sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Alkaa olla aika

Elämme jänniä aikoja, ystävät hyvät. Edessä on the viikko, the päivä ja the tunnit. Viisi aivan liian nopeasti kiitävää tuntia, joiden aikana ratkaistaan, onko unelman aika toteutua nyt vai vasta myöhemmin. Ja huomatkaa edellisen lauseen asettelu, nyt vai myöhemmin, ei nyt vai ei ikinä, koska vaikka tuleva keskiviikko tuntuu monelle takuuvarmasti elämän ja kuoleman paikalta, ei tuo pääsykoe ole maailmanloppu. Maailma ei ikävä kyllä horjahda mihinkään suuntaan, vaikka yhden ihmisen elämä pistettäisiin viidessa tunnissa täysin murskaksi jälleen yhden vuoden ajaksi, vaan maailma rullaa eteenpäin aivan kuten siihenkin asti.

Olen pahoillani, että pääsykoeteksteissäni on monesti negatiiviset vibat, mutta en vain ikinä ole päässyt kokemaan minkäänlaista riemua lääkiksen pääsykokeen yhteydessä. Joka kerta olen tullut salista silmät päästäni ulos itkien tai vähintäänkin pettyneenä ja varmana, että tämäkään vuosi ei ollut minun aikani päästä sisään. Samaten jokaisena vuonna olen halunnut hukuttaa pääsykoesalien ovilla pomppivat tuutorit mehuihinsa ja tunkea pääsykoebilerannekkeet syvälle heidän Buranoihin kätkettyihin peräaukkoihinsa. Tänä vuonna olen itse tuutori ja tuutoriporukan sisältäpäin tulevaa keskiviikkoa katsoen voin vain toivoa, ettei kukaan toteuta noita murhanhimoisia aikeita, koska sen sijaan, että tuutorit haluaisivat hieroa omaa menestyksekästä elämäänsä pääsykoekandidaattien kaikkensa antaneisiin kasvoihin, kuten minä asian pääsykoevuosinani koin, he ovat vain todella innoissaan. Pääsykokeet ovat varma merkki, että pian alkaa taas tapahtua. Elämä rullaa eteenpäin ja kolmosista tulee nelosia, ykkösistä kakkosia ja lääkikseen hakijoista fetuksia. Elämässä ainoa pysyvä on muutos.

Tuleva tiistai tulee olemaan raskas päivä. Pitää päästää irti kaikesta, jolle on koko keväänsä uhrannut ja heittäytyä täysin oman pään varaan. Vaikka tuota hetkeä on koko kevään odottanut ja siihen tähdännyt, tuntuu todella pelottavalta ymmärtää, että nyt on oikeasti aika antaa mennä ja oksentaa asiat paperille. Enää ei voi perääntyä eikä paikata puutteita, vaan ainoa reitti ulos jännityksestä on mennä sitä päin. Itse ainakin koin todella stressaavaksi laskea kirjat käsistä viimeisen kerran ja todeta, että tämä oli nyt tässä. Oikeastaanhan rikoin jo kaikkien pääsykoevalmennusfirmojen pyhintä sääntöä ylipäätään lukemalla viimeisenä koetta edeltävänä päivänä, mutta minulle se oli täsmälleen oikea tapa valmistautua. Luin, kunnes tuli aika päästää irti.

Koe itsessään voi olla mitä vain. Se voi olla vaikea, se voi olla helppo tai se voi olla jopa hyvä, mutta tärkeintä on, että se on sama kaikille. Hakijoihin mahtuu aivan varmasti niitä, joiden eteen voidaan heittää mitä vain ja he hoitavat sen, mutta suurin osa on kuitenkin aivan tavallisia ihmisiä, joilla on kolmen aineen joukossa ja sisällä omat pääsykoeheikkoutensa. Jos koe on vaikea, se on 99%:lle muitakin aivan yhtä vaikea. Tästäkin voin kertoa tsemppisanat omasta kokemuksesta, koska minun onnistumiskeväänäni 2013 oli vaikea koe. Räpelsin tehtävän toisensa perään vain puoliksi valmiiksi, jäin totaalisen jumiin muutaman tehtävän kanssa, tein monivalinnoissa virheen jättämällä vastaamatta ja koko ajan takaraivossa tykytti ajatus, että olen taas epäonnistunut. Tällä suorituksella ei voi päästä sisään. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, itku ei tullut samantien, mutta tuli kuitenkin. Samalla tuli pettymys itseen, pelko tulevasta vuodesta, pelko loppuelämästä ja epävarmuus unelman tavoittelun järkevyydestä. Oikeastaan olen itsestäni aika ylpeä, kun nyt luin tuon vanhan postauksen. Pettymyksessä saa möyriä hetken, mutta sitten on aika suunnata eteenpäin, koska ei tuo koe kenenkään loppuelämää oikeasti lopullisesti määrää.

Pääsykoe-tunnisteen alta löytyy enemmän aikaisempien vuosien pääsykoetekstejä, joita lukiessa itse ainakin pääsen samantien loikkaamaan noihin fiiliksiin, joita tuoreeltaan pyöri päässä niin hyvässä kuin pahassa. Enimmäkseen pahassa, mutta se on toivottavasti vain minun pääsykoedemonisointini syytä, josta ei tarvitse ottaa mallia.

Loppusanoina haluan sanoa kaikille teille, jotka tulevana keskiviikkona käytte haastamaan lääkiksen pääsykoetta, että te olette kovia muijia ja äijiä kävi miten kävi. Ja kävi miten kävi, keskiviikkoiltana pitää juhlia ja itseään ei saa inhota kuin hetken. Teidän aika on nyt tai myöhemmin, mutta ei koskaan ei ikinä ♥

9 kommenttia:

  1. Kiitos tsempeistä! Melkein itku tuli tätä lukiessa, kun halu ja paine päästä on niin suuri. Vaikken vielä ikäloppu olekaan (21v) niin silti alkaa jo olla sellainen hetki, että epävarmuuden sietäminen näissä tilanteissa on koko ajan vaikeampaa. Mutta ei auta kuin mennä kohti sitä yhtä ja ainoaa viisituntista, joka sen taas ratkaisee ja tehdä parhaansa!
    Hyvää kevättä sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin tiedän ton tunteen! Itellä kävi ainakin niin et joka vuosi tuntu taas isommalta haasteelta, vaikka joka vuosi oli aina edellistä paremmin valmistautunu. Onnistuin tosi tehokkaasti demonisoimaan pääsykokeen itelleni, mut kun vaan pysyy rauhallisena ja tekee huolella kaiken mitä osaa, se riittää. Se riittää siihen et saa olla ylpeä itestään ja se riittää lääkikseen pääsemiseen. Paras ei tarvii olla eikä edes superhyvä, mut kaikkensa pitää antaa. Eikä saa lannistua vaikeuksista jos sellasii vastaan tulee.

      Hurjasti tsemppiä kokeeseen! Oot varmasti paikkasi ansainnu ja se toivottavasti vaan todistetaan keskiviikkona ;) Ja sen jälkeen koittaa joka tapauksessa vapaus, meni koe kuinka vaan. Onnea!!

      Poista
  2. I-h-a-n-a teksti ja kommentit, mä ainakin tirautin! :D täällä kans 21v, kolmas kerta. Helkkari nyt mennään eikä meinata!! tsempit kaikille ja kiitos Krista <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos. Toivottavasti koe meni hyvin!! ja sori, kun en ehtinyt ennen koetta tulla vastaamaan, tsemppaamaan ja kiittämään. Kauheaa rytinää ollut viime päivät omassakin elämässä, kun vikat päivät koulua ja manujutut käynnistyneet. Ihanaa kesää ja tulosten odottelua ;)

      Poista
  3. Hyvä teksti! Tuohon yhteen päivään vuodessa latautuu niin paljon työtä, unelmia ja tunteita onnistumisesta raivoon ja turhautumiseen. Mulla kans ei onnistu lukemattomuus viimeisinä päivinä, mutta olen ottanu rennommin viimeisen viikon :) sä oot kyllä teksteillä ja kommentoimalla tsempannu koko kevään, mikä on ihan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla :) Susta uskon kyllä että valmistautuminen on ollu viime päiviin asti huolellista :) Toivottavasti koe meni hyvin!

      Poista
  4. Istun just junassa matkalla Turusta Kuopioon. En sentään itkeny kokeen jälkeen oli vähän sellanen fiiliksetön olo, ens vuonna sitten uudestaan vanhempana ja toivottavasti viisampana enkä kyllä aijo luovuttaa enne kun oon sisällä.. Mäkin taisin rikkoa tota sääntöä ja todellakin luin vielä viimesen päivän, koska se on vaan sellanen pakko:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah mahtavaa että Turku vetää edelleen kuopiolaisia :D Tervetuloa ;) Ei pidä heittää kirvestä kaivoon vielä. Kattoo nyt eka tulokseet ja sit tekee lisäsuunnitelmia. Mutta kuten sanoit, luovuttaa ei pidä eikä saa. Mahdotonta lääkikseen pääseminen ei todellakaan ole. Ja mun mielestä on hölmö "sääntö" et vikoina päivinä ei sais lukee. Jos se tuntuu oikeelta niin miks ei, kunhan ei tietty polta itteään liian piippuun.

      Ihanaa kesälomaa ja kärsivällisyyttä tuloksien ootteluun :)

      Poista