sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Proffikset 2016: iltajuhla

Voisin hoitaa koko postauksen sanomalla, että parasta ikinä, ja laittamalla perään hurjan kasan kuvia. Hurja kasa kuvia onkin luvassa, mutta koska en suostu päästämään irti tämän viikonlopun proffiskuplasta, aion myös vähän avata viikonlopun meininkejä sanallisesti. Koska asiaa ja kuvia on tosiaan reippaasti (pelkästään minun ja Jarkon pieni fotosessio 421 kuvaa...) jaan tekstit kahteen, ja lisäksi minun ja Jarkon kuvista saattaa tulla joku oma erillinen lisäpostauksensa. Mutta tässä tekstissä siis proffisten perjantain fiilikset!



Juhlapäivän huuman sai näppärästi maksimoitua nappaamalla kurssikaverikampaajan ensimmäisen kampausvuoron. Kello 7.03 minä napotin nimittäin jo kaverin olohuoneen kotikampaamossa saamassa kiharaa hiuksiini. Kaverimme jatkoi samaa rataa koko päivän aina viiteen asti illalla, mikä on aivan uskomaton suoritus. Vielä uskomattomampaa minusta kuitenkin on, millaiset kampaukset kolme vuotta lääkärikoulua käynyt nainen meille viidelle asiakkaalleen väänsi. Pystyin aivan heittämällä vetämään vielä sillispäivänkin täysin samoilla hiuksilla. Oman kampaukseni jälkeen odottelin vielä rauhassa seuraavan kampauksen (=meikkaajani) valmiiksi ennen kuin kävimme koululla syömässä ja jatkoimme laittautumista meikkaamalla.


Olimme tehneet testimeikin päivää aikasemmin ja se oli loistava päätös, koska saimme hiottua muutosideat jo etukäteen mieluisiksi. Itse juhlapäivänä minun roolini oli vain istua, nautiskella kuohuviiniä ja käydä välillä vilkaisemassa peilistä, josko haluaisin jotakin sävyä hiukan eri väriseksi. On mahtavaa, että ympärilläni on noin taitavia ihmisiä ♥ Pienen kriisin saimme kuitenkin aikaan oikeaan silmääni, kun siihen kehittyi yllättäen luomiväriautio, joka hylki kaikkea siihen laitettua väriä. Onneksi glitteri pelastaa aina kaiken ja meikkini oli lopulta aivan täydellinen. Olo oli ihanan juhlava, mutta silti täysin oma itseni, vaikka meikkiä oli naamassa moninkertaisesti peruspäivään verrattuna. Ja aijaijai sitä fiilistä, kun ekan kerran kurkkasi peiliin kampauksen, meikin ja mekon pukemisen jälkeen! Voinko minä näyttää tältä?!

Meikin jälkeen minä käväisin Jarkon ja kurssikaverini kanssa kuvaamassa, mutta siitä tosiaan lisää myöhemmin omassa postauksessaan.

Illan juhla Turun Linnassa oli ilmoitettu alkavan hiukan vaille seitsemän, mutta paikalle meitä pyydettiin saapumaan jo 18.15 eteenpäin. Ennen sisäänmenoa ja vastaanottokättelyä otimme Linnallakin hiukan tyttöjen kanssa kuvia, joten perjantaita on nyt todellakin dokumentoitu eläkevuosia varten.

Turun Linna oli juhlapaikkana tyrmäävän upea. Tuntui aika prinsessalta jonottaa kohti kättelyä suljetulla sisäpihalla soihtujen palaessa ja nousta Linnan portaita helmaa nostellen. Puhumattakaan yön tanssiaisista! Pientä miinusta tulee tietysti tilaongelmista, koska 600 vierasta ei mitenkään saa sijoitettua Linnassa samaan tilaan istumaan, mutta minua ei sekään haitannut. Eikä varsinkaan, kun näin meidän "vähäarvoisimpien" vieraiden (1-4 vuosikurssien peruspulliaiset) Eteläisen salimme, johon vyöryi ilta-aurinkoa salin suurista ikkunoista ja pöydälle katetut lasit kimaltelivat kauniisti. Tilaongelman vuoksi meidät oli jaettu kaikkiaan kolmeen eri saliin, joista kahdessa pääsalin ohjelmanumeroita seurattiin videokuvan välityksellä. Hiukan hankalaa joo, mutta kaikella on hintansa, ja tuon hinnan olin valmis maksamaan.



Ohjelmanumeroiden välissä meille tarjoiltiin illallinen ja oli tietysti aikaa vapaalle seurustelulle. Pöytäseurueeni oli täynnä omia kurssilaisiani ja illan virallinen vaihe oli todella hauska. Oikeastaan käsittämätöntä, kuinka nopeasti neljä tuntia voikaan kulua, kun on kivaa. Kuulimme puheita, lauloimme, saimme nauttia musiikkiesityksestä ja seurasimme salaseuran jäseneksikutsumista. Parasta illan ohjelmassa oli kuitenkin tanssi. Minä olin, ja olen yhä, aivan huumassa perjantain tanssimahdollisuudesta. En minä mitenkään erityisesti osaa tanssia, mutta oli ihanaa saada keinahdella pitkässä iltapuvussa livemusiikin tahdissa ja kavereiden ympäröimänä tietäen, että mihinkään ei ole kiire, juhlat jatkuvat ja kaikki on vain äärimmäisen hyvin tässä hetkessä.



Linnan juhlaosuuden tanssit päättivät, mutta iltajuhlahan oli vain alkua. Keskiyön maissa meidät pakattiin bussiin ja kuljetettiin jatkoille vanhalle Klubille nykyiseen Gongiin, jossa meille esiintyi Ressu&Jussi. Jep, Ressu Redford ja Neon2:n mannapuuroa-ja-mansikkaa -mies Jussi. Ei aivan Antti Tuisku, josta meille oli hypeilty, mutta minun onneni ei jaksanut välittää edes tästä. Hei älä mee raikasi lujaa ja vitsit, että oli hauskaa! Kolmen aikaan, kun Gongin jatkot loppuivat ja porukkaa pakattiin jälleen bussiin kohti Tivolia, me Yo-kylän suuntaan halajavat nappasimme taksin ja lähdimme keräämään voimaa seuraavan aamun sillikselle.

Tuo tanssilattioiden onnentunne oli oikeastaan minulle koko viikonlopun kantava teema, mutta lisää onnesta sitten sillispostauksessa. Joku roti tämänkin postauksen venymiselle.... Ihanaa alkavaa viikkoa ja pahoittelut, kun tekstipuoli jotenkin tahmoo. Pääni on vielä hiukan palautumisvaiheessa viikonlopun juhlinnan jäljiltä.

6 kommenttia:

  1. Komppaan ylempää kommenttia - ihan käsittämättömän kaunis mekko!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :))) Nyt vaan lisää iltapukujuhlia et sais lisää käyttökertoja ihanuudelle.

      Poista
  2. Ihana prinsessapäivä! Ja tuo mekko on ollut täydellinen valinta :)

    VastaaPoista