keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Minä harrastan bloggaamista.

Minä olen aina ollut harrastamaton tyyppi. Pikkutyttönä kävin pari vuotta partiossa, mutta into latistui, kun ryhmästä ei löytynyt läheisiä kavereita. Sittemmin olen pysynyt no mä lenkkeilen ja luen kirjoja -tyyppinä. Suurimpia huijauksia ikinä. En minä lenkkeile enkä minä oikein luekaan. Noilla fraaseilla vain pelastetaan sosiaalisessa tilanteessa oma nahkansa ja annetaan kuva normaalista ihmiselosta, jonka vapaa-aikaan sisältyy muutakin kuin Satuhäiden, Bachelor Suomen ja Temptation islandin katsomista.

En ole koskaan kokenut tavoitteellisen harrastuksen huumaa ja yhteen liimaavaa ryhmähenkeä, joka parhaimmillaan tarjoaa elämänmittaisia ystävyyssuhteita ja käsittämätöntä riemua arkeen. Minä olen vain ollut, hengaillut ja nauttinut siitä. Olen nähnyt ystäviä, leikkinyt iltaan asti ulkona ja ollut vapaa aikatauluista. Olen toki tehnyt kenties harrastuksiksi laskettavia hommia hetkittäin, kuten vetänyt tyttökerhoa, ollut seurakunnan isostoiminnassa ja tottakai pumaillut speksissä, mutta omasta näkökulmastani en ole paria partiovuotta lukuunottamatta kuitenkaan ikinä harrastanut mitään. En ennen kuin nyt.
 
Nykyään minulla on harrastus. Minä bloggaan. Kuulostaa yksinkertaiselta ja hyvin helpolta vastaukselta kirottuun mitä sä harrastat -kysymykseen, mutta eipä ole. Ainoa ongelma minun ja harrastukseni välillä kun on, että en uskalla sanoa harrastavani sitä. Olen harrastuskaapissa, koska edelleenkin blogin kirjoittaminen tuntuu minusta isolta asialta myönnettäväksi. Vaatisi rohkeutta sanoa selkä suorana, että kyllä, minulla on blogi. Kirjoitan harrastuksenani monta kertaa viikossa omilla kasvoillani nettiin iloistani, epäonnistumisistani ja ajatuksistani, ja asetan vapaaehtoisesti tekstini ja taitoni koko maailman anonyymisti katseltaviksi. Käy säkin toki lukee! Ei. Paljon helpompaa on vilkuilla seinille ja mutista, että no en mä nyt silleen mitään erityistä harrasta, mä tykkään ulkoilla ja lukee.

Mutta kyllähän tämä harrastus on. Käytän jokaiseen perustekstiin aikaa tunnista kahteen ja isompiin teksteihin enemmänkin. Jos postauskertoja olisi unelmieni 3-4 viikossa, antaisin blogille noin kahdeksan tuntia viikostani, joka on yhden työpäivän mitta. Jos ei puhuta kylmästi ajankäytöstä vaan siitä, minkä olen harrastajanoviisina käsittänyt harrastusten ytimeksi eli ilosta/itsensä ilmaisusta/omien kykyjen mielekkäästä käyttämisestä/riemusta, bloggaaminen tarjoaa minulle kaiken. On mahtavaa nähdä kehittyvänsä jossain, saada olla ylpeä itsestään ja tekemisistään, tuntea olevansa hyvä jossain. Enkä tarkoita, että muutoin elämäni olisi *askaa vailla itsearvostusta ja sopivaa -ylpeyttä, mutta tämä blogi on jotain, mikä on vain minun. Minä olen luonut tämän ja minä yksin olen se, joka tätä venettä ohjaa. Se tuntuu järjettömän hyvältä!
 
Juttelin tästä rohkeudenpuuteasiasta kaverini kanssa maanantain Helsinginreissulla ja hänellä oli asiasta hyvin selkeä mielipide. "Asia pitää vaan sanoo selkä suorana ja mitään anteeks pyytelemättä." Niinpä. Ei minun pidä olla nolona, että olen viimein löytänyt harrastuksen, joka tekee minut iloiseksi.

Jos silmiin sattuu lukea, se ei ole minun vikani vaan sen, joka ei tajua lopettaa lukemista.

6 kommenttia:

  1. Olen kyllä lukijanakin huomannut kehitystä ja etenkin viime kuukausien aikana tekstit on luettavuudeltaan tosi hyviä! Samaan malliin vaan :)

    Harrastusten kanssa olen just päinvastainen, mulla oli varmaan kuuden vuoden ajan 4-6 kertaa viikossa jotain harrastusta, sekä partiota että tanssia SM-tasolla. Siinä ei paljoa muuhun aikaa riittänyt. Paljon ne on antaneet, mutta nyt vuoden vaihteen jälkeen tanssin loputtua, vapauden tunne on jotain käsittämätöntä ♥ Mutta nappaan ehdottomasti tästä postausidean itselleni, jos sopii :D

    Ainiin, meneehän mulla pääsykokeetkin jo harrastuksesta! :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos ja hyvä et omat ajatukset kehittymisestä osuu yksiin lukijoiden kaa :) Mulla on kans yks kaveri, joka päätti pitkän valmennusuran vuodenvaihteessa ja hän on ollut aivan huumassa, kun on saanut keksiä itselleen aivan uusia harrastuksia ja vapaa-ajanviettotapoja, jotka ennen on ollu mahdottomia just tyyliin 6krt/vk olevien reenien takia. Paljon tommonen tiivis harrastaminen varmasti antaa, mutta ei sitäkään todellakaan ilmaseks saa.

      Anna mennä vaan postausidean kaa, tottakai! Vähän eri näkökulmaa mun löllymisen rinnalle :D

      Poista
  2. En ole varmaan kokskaan kommentoinut mutta seurannut jo pidempään. Mun mielestä sun blogi on huippuhyvä, joten todellakin voit rinta rottingilla kertoa bloggaavasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva! Tämmösiä kommentteja on aina kiva lukea, kun joku hiljakseen seuraillut ilmottautuu :)

      Poista
  3. Haastoin sut tämmöseen --> http://bluezoness.blogspot.fi/2016/04/11-facts-liebster-award.html :-) Vastaile jos innostut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuuu, hauskaa! Kiitos! Lähden messiin ehdottomasti :)

      Poista