keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Fleksaajat

Meillä oli viime syksynä kuukauden mittainen kasvisruokakokeilu, joka hautautui pekoniöveriaamupaloin ja täyslihaisin pääruuin kutakuinkin suunnittelun 30 päivän jälkeen. (Itse taisin muuten vetäistä ensimmäisenä tauon jälkeisenä lihallisena (ruoka)nautintona opiskelijaravintolan Kievin kanan.) Lihaton kuukautemme sisälsi kuitenkin neljä tai viisi etukäteen sovittua päivää, joiden aikana lihan nauttiminen oli sallittua tilanteen ainutlaatuisuuden vuoksi. Vai kuinka usein tulee päästyä oman 200 hengen kurssin kanssa Pietarin Neva-joen aalloille kellumaan juhlaillallisen ääreen? Tai kuinka usein juhlitaan lähisukulaisen häitä? Tietenkään ahtaassa lätissä tai kanakopperossa surkean, lyhyen elämänsä viettänyttä possua tai kananpoikaa ei kiinnosta, olenko syönyt hänet arkimättönä vai juhlaillallisella, mutta pitkässä juoksussa on eroa vedänkö paniikkijauhelihakastikkeen kolme kertaa viikossa loppuelämäni ajan vai yhden liharuoka-annoksen ravintolassa kerran kahteen kuukauteen. Tästä meidän muutoksessa on kyse.

Kuva
Syksyisen kuukauden kokeilun jälkeen kummallekin jäi itämään kipinä, että tämä oli nyt aivan liian helppoa ja oikeastaan aika kivaakin, pitäisiköhän siis tehdä uusiksi. Joulun ajan herkuttelimme ilolla kinkulla ja kaikella mahdollisella, mitä vanhemmilla, sukulaisilla ja Kuopiolla oli meille tarjota, mutta vuoden 2016 alussa, elämänmuutosten kulta-aikana, me päätimme Turkuun palattuamme, että lihan osto tähän talouteen on nyt loppu. Kalat, munat, maidot ja äyriäiset ovat edelleen täysin sallittuja, mutta punainen liha, kanat, makkarat ja vastaavat jäävät meiltä vastaisuudessa kauppaan. Palasimme siis hiukan kevennettynä viime syksyn asetelmaan, jossa koulussa valitaan lihatonta ruokaa, kotona kokataan lihatonta ruokaa ja kuukauden ajan muutenkin kaikki liha on pannassa. Nyt meillä ei kuitenkaan ole mitään ajatusta rueta niuhottamaan pitkäaikaiseksi suunnitellussa ruokatapamuutoksessa, joten muutoksena syksyyn kylässä, ravintolassa tai vastaavassa erikoistilanteessa liha on täysin sallittua. Minut saa, ja pitää, siis edelleen kutsua kylään syömään liha-munapasteijoita tai kokkaamaan yhdessä lihansyöjälauman kanssa, koska en missään nimessä aio muuntua raivokasvissyöjäksi.
 
Kuva
 
Taustalla meidän päätöksessä olivat eettiset syyt, koska lihaa syödään yksinkertaisesti liikaa. Lisäksi ainakin minun kohdallani päätökseen vaikuttivat myös ympäristösyyt, koska lihantuontanto itsessään vaatii suuria maa-alueita ja myös eläimille syötettävä rehu täytyy kasvattaa jossakin, jossa voitaisiin kenties kasvattaa jotakin suoraan ihmisille ravinnoksi kelpaavaa. En ole kuitenkaan todellakaan mikään liharadikaali! Äärikieltäytymisen sijaan pidän pitkäaikaislihattomuuskokeilun (Mikä sana!) itselleni tärkeimpänä juttuna lihan pudottamista arkimättölistalta ja sen muuttamista erityisherkuksi, joka kruunaa erityisen tilanteen. Esimerkiksi viime lauantaina käytimme yli kaksi tuntia hirvikäristyksen tekoon eläimestä, jonka sukulaiseni oli viime syksynä kaatanut. Ruoka oli taivaallista enkä kokenut _minkäänlaisia_ tunnontuskia. En metsässä tallustelleesta hirviparasta, joka päätyi minun lautaselleni, enkä edes siitä, että en tuntenut tunnontuskia. Juuri siitä meidän kasvisruokapäätöksessä on kyse. Järki päässä, turhia niuhottamatta ja oman fiiliksen mukaan.
 
Fleksaajia meistä tuli vasta, kun uuden ruokavalioideologiani esiteltyäni kaverini sanoi lukeneensa lehdestä kyseisen dieetin olevan fleksaamista. Vakavista Cheek/Sanni/VilleGalle -mielleyhtymistä huolimatta, minä pidän termistä. Positiivista on, että Jarkkokin on toistaiseksi innostunut pysymään mukana, vaikka hänen uusi ruokavalionsa onkin nimetty Suomen pahimman mainstreamräppärin mukaisesti.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa erittäin fiksulta systeemiltä. Olisiko sulla muuten jakaa jotain hyväksi todettuja kasvisruokareseptejä? :) Itselleni ongelmaksi on muodostunut se, että koen, että en osaa tehdä maistuvaa kasvisruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman ongelman kanssa meillä painittiin meilläkin ennen kun vaan tartuttiin härkää sarvista. Kun liha vaan laitettiin pannaan, oli ja on pakko keksiä kaikenlaista kasvisruokaa. Muutamia vakkariruokia meille on syntynyt esim. tofuwokki ja vuohenjuustopasta, mutta tosi paljon eletään vielä sellasta kokeilemisen aikaa. Aikoihin en oo näin paljon kokeillu uusia reseptejä kun nyt, kun on ollu pakko! :D Hyviä on ollu tonnikala-pinaattilasagne, aasialainen nuudelitofukeitto kookosmaitoon, tofuwokki, chili sin carne ja falafelpihvit/-pullat noin esimerkiks. Luulen et teen jossain vaiheessa tyyliin viikon ajalta meijän ruokia käsittelevän postauksen, niin jos siihen vaikka heittäisin jotain ohjeita mukaan. Mutta pääasiallisesti meillä vaan sävelletään jotain :D "Hmmm kaapissa on tomaattimurskaa ja linssejä. Tuliskohan niistä syötävä kastike pastalle?"

      Yhen hyvän ohjeen heitän tähän loppuun. Mä ykkäsin tosi paljon, Jarkolle oli vähän hankalampi pala, koska hän ei oikein kesäkurpitsasta vielä diggaile :) http://www.mutsiavautuu.com/2015/09/kesakurpitsavuoka-jonka-jaljilta.html

      Poista