lauantai 19. maaliskuuta 2016

Vuosijuhlamekko Kiinasta

Kuukausi aikaa elämäni ensimmäisiin vuosijuhliin ja ylipäätään ensimmäisiin iltapukujuhliin, jos vanhojentansseja ei lasketa, eikä niitä lasketa, koska tanssien konsepti on täysin oma lukunsa. Koska lippujen saaminen oli suuren työn, tuskan ja hinnan takana, täytyy tästä kuukaudesta ja juhlien fiilistelystä ottaa kaikki irti. Ikinä ei myöskään ole liikaa tilaisuuksia juoda perjantai-iltana ystävien kanssa skumppaa ja dippailla hedelmiä (okei, oli myös vaahtokarkkeja) suklaafonduessa, ja kun nämä kaksi yhdistetään, saadaan neljän naisen proffisfiilistelyilta.

Suurin riemun- ja murheenkryyni (ja ylipäätään yksi merkittävä syy änkeä näin kovaa vuosijuhlille) on naisille tietysti iltapuku. Jos skumppahetkiä kavereiden kesken on aivan liian vähän, niin on myös iltapukujuhlia Suomessa. Kun eteensä viimein tälläisen juhlatilaisuuden saa, kerääntyy hurja paine löytää se unelmiensa ja pankkitilinsä saldon mukainen mekko hiukan yli kuukaudessa, joka lipunmyynnistä vuosijuhlaan on. Olen kuullut häämekkojen metsästyksestä tarinaa, että kun sen oikean kohtaa, sen vain tietää, eikä sen hetken jälkeen mikään muu mekko tunnu enää miltään. Samanlaista tarinaa muuten kuulee häämekkojen metsästystä usein edeltävästä sen oikean jahtaamisesta, onneksi. Minulle kävi proffismekkoni kanssa juuri noin. Törmäsin jonotuksen aikana mekkoja plärätessäni siihen täydelliseen, eikä yksikään kuva enää sen jälkeen saanut minua tuntemaan mitään. Päähäni mahtui vain se yksi, jossa ei tuntunut olevan yhtäkään vikaa tai heikkoutta. Ainiin, paitsi, että mekko löytyi kiinalaisesta nettikaupasta (Light In the Box).

En halua olla rasisti, mutta jokainen varmasti tietää tarinoita bridezilloista tai promzilloista, jotka kiinapaketin avatessaan repivät seinät alas ja itkevät silmänsä ulos, koska paketista paljastuu sen täydellisen sijaan se kammotus. Kauhea jämäpaloista koottu väkerrelmä, jolla ei ole mitään tekemistä nettikaupan kuvan 150-senttisen kiinalaismallin päällä säihkyvän unelmamekon kanssa. Kauheinta hirviössä usein on, että siitä on maksettu ja mekon Kiinaan palauttaminen veloitetaan asiakkaan omasta pussista. Tässä vaiheessa usein myös aika alkaa kinnata vastaan, koska vaikka lentokone kiertää maapallon vajaassa vuorokaudessa, mekkopaketti Kiinaan saattaa pyöriä reissullaan useamman viikon vailla varmuutta perille pääsystä. Nämä kauhukuvat päässäni yritin liennyttää rakkauttani mekkoa kohtaan.

Turhaan. Kun sen yhden on löytänyt, mikään muu ei enää tunnu miltään.

Seurasi kovaa keskustelupalstojen tutkimista, budjettiharkintaa ja riskien arviointia. Jos minä tilaan mekon ja se minut pettää, mitä teen? Jos menetän tilaukseen 150 euroa, miten talouteni sen kestää? Entä, jos minua vain huijataan ja joudukin lopulta maksamaan tullille valtavat summat saadaksemi mekon Suomeen? Tarpeeksi asiaa vatvottuani ja itseäni mittailtuani, minä vain päätin antaa mennä, #yolo. Tilaus matkaan ja mekon hinnan kylkeen 10 euron extra fee -vakuutus, joka lupasi korvata minulle mahdollisesti tullissa koituvat kulut mekon itselleni lunastettuani. (Tässä vaiheessa viimeistään kuulosti liian hyvältä ollakseen totta = huijaukselta, mutta keskustelupalstojen mukaan systeemi todella toimi.) Kokonaisuudessaan hintaa mekolle tuli tilausvaiheessa 114 euroa sis. mekko, toimitus ja extra fee -vakuutus.

Kymmenen päivää tilauksesta ja mekko oli Kupittaan Citymarketin DHL:n pakettilaatikossa. Olisivat tuoneet ovellekin, mutta en ollut kyseisenä päivänä kotona. Paketti jäi ennen minulle päätymistään tulliin ja minulta veloitettiin 18e (DHL:n perimä tullauksenhoitomaksu) + mekon verot = 42,88e. Toissapäivänä laitoin kuvan kuitista Light In the Boxille ja eilen koko 42,88 euroa korvattiin tililleni. Uskomatonta, mutta totta. Se vakuutus todella toimi ja lopullinen mekosta maksamani hinta jäi tilausvaiheen 114 euroon.

Miltä unelmieni mekko sitten näytti? Väärän väriseltä, oli ensimmäinen havaintoni. Nettisivun haalean vaaleanpunainen oli todellisuudessa haalea persikka. Täydelliseltä, oli onneksi toinen havaintoni. Työn jälki on todella hyvää ja pikaiseen pumasilmän tarkasteluun ei osunut mitään huomautettavaa. Alahelman taitokset on jopa tehty kääntäen niin, että ulkopuolelle ei näy edes ommelta. Istuvuus ja kokotaulukon perusteella valittu koko ovat täydelliset ja selän nyöritys antaa tarvittaessa pelivaraa kumpaankin suuntaan. Pienen sulatteluajan jälkeen olen myös täysin rakastunut mekon "uuteen" väriin. Haalea persikka on upea väri, joka sopii minulle hyvin, ja mekkoni on nykyisenään täydellinen kevätunelma. Tunnen itseni mekossa todella kauniiksi enkä meinaa edes malttaa odottaa, miltä nilkkoja viistävä helma tuntuu oikeana juhlapäivänä, kun meikit ja hiuksetkin ovat kohdallaan ♥


Viimein kaikki on hyvin. (Mikä tv-sarja? :D) Kiinalainen netti-ihastukseni oli onneksi huijannut vain hiukan profiilikuvallaan. Ehkä sekin jopa menee vain trendikkäiden kuvafiltteröintien piikkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti