perjantai 26. helmikuuta 2016

Niin kauan, kun varpaat tuntuu ja liikkuu, kaikki on hyvin

Olen nyt kotona ensimmäistä kertaa tiistaiaamun jälkeen. Ei, en ollut matkalla. Ei, en ollut kaverilla yökylässä. Ei, en ole riidellyt Jarkon kanssa ja muuttanut hotelliin. Minä olin koululla ja jonotin. Jonotin 72 tuntia, joista kaksi yötä eli 16 tuntia vietimme ulkona Medisiinan ulko-ovien edustalla. 72 tuntiin en poistunut koululta kuin seitsemäksi tunniksi ja silloinkin vain tunneleita pitkin sairaalan muihin rakennuksiin pakollisten luentojen ajaksi. Mitä ihmettä nainen ja kumppanit?

Turun lääkiksen vuosijuhlia kutsutaan Proffajuhliksi ja tänä vuonna vietetään Turun lääketieteen kandidaattiseuran 70-vuotisjuhlavuotta, jonka kunniaksi vuosijuhlat pidetään Turun linnassa. Turun linna -nakki napsahtaa vain viiden vuoden välein ja meille vuonna 2013 aloittaneille tämä vuosi on ainut tilaisuus opintojen aikana päästä juhlimaan proffiksia linnaan. Valmistuneena juhlintaa pystyy tietenkin myös jatkamaan, oikeastaan paljon vähemällä jonotustuskalla kuin nyt opiskelija-aikana, mikä itsessään on minusta väärin, mutta ei se ole sama. Me elämme tätä koulua nyt. Me maksamme vuosittain kandiseuralle jäsenmaksun ja olemme seuran pääasiallisia jäseniä. Itse haluan päästä kokemaan vuosijuhlat nyt, kun elän ja hengitän kandiseuraa, enkä vasta valmistuneena ja jo uuteen elämänvaiheeseen siirtyneenä. Jos se vaatii järjetöntä 72 tunnin jonotusta, olen valmis, #yolo.

Pakko huomauttaa, että tuo epäilyttävästi peniksen näköinen, vaaleanpunainen objekti on termospullo.

Vuosi tai kaksi sitten en ollut valmis. Viime vuonna huokailin, miten hulluja ihmiset ovatkaan, kun menevät keskellä yötä, seitsemän tuntia ennen sisällesiirtymisaikarajaa, ulos jonottamaan vain päästäkseen jonottamaan seuraavaksi 24 tunniksi sisätiloihin, ja miten minusta ei kyllä olisi tuollaiseen. Tiedekunta nimittäin kieltää sisätiloissa yöpymisen jonotuksen aikana ennen 24 tuntia lipunmyynnin alkamista. Toisin sanoen yli vuorokausi ennen lipunmyyntiä tapahtuva yöjonotus (klo 23-7) tapahtuu ulkona, mikä on merkittävä hillitsijä jonotukselle. Tai siis oli, koska tänä vuonna kuvio meni uusiksi, kun me parin kaverin kanssa päätimme, että me menemme proffiksille vaati se mitä tahansa.

Meidän 153 hengen kurssillemme vahvistui alkuviikosta 22 proffislippua. Prosentuaalisesti 14,3%:lla kurssistamme siis ylipäätään oli lippukiintiöiden valossa mahdollisuus saada lippu, mikä on aika vähän. Onneksi meillä on riveissämme aktiivista porukkaa, joten moni sai lippunsa kiintiöiden ohi tittelinsä myötä esim. kandiseuran pj ja ministerit, mutta silti 22 lippua on meille lopuille vähän. Seurasi armotonta pohdintaa, miten hulluja ihmiset voivat jonotuksen kanssa olla, ja päätös olla ensimmäiset paikalla, että liput ovat varmat. Kurssin kesken sovittujen sääntöjen mukaan meillä 11 lippua jaettiin jonotusjärjestyksen perusteella ja 11 lippua arvottiin halukkaiden kesken ke-to yönä klo 03.30, jonka jälkeen voittajat jäivät jonottamaan perjantaiaamun lipunmyyntiin asti.

 
Tiistaiaamuna klo 7 avasimme pelin. Puoli kahdeksalta meitä olikin jo 5/11 listalla. Vietimme päivän Medisiinalla, tilasimme ruokaa, tutkimme iltapukuja ja psyykkasimme itseämme kohti yötä. Iltakymmenen maissa alkoi valmistautuminen ulos siirtymiseen ja puolelta käynnissä oli armoton pukeminen, kun yritimme topata itsemme selviytymään. Yhdeltätoista kyhjötimme makuupusseissa vieri vieressä Medisiinan seinustalla ja yritimme saada nukuttua, että aika kuluisi mahdollisimman nopeasti. Puoli neljään asti kaikki menikin hyvin. Silloin kylmyys laittoi tärisemään pussin sisällä, varpaat alkoivat sanoa sopimustaan irti ja hetkellinen epätoivo valtasi mielen. Aamuyöllä klo 4 jonotuslistamme täyttyi loppuun saakka ja 11 varmaa voittajaa olivat siis selvillä. Puoli seitsemältä aloimme pakata pussejamme ja nyssäköitämme kasaan, ja seitsemältä siirryimme taas päiväksi sisälle odottamaan uutta yötä.


Kakkosyön aloitimme katsomalla ykkösten kanssa Pulp Fictionia koneelta, jatkoimme juomalla Jarkon tuomaa minttukaakaota ja jutustelemalla. Puoli neljältä pidimme kansanjuhlamaiset arpajaiset kurssimme lopuista lipuista ja saimme 11 uutta naamaa jonotusjengiimme, kun voittajat jäivät sovitusti jonottamaan lippujaan. Toisena yönä möngin makuupussiin vasta viiden maissa ja epätoivokin iski vasta vaille kuusi, kun varpaat alkoivat tosissaan kiukutella eikä yö tuntunut päättyvän ikinä. Viimeisestä 24 tunnista en viitsi edes puhua, koska kavereiden kanssa sisätiloissa hengailu oli enemmän nautinto kuin pakko. Mikäs siinä kirjaston pehmeillä sohvilla istuskellessa ja juhlamekkoja pläräillessä! Viimeinen yö olikin kuin koko lääkiksen yhteinen yökoulu, kun lähes kaikkien kurssien lipunostajat jonottivat yön yli aamun lipunmyyntiä. Woltin ja Foodoran ruokakuskit ramppasivat Medisiinan ulko-ovilla, kaikki suojaiset nurkkaukset olivat täynnä patjoja ja ihmiset vaeltelivat ympäriinsä aikaa tuhlaten.


Tänä aamuna meidät viimein palkittiin oikeudella ostaa 105 euron hintainen lippu ensimmäisten joukossa. Melko järjetöntä, kun asiaa ajattelee. 72 tuntia ja palkkiona pankkitilin saldo pienenee yli satasella plus tietysti mekot, korut, hiukset, etkoskumpat jnejne. Onneksi sentään pääsimme Lääkärilehden toimittajan kuviin freeseinä, kolme vuorokautta koululla vanuneina, yli-innokkaina lipunostajina.... Mutta onneksi sekin on nyt toissijaista, koska minulla on lippu!  Aivan järjetön reissu, mutta Turun linna ja Proffajuhlat 2016, täältä tullaan!

4 kommenttia:

  1. Tykkään tosi paljon tästä sun blogistasi! Oon ite hakrmassa keväällä lääkikseen ja nää lääkisblogien lukemiset tuo motivaatioita lukemiseen:) Jäi kiinostamaan nuo proffajuhlat, että minkä takia tuo lippujen hankkiminen on noin "vaikeaa" ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, jee! :) Isossa tiedekunnassa, jossa vuosijuhlille kutsutaan paljon kunniavieraita ja valmistuneille on varattu paljon paikkoja, kursseille jää paikkoja vähän :( Mitä pitemmälle opinnoissa pääsee, sitä enemmän proffislippuja kurssille jaetaan, kuten esim. tänä vuonna ykkösille lippuja oli kuusi ja valmistuvalla vuosikurssille 50. Joka vuosi tsäänssit saada lippu siis paranevat ja jonotusshow saa vähemmän painoarvoa. Meilläkin ykkösvuonna lippuja taisi olla kolme ja nyt kolmosella jo 22.

      Mutta siis henk.koht pidän lippukriisin ydinongelmana, että valmistuneet lääkärit saavat ostaa lippunsa ensin ja ennen kaikkea, että heille on niin iso osuus lippuja. Minusta pääosassa pitäisi olla tämänhetkiset opiskelijat. Katsotaan tietty uusiksi neljän vuoden päästä, kun itse olen valmistuneiden joukossa :´D

      Poista
  2. Hah, ihan mahtavaa toi jonottaminen! Varmasti lippujen saaminen kouraan oli paljon palkitsevampaa kuin se että ne olisi annettu suoraan halukkaille :) Itse en ole jonottanut, mutta sitäkin useammin olen päivittämässä tapahtumien ilmoittautumissivua, että varmasti pääsee mukaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kans kamalaa! Kuukausi sitten taisteltiin yksien approlippujen kanssa ja sivut vaan kaatu, kaatu ja kaatu. Onneks yksi meistä pääsi lopulta läpi ja saatiin liput :)

      Poista