torstai 9. kesäkuuta 2016

Korkeakoulu-uudistus

Pohdin korkeakoulu-uudistus -aiheeseen tarttumista jo keväällä hakukiiman käydessä kuumimmillaan, mutta perehtymisen puutteen takia en uskaltanut silloin rueta huutelemaan mielipiteitäni ennen faktojen kunnollista tarkistamista. Parempi olla hiljaa, jos ei asiasta huhupuheita enempää oikeasti tiedä. Tällä viikolla sain kuitenkin kommentin, jossa minun toivottiin kirjoittavan aiheesta, ja tämän innoittama päätin viimein rueta tutkimaan asiaa. Mistä meidän vanhojen pierujen (neiti 23v. täällä moi) kammoksumassa korkeakoulu-uudistuksessa oikein on kyse?

Hallitus ei ole tyytyväinen. Kansa pääsee kiinni työelämään liian myöhään, maksaa liian paljon yhteiskunnalle näinä "hukkavuosina" ja toisaalta maksaa liian vähän takaisin yhteiskunnalle työvuosinaan. Kansa on saatava töihin aiemmin ja pysymään töissä pidempään, että kykenisimme edes jotenkuten pitämään pystyssä horjuvan hyvinvointiyhteiskuntamme, sanoo edellinen ja nykyinen hallituksemme. Puhuttiin/puhutaan eläkeiän nostamisesta, työajan pidentämisestä, opintotuen leikkaamisesta ja tarpeesta saada nuoret jatko-opintoihin nopeammin.

Korkeakoulu-uudistuksen merkittävin uudistus on/oli 2-vaiheinen ensikertalaiskiintiöiden tuominen korkeakoulujen hakusysteemiin. Ensimmäisessa vaiheessa korkeakouluille annettiin vuoden 2014 syksyn yhteishausta alkaen vapaaehtoinen mahdollisuus varata ensikertalaisille oma erillinen kiintiönsä uusista opiskelupaikoista. Uudistuksen toisessa vaiheessa kevään 2016 yhteishausta (tämän kevään haku siis) alkaen korkeakoulut määrättiin luomaan tälläinen ensikertalaiskiintiö. Enää koulut eivät siis voinee valita, vaan jokaisen koulun sisäänottomäärästä tuli varata tietty osa ensikertalaisille.

 "Säädösten mukaan korkeakoulut voivat syksyllä 2014 järjestettävästä yhteishausta lähtien halutessaan varata aloituspaikkoja ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Uudistuksen toisessa vaiheessa korkeakoulupaikkojen varaaminen ensikertalaisille tulee pakolliseksi." 

Kuuma kysymys tietysti on, kuka määritellään hakutaistelussa ensikertalaiseksi:
  1. Alkuunkin ulos kiintiöstä rajataan kaikki, jotka ovat aiemmin suorittaneet Suomessa korkeakoulututkinnon, eli menneet sisään korkeakouluun ja tulleet ulos papereiden kanssa. Riittääkö kandin tutkinto ulos rajaamiseen, ei ole minulle aivan varmaa, mutta sellainen tunne minulle jäi tietopaketin luettuani.
  2. Toisekseen ensikertalaiskiintiöön ei ole asiaa, jos on ottanut vastaan opiskelupaikan korkeakoulusta syksyllä 2014 tai sen jälkeen. Tätä aiemmin vastaan otettuja korkeakoulupaikkoja ei huomioida, paitsi tietysti, jos on erehtynyt saamaan tutkintonsa valmiiksi ja joutuu sitä myöten kiintiön ulkopuolelle jo kohdan 1 perusteella.
Näin ollen esimerkiksi minä, joka olen hallituksen korkeakouluvihollinen nro 1 aloitettuani jopa kaksi eri korkeakoulututkintoa ennen asettumistani lääkikseen, olisin edelleen ensikertalaiskiintiössä tilanteessa, jossa jonkin mielenhäiriön vuoksi päättäisin hakea nyt toiseen korkeakouluun. 1) En ole saanut aloittamiani tutkintoja valmiiksi = en ole suorittanut korkeakoulututkintoa. 2) Otin vastaan paikan fysiikalla syksyllä 2011, biologialla syksyllä 2012 ja lääkiksessä syksyllä 2013. Kuitenkin vain vuotta myöhemmin lääkikseen päässeet ovat jo toisessa tilanteessa, koska he ovat ottaneet paikan vastaan kriittisenä syksynä 2014. --> Ulos ensikertalaiskiintiöstä uuden haun mahdollisesti tullessa ajankohtaiseksi. 

Tähän asti olen pysytellyt raaoissa faktoissa. Ihan jo senkin takia, että ymmärtäisin itse, mihin tämä opiskelumaailma on menossa, mutta nyt alkaa olla faktat ladeltu pois alta ja voin kertoa oikeasti, mitä tämä tarkoittaa.

Vuodet ennen haluttuun korkeakouluun pääsemistä tulevat olemaan vielä entistäkin enemmän löysässä hirressä roikkumista, koska omaa kakkosvaihtoehtoalaa ei välttämättä uskalla ottaa vastaan, jos seuraavana vuonna ensikertalaisia suositaankin jo reippaammilla prosenteilla. Tänä vuonna lääkiksissä ensikertalaiskiintiöiden osalta tilanne oli melko vakio, n. 65% aloituspaikoista on varattu ensikertalaisille, mutta kenties tilanne elää tulevaisuudessa, ja kiintiöiden koko voi jopa muuttaa opiskelupaikkakunnan valintaa.
  • Turun yliopisto: väh. 100/153 ensikertalaisille = 65,4%
  • Itä-Suomen yliopisto: väh. 107/164 ensikertalaisille =  65,2%
  • Oulun yliopisto: väh. 94/145 ensikertalaisille = 64,8%
  • Tampereen yliopisto: väh. 94/145 ensikertalaisille = 64,8%
  • Helsingin yliopisto: väh. 74/112 ensikertalaisille = 66,1%  

Alat, joihin ei vain marssita sisään, koska tekee mieli, ovat kohta pullollaan lukiosta suoraan korkeakoulumaailmaan siirtyneitä äärimmäisen suoritusorientoituneita nuoria, samaan aikaan kun unelmaansa tavoittelevat alanvaihtajat joutuvat maksamaan. Eikä tarvitse olla edes oikea alanvaihtaja, vaan yksi paniikkiratkaisuna vastaanotettu kun-en-tiedä-mitä-haluisin-niin-ehkä-meen-tonne -hätävaraopiskelupaikka riittää rajaamaan ulos ensikertalaiskiintiöstä. Enkä todellakaan sano, että suoraan lukiosta korkeakouluun siirtyneet olisivat muita huonompia, mutta itse vain koen nyt jälkikäteen kasvaneeni paremmaksi kahden "hutivuoden" aikana. Jos itsevarmuus on välillä koetuksella jo nyt, mitä se olisi ollut lääkiksen ovien auetessa kaksi vuotta aiemmin.

Lisäksi minusta on 2010-luvulla, jatkuvan oppimisen aikakautena, aivan järjetöntä vaatia 18-vuotiaita nuoria korkeakouluhaun kynnyksellä tietämään, mitä he haluavat lopullisena korkeakoulututkintonaan opiskella, koska kun yhden paikan on ottanut vastaan, vaihtaessa on automaattisesti heikommassa asemassa ensikertalaiskiintiön ollessa yli 50%. 

Ja mitä nuoret tekevät tyhjän päällä kelluessaan ja seuraavan vuoden pääsykoetta taas odotellessa, kun mitään ei voi opiskellakaan, ettei tipahda kiintiöstä? Töitä, joita ei riitä tällä hetkellä edes koulutetuille ihmisille, saati lukiosta yleissivistävän koulutuksen saaneille ylioppilaille?

Loppukaneettina kolmannella hakukerralla unelma-alalleni sisäänpäässenä, nykyisenä lääketieteen kandidaattina tiivistän, että minusta korkeakoulu-uudistus on epäonnistunut projekti, joka syö nuorten hyvinvointia luomalla liian suuria paineita täsmäoikean alan valintaan kertalaakista ja eriarvoistaa erilaisissa elämäntilanteissa eläviä hakijoita.
 
***

Hei nyt muuten, kun luin uudelleen tuon kommentin, jossa mielipidettäni kyseltiin, tajusin, että eihän tämä aihe, josta olen juuri höyrynnyt kilometripostauksen, ollut lainkaan se mitä kysyttiin :D Minulta kysyttiin mielipidettä lääkikseen pääsemisestä tulevaisuudessa mahdollisesti suoraan lukiotodistuksella, eli pääsykokeen arvon leikkaamisesta, eikä ensikertalaiskiintiöistä. Hups. Paskaa kyllä sekin, että ei sinänsä väliä.

4 kommenttia:

  1. Minua ketuttaa eniten se, että kaikisesta mahdollisesta asiasta on alanvaihtajille tehty haastavampaa. Ensikertalaiskiintiö, opintotukikuukausien leikkaaminen, mahdollisesti pääsykokeiden poisto... Aivan järjetöntä. Nykyään työelämässä kuitenkin arvostetaan monialaisuutta ja työkokemusta. Itsekin välivuoden työkokemuksen ansiosta olen saanut myöhemmät kesätyöpaikkani.

    Mulla on vaan tästä ensikertalaiskiintiöstä sellaiset vibat, että yhä useampi pitää lukion jälkeen välivuosia. Mun veljet pääsi nyt ylioppilaiksi ja heidän kaverinsa (ja veljeni mukaan lukien) ovat hakeneet lähinnä yhteen tai kahteen paikkaan. Itse olen tyytyväinen, että opiskelen nyt alalla, joka ei ollut ensimmäinen vaihtoehto, sillä tästä saa äärettömän hyvää pohjaa lääkikseen (jos sinne pääsisin :D) Harmittaa abien puolesta, kun joutuvat keskenkasvuisena päättämään "lopullisesti" elämän suunnan.

    VastaaPoista
  2. No ei siinä mitään, ihan mielenkiintoista oli tämäkin :D mutta joo itsekkin olin vähän sitä mieltä, että jos pääsykoe poistuu niin pitää sanoa hyvästit unelma-ammatille....= täyttä paskaa!

    VastaaPoista
  3. Tää on mulle kyl aina semmonen verta kuohuttava aihe! Itse siis hain tänä keväänä ja yks tutkinto alla. Mä koen tuon äärimmäisen, äärimmäisen epäreiluksi, koska silloin kun mä olin abi (hain silloin lääkikseen, en päässyt ja ryhdyin teekkariksi, josta sitten jo valmistuinkin) mulle oikein opo painotti että ehdottomasti kannattaa mennä VAIN JOHONKIN että aina voi hakea sitten myöhemmin uudestaan. Jos olisin itse jäänyt lääkislimboon, olisi mulla varmasti mennyt useita välivuosia enkä todellakaan olisi ottanut TKK:lta paikkaa vastaan. Opiskelin aika pitkään, mutta tein aivan koko ajan töitä, omalle alalleni siirryin jo 3. opiskeuvuoden jälkeen. Valmistuessa mulla oli jo 4 vuoden työkokemus. Olin tietoinen tuosta ensikertalaisuhasta, mutten silti hakenut aiemmin lääkikseen kuin nyt, koska halusin kerätä tarpeeksi työvuosia että olen oikeutettu aikuiskoulutustukeen. Mulla on siis jo vuosia ollut alanvaihto mielessä. Mua ottaa päähän ihan hirveesti se, että nyt mua rankaistaan siitä aika kovasti että oon mennyt valmistumaan, maksanut koko ajan helkkaristi veroja ja valmistunut ammattiin. Jos olisin "taktikoinut" mun olis kannattanut jättää paperit sisään ja hakea kouluun valmistumatta. Tällöin olisin tienannut vähemmän (eli maksanut vähemmän veroja) ja Aalto-yliopisto ei olisi saanut valmistumisestani rahoja. Mua kummastuttaa myös tuo kun laissa sanotaan että minkään yhden ihmisryhmän mahdollisuutta jatkokouluttautua ei saa merkittävästi heikentää niin ei nää ny musta ihan linjassa oo :D Helsinkiin muuten lähtöpisteitä saa neljästä aineesta jos on kirjoittanut ainereaalin, mutta vain kolmesta jos on kirjottanut vain vanhan reaalin. Eli tiivistettynä: meikäläinen saa valmiiksi jo vähemmän lähtöpisteitä kuin muut ja kiintiön takia vain 35% paikoista on sellaisia jotka voisi olla edes teoriassa meikäläisen :D Itse olen kyllä sitä mieltä että tuottavin yhteiskunnalle olet silloin kun saat tehdä työtä mikä sua kiinnostaa... Vähän mua kyl lohdutti se kun Helsingin lääkis oli koonnu jonkun tilaston viime vuoden hakijoiden ensikertalaisuusprosenteista ja se oli joku 67%. Eli sen varjolla tuo ei ehkä vaikuttaisi niin paljon loppujen lopuksi. Mutta jää nähtäväksi. Veikkaanpa että tuo uudistus tulee loppujen lopuksi juuri toisin päin kun on tarkoitus. Eli että ihmiset vaan jää pitämään välivuosia ja opiskelupaikan saanti venyy.

    VastaaPoista
  4. Oli pakko tulla viel kommaamaan tuon oman vuodatuksen jälkeen kun tulokset ovat tulleet. Itse en päässyt tänä vuonna Helsingin yleiselle, mutta mieltä kyllä lämmitti että noiden kahden eri kiintiön (enskarit vrs. alanvaihtajat) välillä ole piste-eroa raakapisteissä suunnilleen yksi piste. Kyllähän siihenkin väliin mahtuu monta ihmistä mutta vähän lohdutti tuo :) Ensi vuonna sitten uudestaan, hampaalle Helsinkiin tai Oulun yleiselle olisi pisteet riittäneet (toki arvostelu on eri niin ei voi suoraan verrata Ouluun). Ja toistaiseksi näyttäisi silti ettei ihan ole meille vanhuksille seinä noussut pystyyn :)

    VastaaPoista