keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Väsy

Olen viimeiset viikot ollut sänkyyn kaatuessa aivan poikki. Siis aivan poikki. Onneksi myös sängyn toisella reunalla on kärsitty samasta vaivasta, joten peitto korviin ja uneen 10 sekunnissa -metodi ei ole aiheuttanut parisuhteen sisällä poikkeuksellista närkästystä. Näiden viime viikkojen aikana olen kauhulla miettinyt ruuhkavuosia, joista on trendikästä paasata naistenlehdissä ja mhl:ssä. Miten ihmisestä on selviämään työstä, arjesta, harrastuksista, liikunnasta, ruuanlaitosta ja mahdollisista lapsista samanaikaisesti? Aloin välittömästi jälleen harkita vaihtoon lähtemistä tai useamman välivuoden pitämistä ihan vain huvikseen, että saisin lykättyä valmistumistani mahdollisimman kauas ja välteltyä hyrrän lailla pyörivää oravanpyörää vielä hetkisen pidempään.

Toisten elämä on jatkuvasti tälläistä, jota minun elämäni on ääripoikkeuksellisesti ollut viime viikot. Aamulla salille, päiväksi kirjastoon, lounaalle vanhojen kavereiden kanssa, iltapäivällä pelastamaan katukoiria, sitten kotiin tekemään illallista, myöhemmin illalla reeneihin, reeneistä moikkaamaan kummipoikaa ja kyläilyn jälkeen vielä iltapuhteena huomisen ennakkotehtävät. Huomenna sitten sama uudestaan ja viikonloppuna valmentamaan 5-vuotiaita urheiluleirille, kunnes sunnuntaina täytyy loikata junaan ja matkustaa Vaasaan hajautukseen. Tuo on jatkuvaa ja nautinnollista arkea toisille. (Edellä mainittu siis täysin kuviteltu päiväohjelma, jolla ei ole minun viime viikkojeni kanssa muuta yhteistä kuin kiireen tunne. Minun päiviini ei ole sisältynyt lähes lainkaan liikuntaa, kulkukoiria tai valmennettavia 5-vuotiaita.) Minä taas olen ollut rättipoikkiväsynyt parista ruuhkaviikosta, vaikka viime viikot ovatkin olleet lähes poikkeuksetta täynnä vain mukavaa puuhaa. Silti elämä uuvuttaa. 

Ensin oli mahtava viikko Vaasassa, mutta reissaaminen ja vieraassa paikassa oleminen uuvuttaa aina. Tätä seurasi jonotusviikko proffiksille, jonka viikonloppuna hyppäsin bussiin ja matkustin Helsinkiin tapaamaan vanhoja kavereita. Äärimmäisen kivaa, mutta eri tavalla rentouttavaa kuin omassa kodissa totaalirentoutuminen. Viime viikolla meillä oli kylässä Jarkon veli, mikä oli aivan mahtavaa, mutta tietysti koti tuntuu erilaiselta, kun joku "ulkopuolinen" on kylässä. Lisäksi speksin näytökset alkoivat rullata ja loppuviikko menikin aikalailla teatterilla. Tällä viikolla speksi jatkuu edelleen, minkä lisäksi on harkkojen ennakkotehtäviä, vikan näytöksen bileet ja perjantaina jälleen uusi reissu Helsinkiin.

Katsotaan sitä hengittämistä vaikka sitten sunnuntaina, kun palaan kotiin.

5 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Välillä vaikka on kuinka kivaa, niin sekin uuvuttaa. Ihan asiasta toiseen, mutta onko teillä lääkiksessä ketään joka olis tehnyt kaksoistutkinnon eikä oo tullu sitä perinteisintä reittiä lukiosta? Tai tiiätkö ketään kaksoistutkinnon tehnyttä joka ois päässy lääkikseen? Tosi hyvä blogi muuten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ainakin lääkiksen eka vuosikurssilla yksi amiksen autoasentaja, joka ei ole käynyt lukiota edes kaksoistutkinnon vertaa :)

      Poista
    2. Kiitos :) Hyvä et joku tuli vastaamaan, koska mä joudun sanomaan et en tiedä. Kukaan ei oo mun kanssa ainakaan suoraan puhunu tehneensä kaksoistutkinnon. Pelkän amiskankaan käyneistä en mee ihan takuuseen, koska monet on sit iltalukiona tehny lukion fysiikkaa ja kemiaa ainakin tai jopa koko tutkinnon. Mut onneks millään koulutustaustoilla ei oo väliä, kunhan vaan pääsykoeasiat händlää! :)

      Poista
  2. Huhhuh! Sulla on paljon kaikenlaista menossa. Itsellä aina kiireen keskellä on fiilis, ettei mitään saa aikaseks. Pitäis oppia ottaa rauhallisesti kiireenkin keskellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tää aikamoista haipakkaa on ollu.. Onneks viikon päässä odottaa yli viikon loma <3

      Poista