maanantai 11. tammikuuta 2016

Melkein ihana arki

Minä olen sen verran rutiininrakastajamuija, että kun pitkän loman jälkeen palataan kouluun, sen tulee tapahtua harmonisesti, helposti ja mahdollisimman kivuttomasti. Kaikki perusaamuksikin suoritettavat etukäteisvalmistelut suoritetaan erityisellä huolellisuudella, koska yli kolmen viikon lomailun jälkeen jokainen on umpijäässä jo omassa olohuoneessaan herättyään kolme tuntia aikaisemmin, kuin on lomallaan tottunut. Helpottaakseni jäisyyttä aivan heräämisen ensimetreiltä alkaen, ja loiventaakseni tänä aamuna todellisuuteni iskeytynyttä oivallusta, että minä todella olen nyt sen kauhean jännän klinikkavaiheen kandidaatti, kaiken oli tänä aamuna sujuttava niin kuin minä haluan.


Onneksi kuitenkin tunnen itseni ja protokollan, jota noudattaen ensimmäinen arkiaamu on oleva edes hiukan kivuttomampi. Ennen nukkumaanmenoa käydään suihkussa ja pestään hampaat hyvissä ajoin ennen sänkyyn siirtymistä, koska hampaiden pesu virkistää muuten liiaksi. Suihkun ja sängyn välissä valitaan seuraavan aamun vaatteet, joiden valinnassa kiinnitetään erityistä huomiota vallitseviin sääolosuhteisiin. En todellakaan halua jäätyä ensimmäisen koulupäivän aamuna -elämä on silloin tarpeeksi kurjaa jo muutenkin. Samalla rytinällä valmistellaan myös kahvinkeitin lisää vain painallus -valmiuteen, asetellaan kahvikuppi valmiiksi pöydälle ja juodaan lasillinen vettä. Kun viimein ollaan päästy makuuhuoneen puolelle, sängyn ja unen väliin mahtuu vielä iltasatu, joksi eilen maanantaipäivän stressaavuuden vuoksi valikoitui kansainvälinen iloittelu: Tanssiva venäläisnainen Periscopessa. Mielen kevennyttyä diskojytkeen ja älyvapaiden kommenttien lukemisen tahdissa, ollaan viimein valmiita. Uni saa tulla ja samalla vyöryttää niskaan koko tulevan kevään siirtämällä minut muutamassa tunnissa lomalta arkeen, sunnuntaista maanantaihin ja preklinikasta klinikkaan.

Aamulla elämä onkin yhtä autuutta, koska olen siloittanut tien jo edellisenä iltana mahdollisimman litteäksi. 7.30 olen valmiina poistumaan asunnosta täysin valmiina, onnellisena ja innokkaana näkemään kavereita ja oppimaan jälleen uutta pitkän tauon jälkeen. Jep. Not.

Kaiken pilkunviilaamisen ja asioiden valmiiksi järjestelyn jälkeen, herään tähän maanantaihin kello 5.08, kun naisellisen sukupuoleni vuoksi lyhyenlainen virtsaputkeni ilmoittaa olevansa myös kyllästynyt elämäänsä ja lomanjälkeiseen maanantaihin. Siitä se päivä sitten lähtee. Ulkona on kylmä tuuli, aamukahvi jää juomatta, reseptin saaminen viivästyy iltapäivään, luentoaiheet ovat tylsiä, mahaan koskee ja päiväunet venähtävät, koska herätys ei toimi. Kipaistuani apteekille toistamiseen illalla, saan kuulla, että reseptini ei edelleenkään ole siellä, joten hoidon aloitus jää huomiseen. Yritän loduttautua asettumalla naisten asemaan sata vuotta sitten, kun antibiootteja ei vielä ollut olemassakaan, mutta 2010-luvun rakkoni ei lohdutu, ja hetken aikaa joudun äärimmäisen epäkollegiaalisesti kiroamaan lääkäreiden ammattiryhmää.

Päiväni oli kaikesta tästä huolimatta ihan jees, tai ei ainakaan yhtään niin huono kuin näillä lähtökohdilla voisi olla, mutta on se vain ihmeellistä, miten yksi dominopalikka kykenee kaatamaan koko tästä tulee hyvä aamu -järjestelmän. Muutama tuhat oletettua E. colia väärässä paikassa ja pakka leviää kuin Jokisen eväät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti