sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Onni on hetkissä

Eilen lauantaiaamuna sisässäni oli pitkästä aikaa rauha. Edellinen viikko sisätautien opetuspolilla oli todella hyvä, perjantainen sisätautien ensimmäinen osatentti meni heittämällä läpi ja monen viikon tauon jälkeen seuraava viikko ei stressannut minua etukäteen. Hyvää fiilistä ei myöskään vähentänyt ulkona paistava aurinko eikä puoleen yhteentoista nukkuminen. Kuten ei myöskään yli tunnin vetelehtiminen aamupalapöydässä tai uuden kahvikupillisen keittäminen ihan vain, koska teki mieli. En muista, milloin viimeksi olo olisi ollut yhtä rauhaisa.

Alkuvuosi on ollut jännitystä ja painetta, eikä yksi onnistunut klinikkaviikko tule tuota jännäystä lopullisesti poistamaan, mutta jo tämä yksi viikonloppu ilman paineita tähän väliin tuntuu tekevän ihmeitä. Tuntuu melkein luvattomalta tuntea olonsa näin rauhalliseksi ja koko alkuviikonlopun pyörittelinkin päässä vaihtoehtoja, että mitä olen voinut unohtaa, kun mikään ei stressaa. Pähkäilyni lopputulos oli kuitenkin ihanan armollinen. En minä ole unohtanut yksinkertaisesti mitään. Tällä hetkellä kaikki on vain tehty juuri kuten pitääkin ja nyt eletään hetkellistä suvantovaihetta ennen uutta painepiikkiä, koska ei elämä luonnollisesti näin autuasta tule ikuisesti olemaan.


Vaikka tykkään elämästäni pääpiirteissään koko ajan, hetkittäin iskee todellisia onnellisuuspiikkejä, jolloin tajuaa, että wou mitä mun elämä onkaan. Eilinen lauantai oli juuri sellainen. Olohuoneesta soi LP:ltä Eva&Manu, Jarkko paistoi kollareissa munakasta, minä join stressittömänä aamukahvia, ulkona paistoi aurinko, pöydällä oli kukkia ja minnekään ei ollut kiire. Juuri tästä taisin joskus haaveilla ja nyt neiti 23-veenä minä elän sitä, eikä kukaan ole näillä näkymin viemässä minulta tätä pois. Se on iso tunne.

Tuossa hetkessä oli ihan pakko todeta munakasmiehelleni niinkin syvällisesti, että meidän elämä on nyt oikeestaan aika tosi kivaa. Ei kuulosta lainkaan siltä, miltä hetkellinen onnipiikki sisällä tuntuu, mutta parempaan en suu täynnä kahvia ja suklaata pystynyt.

2 kommenttia:

  1. Tuli hyvä mieli, kun luin tätä. :) Anonyymiltä ehkä oudosti sanottu, mutta oon onnellinen sun puolesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole oudosti sanottu, vaan hymyillen otan tän onnellisuuden vastaan :) Kiitos.

      Poista