsiä. Kolmen kimppa it is. Kreisikomedia, check. Hölmö ja kevyt juoniasetelma, check. Nykyaikaan istuva kuvio, check. Ja mikä tärkeintä, näytelmä esitetään Humalistokadun Domino-teatterille kaukana rautateistä, check.

Kun lauantaina istahdimme teatterin penkkiin kahdeksan riviä taemmas kuin mitä lipuissamme luki (oli tapahtunut kuulemma pieni tekninen ongelma ja paikkamme oli myyty kahteen kertaan), minä ristin henkisesti käteni ja anelin teatterijumalilta, että seuraava kaksituntinen ei pettäisi meitä. Antakaa meidän nauraa ja nauttia, pyydän. Toisinaan kaikki vain näköjään natsaa ja homma toimii juuri niin hyvin kuin mainosten hehkuttavissa teksteissä luvataankin, koska meillä oli aivan järjettömän hauska kaksituntinen!

Asetelma näytelmässä on yksinkertainen. On parisuhde, jossa on nainen ja mies, joka haluaa päästä eroon naisestaan. Lisäksi on paras kaveri, joka kutsutaan tekosyyn varjolla yhteiseen kotiin asumaan, jotta naisella menisi hermot ja tämä muuttaisi hermostuksissaan pois. Tiestystikään suunnitelma ei toimi aukottomasti, vaan sattuu kommellus jos toinenkin, mistä rakentuu lopulta kokonainen näytelmä, joka alkuun hymyilyttää ja hörähdyttää, mutta lopulta naurattaa aivan vedet silmissä. Valehtelematta minä itkin, koska nauratti niin paljon, ja Jarkko vieressä nauroi aivan äärimmäisimmällä nauruäänellään! Tiedättekö sen äänen, kun meinaa tikahtua nauruun, mutta jatkaa silti vain nauramista? Kun samaa tekee monisatapäinen yleisö, on se aika kova saavutus kolmelta näyttelijältä.

Jos Kolmen kimpan juoni on simppelissä hölmöydessään ratkiriemukas, on pakko kehua myös lavastusta ja puvustusta. Minä haluan muuttaa tuohon näytelmän asuntoon! Koko esityksen samana pysyvä asunto on ihanan raikas nuorenparin koti, joka antaa tilaa käsikirjoitukselle ja näyttelijöille, joiden varaan koko riemu rakentuu. Myös puvustus tukee tarinaa ja rakentaa hyvin hahmojen persoonaa, mikä on tasan kolmen näyttelijän varaan nojaavassa tarinassa hyvä.



Tämän ylistyspuheen lopuksi muistutan vielä, että Kolmen kimppa pyörii vain helmikuun loppupuolelle, ja että opiskelijat saavat edelleen viime hetken teatterilippuja 10 eurolla, kun lipun varaa esityspäivänä. Itse kävin syksyllä kaverin kanssa katsomassa Kaikki oikein ja systeemi toimi tosi kätevästi. Aamupäivällä soitto lipunmyyntiin, että mahtuuko ja samalla soitolla lipun pystyi varaamaan nimellä ja lunastamaan Logomolla, kun meni illalla paikalle katsomaan esitystä. Helppoa kuin mikä.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti