maanantai 13. kesäkuuta 2016

Not in my back yard!

Niin sen piti olla. Mehän ei jakseta rueta takapihalla riehumaan kukkien kanssa. Ei vaikka kiva varmasti olisikin, mutta me ei vaan olla sellasia. Me ei oltu sellaisia yli 3,5 vuoteen, kunnes äkisti meistä tulikin juuri sellaisia -takapihahuuman uhreja.


Olen sivusta katsellut, kuinka äiti hoivaa toinen toistaan upeampia kukkia kesä toisensa jälkeen, ja kironnut aamut ja illat, joina minun osakseni on osunut kastella kukkaset. Esteetikkona pidin kyllä kukkien kauneudesta, mutta valtavaa takapiharoihua sisälleni ei teinivuosina syttynyt. Ei syttynyt myöskään katsellessa sivusta kavereiden innokasta parvekeviljelyä, ei vaikka he keräsivät hyvää satoakin ja olivat innostuneita puuhastaan. Meille jemmatut chilin taimetkin unohdimme ottaa mukaan kyläreissullamme. Silloin kyseessä oli kyllä taktisen unohduksen sijaan kirvelevä vahinko, koska chilistä olimme oikeasti kiinnostuneita.


Tänä keväänä taisimme sitten yllättäen kasvaa vanhoiksi, tai tulla vain järkiimme hukatun luonnonvaran kanssa, koska Jarkon pienen lämmittelyn jälkeen idea eloisasta takapihasta roihahti minunkin päässäni liekkeihin, kuin Tori.fi:stä ostettu tuore pallogrillimme riittävällä sytytysnesteellä. Kyllä, meillä pn nykyään myös pallogrilli, kuten kunnon lähiöunelmaan kuuluu. Ja kyllä, tällä hetkellä rakastan sen savuisaa tuoksua yli kaiken.
 
Viimeisen kuukauden ajan olemmekin hoivanneet takapihaamme kuluneiden lähes neljän vuoden edestä. Olemme repineet rikkaruohoja luumupuun alta raa'alla voimalla kaikenlaisten saksien puutteessa, olemme luopuneet vanhasta ja ostaneet uutta, olemme nähneet elämän ja kuoleman tapahtuvan kukkaruukuissa (aloittelijoilla ei kaikki mene aina putkeen) sekä olemme ihastuneet.


Nyt kaksi työpäivää ennen kesälomaa, minulla on kesälomalle vain yksi varma tavoite. Minun on saatava juoda rauhassa aamukahvit lämpimällä takapihalla. Olen kehittänyt tästä lähes pakkomielteen, koska viime viikkoina sää on viikonloppuisin ollut aivan liian kylmä takapiha-aamukahvifiilistelylle. Onneksi sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa. Jos ei ihan äkkilähtöä Turkkiin, niin ainakin aamukahvia auringonpaisteessa 10 metriä kahvinkeittimestä.

Ps. Hauskaa myös, että nuorempana vihasin sydämeni pohjasta pelargonioita, mutta nyt joka aamu ne pihalla nähdessäni, vain hymyilyttää.

2 kommenttia:

  1. Ihanan kesäinen aihe! Oisko mahdollista tehdä omaa juttua teidän kodista, että millaisessa sisustuksessa asutte? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä ja ajankohtainen ehdotus, koska juurikin uusia tuulia makkariin meneillään :) Tämä toteutuu pian!

      Poista