sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Miau

Inhoan bloggaajia, jotka ensin naruttavat lukijan koukkuun postaamalla usein, ja sitten vain yhtäkkiä katoavat/vaikenevat määrittelemättömäksi ajaksi, jättäen bloginsa irvistelemään vanhoilla postauksilla tuoretta tekstiä janoaville lukijoille. Inhoan myös bloggaajia, jotka määrittelemättömän taukonsa jälkeen tulevat takaisin ruikuttaen, kuinka kiire heillä onkaan ollut ja voi apua mikä kynnys blogin ääreen palaamiseen muutamassa viikossa onkaan kasvanut. 

Seuraa itseinhoa tai tekopyhyyttä riippuen miten asian näkee.

Minulla oli tentti, minulla oli Kuopion lomaviikko, minulla oli kiirettä. Kun loma ja kiire viimein väistyivät, tuli tunne, että mitä sitä nyt yli viikon hiljaisuuden jälkeen sanoisi. Seurasi lisää hiljaisuutta, koska jos ei ole järkevää sanottavaa, on parempi olla hiljaa. Äkkiä edellisestä postauksesta olikin jo pari viikkoa. Mitä kahden viikon hiljaisuuden jälkeen sanotaan? Selitellään ja pahoitellaan vai mennään vaan rytinällä eteenpäin kuin katoamistemppua ei olisikaan? Nostetaan kissa pöytään vai lakaistaan koko mirri maton alle? Kahden kappaleen monologillani jätin juuri kissan vain tepastelemaan kaikkien silmien eteen lattialle. Olkaa hyvät ja i'm bäk!



Mikä päivä tänään Turussa olikaan. Kevät! Aurinko! Tentti läpäistynä takana ja Proffisten juhlaviikko edessä, joten itse Elan sanoin askel eteen ja suupielet ylöspäin. Käytimme päivän Jarkon huomisen kouluprojektin valmisteluun, mikä kuulostaa miljoona kertaa kuivemmalta kuin mitä oikeasti teimme, koska todellisuudessa kävelimme ympäri aurinkoista Turkua, räpsimme (tai no Jarkko räpsi) valokuvia ja joimme viinilasilliset aurinkoisella terassilla. Hiukka eri settiä kuin illalla omia syväreitäni varten kahlaamani englanninkielinen artikkeli aivojen MRI-kuvantamisesta. Miksi tieteellisen englannin pitää olla niin vaikeaa.... Joka tapauksessa päivä oli ihana ♥ Pääasiassa koska aurinko, mutta oli seurakin ihan jees.



Edessä on todellakin huikea viikko, johon mahtuu vuosijuhlien sillisasujen tekemistä (Sillis on juhlien 2. päivän aloittava darra-/uuteen nousuun -aamupala, jonka teemana on tänä vuonna huoltoasema), päiväreissu Helsinkiin moikkaamaan kaveria ja hänen pientä vauvaansa, viime hetken fiilistelyjä ja viimein perjantaina ja lauantaina Proffikset! Aion repiä tästä viikosta kaiken mahdollisen riemun irti, koska jumankauta 72 tuntia jonotusta ja kaksi yötä ulkona. Sen varjolla saa juoda vähän skumppaa arkipäivänäkin.

9 kommenttia:

  1. tervetuloa takaisin! olikin tässä jo pikkuriikkisen ikävä postauksiasi, vaikka ymmärtäähän sitä kiireet :)

    ps. jeee jee kevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Lievittyköön pikkuruinen ikävä :)

      Poista
  2. Itsellä on paha tapa "unohtaa" blogi aina välillä, kun on niin paljon muuta menoa. Mutta toisaalta en halua postata, jos ei ole asiaa ja inspistä siihen. Mutta ruikutus on kyllä ärsyttävää! Pahin selitys mitä olen lukenut oli, että piti tehdä kevät siivous :DDD Voihan sitä mainita asiasta, mutta: "En ole kirjoittanut vähään aikaan, koska oli kiirettä kevätsiivouksen kanssa." Pistää silmään ja pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo inspis- ja asiajuttu on kyllä totta. Sen huomaa kirjottaessa, jos ei kiinnosta sillä hetkellä tai jos aihe ei nappaakaan. Välillä tulee kausia et mistään ei kiinnosta kirjottaa ja mistään ei tunnu tulevan hyvää tekstiä. Jos tämmönen osuu kiireiden kaa yhteen, on yhtälö paha... Kevätsiivous on kyllä hyvä selitys :DD

      Poista
  3. Hei tuli mieleen kun mainitsit syväreistä! Oon siis vasta ykkösellä turun lääkiksessä, mutta oon pohtinu nyt vähän aikaa että miten toi syvärihomma toimii..? :D ei oo ehkä vielä ihan ajankohtasta, mutta siis miten toi aiheen ja tutkimusryhmän yms valinta toimii? Pitääkö kahlailla jotain tiedekunnan nettisivuja läpi ja ettii jotain kiinnostavaa tai mistä edes tietää et mikä potentiaalisesti ois kiinnostava? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äärimmäisen hyvä kysymys hei. Kumpa minä tai edes joku osaisikin vastata tuohon... Syvärit on yksi helvetti lääkiksessä, koska yhdellä työllä koitetaan korvata muiden alojen opparit, kandit ja gradut, mutta mitään tarkkoja pitäviä raameja syväreiden konseptista ei ole. Tuntuu, että syvärit voi olla melkein mitä vaan. Itse teen kirjallisuuskatsausta lasten aivojen kehityksestä, yksi kaverini tekee (tai siis teki) opetusmatskuja just teille ykkösille tähän kevään VHN-kurssiin ja yksi kaverini taas tekee oikeaa tutkimustyötä syöpäsolujen kanssa labrassa. Syvärit siis ihan oikeasti on todella epäselvä juttu.

      Liikkeelle kannattaa lähteä musta kakkosen tai viimeistään kolmosen aikana niin saa tehdä rauhassa ilman paniikkia valmistumisesta, mutta tottakai on niitäkin, jotka ykkösen syksyllä kaivavat jostain projektin itselleen. Minulle syvärit tipahtivat melkein tyhjästä, kun kaverini kaipasi paria omaan työhönsä, mutta yleensä ihmiset löytävät syvärinsä laittelemalla sähköpostia erikoisaloille, jotka voisivat kiinnostaa. He kertovat sitten mitä kaipailisivat ja onko sopivaa projektia tarjolla. Tiedekunnan sivuilta noita tosiaan kai löytyy ja luennoitsijoita kannattaa myös nykiä hihasta kiinnostavan luennon jälkeen, koska he osaavat usein kertoa, mistä löytää lisäinfoa mahiksista tehdä syvärit tästä aiheesta. Aika monet sitä luennolla itse muistuttavatkin, että ottakaa yhteyttä jos alkoi kiinnostamaan, meillä on syväreitä tarjolla.

      Mut summa summarum, pitää korvat ja silmät auki kavereiden kokemuksille ja luennoitsijoiden puheille sekä plärää tiedekunnan sivuja :D

      Poista
    2. Ah niin toi kiinnostavuushomma. Siitä ei kannata ottaa liikaa stressiä, koska syvärit ei oo mikään valtava homma joka vaatis suunnatonta intohimoa just siihen aiheeseen. Enemmänkin pakollinen paha, joka pitää hoitaa. Kiva tietty jos aihe edes vähän kiinnostaa, mutta siitä ei musta kannata tehdä kynnyskysymystä, koska tosiaan moniin erikoisaloihin saa kosketuksen kunnolla vasta vitos tai kutosvuonnakin, kun niiden kurssit tulee.

      Poista