tiistai 3. toukokuuta 2016

Sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa

Henk. koht. en ole supersuorittaja, joka hoitaa hommat pois alta monta viikkoa etuajassa, vaan yleensä hoidan minulta vaadittavat asiat melko viime tipassa, mutta kuitenkin ajoissa. En siedä liikaa vötkyilyä, mutta en kestä myöskään ylisuorittamista. Olen tavallinen tallaaja, joka vaatii motivaattoreita toiminnalleen. Minä tarvitsen porkkanaa.

Koko kevät tuntuu menneen jotakin odottaessa. Etappi kerrallaan ollaan nyt saavuttu tilanteeseen, jossa koulua on jäljellä puolikas luentoviikko, yksi tentti ja kaksi viikkoa klinikkaa. Sen jälkeen kolmosvuosi on ohitse ja koittaa kesä, jonka suunnitelmista lähitulevaisuuden postauksissa lisää. Mitä minä olen koko kevään muka ehtinyt odottaa? Alkuvuoden odottelin klinikkajännän purkautumista, ekaa Vaasan hajautusmatkaa, reissua Kuopioon ja Helsinkiin sekä proffisjonotusta. Hetkessä oltiinkin jo proffisten nurkalla ja alkoi hillitön proffisjännä, jonka siivellä liisin ainakin pari viikkoa. Proffiksista toivuttua olikin samantien aika alkaa kauhistella vapun sääennusteita, skumppapullon valintaa ja brunssitarjoamisia, kunnes nyt ollaan meidän kouluporukan Tallinnanreissun kynnyksellä. En kestä. Olen kummallisesti vain kadottanut 4,5 kuukautta elämästäni tehden kuitenkin hurjan määrän asioita. Jos makaisi vain kotona, kulkisiko aika hitaammin?


Vaikka aika on kadonnut kuin jääpala vesilasiini tässä huumavassa toukokuun auringossa, en kadu mitään. Tämä kevät on ollut huisi ja tulee toivottavasti jatkumaan vielä huisimpana kesänä täynnä uusia haasteita. Tallinnan matkan jälkeen odotuslistalla nimittäin on meidän kurssin sisätautisitsit, tuutorikoulutusleiri Seiliin, elämäni ensimmäinen manun alkaminen, kuukauden kesäloma (!) ja kaikki mitä Turun kesällä onkaan tarjota. Tällä hetkellä flow äärimmäisen hyvä ♥


Tämän postauksen sanomana, että palkitkaa itseänne. Keksikää päiviin, viikkoihin ja kuukausiin asioita, joita odottaa, koska ei tätä mitään jaksa, jos ei välillä jatkuvasti tsemppaa itseään. Palkkio voi olla pieni (esim. eilen: kun siivoan, saan katsoa Satuhäät ja juoda vissyä jääpalalla.) tai iso, mutta tärkeintä on palkita. Minä uskon, että vaikka elämän ei kuulu olla aina kivaa, ei sen kuulu olla aina rankkaa ja kurjaakaan.

2 kommenttia:

  1. Juurikin näin! Oma palkintoni eilen tiukan valmennuskurssisetin ja sähkömagniksen kertailun jälkeen oli myöskin Satuhäät ja pepsi maxia :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDD OIKEIN! Musta tuntuu et mä nykyisin elän satuhäiden, bachelorin ja TI-suomen voimalla :D

      Poista