sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Ystäväviikonloppu Helsingissä

Olin viikonlopun Helsingissä moikkamassa teinikänni-/lukioaikojen kaveriporukkaa. Perjantaina, kun jonosta vain kotia ehdin, tiskasin, pakkasin, kirjoitin ja lähdin taas reissunpäälle. Tänä iltana pääsen itse asiassa ensimmäistä kertaa viime viikon ma-ti yön jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan. Hyvästi retkielämä! Muutenkin hämmentävän kiireisiä aikoja eletään, koska toissaviikko meni Vaasassa, edellinen viikko jonossa, tulevalla viikolla edessä on TLKS:n speksin ensi-ilta (Lisää aiheesta tulossa todnäk tällä viikolla, mutta tulkaa ehdottomasti katsomaan, jos osutte näytösviikolla 4.-11.3. Turkuun tai kiertueen aikaan muihin lääkiskaupunkeihin, poislukien Oulu. Kovaa settiä taas kerran luvassa ja aivan eri maailma kuin viime vuonna!) ja kahden viikon päästä matkustan taas Helsinkiin, kun pidämme lukion tyttökaveriporukalla miitin. Samalla tietysti myös normaali kouluohjelma rullaa taustalla eli TYKS:in käytävät kutsuvat taas huomenna.


Tuo kaveriporukka on minulle se, mitä Kuopiosta on jäänyt käteen sieltä muuttamisen jälkeen. Tietysti on muita yksittäisiä kavereita, mutta minulle tuo on the kaveriporukka, jonka kanssa on tullut tehtyä nuoruuden hassuimmat jutut. Noiden naamojen kanssa tuntuu, että vaikka näkemistaukoa on ollut välissä kauankin, emmekä pidä oikein mitenkään yhteyttä tapaamisten välillä, voi alusta asti olla rennosti ja omana itsenään. On arvokasta, että elämään mahtuu ihmisiä, jotka ovat roikkuneet mukana edes lukiovuosista lähtien, koska vaikka uudesta kaupungista ja opintojen myötä saa uusia ystäviä, jotka nyt elävät kanssani tätä tarinaa eteenpäin, he eivät ole nähneet, mistä tarina on lähtenyt kehittymään. He näkevät paljon valmiimman paketin, kuin mitä Krista 16v. oli aikanaan.


Vaikka puheissamme olemme edelleen ne samat 17-vuotiaat kotibilettäjät, menomme on kasvanut yli keinonahkatakistaan. Ennen illanratoksi ostettiin halvinta kaljaa tai vanhin buukattiin ostamaan raakaa viinaa, jota lantrattiin limppariin, nykyään juodaan viiniä, pohditaan mitä tänään tehtäisiin ruuaksi ja pelataan lautapelejä. Eikä todellisuus tietenkään ole näin mustavalkoista, emmekä me oikeasti yhtään tylsiä tai ennenaikaisesti keski-ikäistyneitä, mutta tietysti olemme hiukan rauhoittuneet teinikännihuumastamme. Enää ei ole pääpointti vetää pää täyteen kavereiden kanssa, vaan ensisijaisesti olla kavereiden kanssa, koska kuudessa eri kaupungissa asuvan kaveriporukan saaminen saman postinumeron piiriin on harvinaista herkkua.



Vaikka viikonlopun ohjelma oli todella pelkistetty (lauantain suurin aktiviteetti oli kävellä Herttoniemestä Itäkeskukseen ruokakauppaan), minusta tuntui aivan lomalta. Arkihuoleni kaikki heitin ja nautin vain ystävistä ja siitä, kuinka rentoutuneeksi itsensä voikaan tuntea hyvässä seurassa. Voi kaverit ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti