tiistai 7. kesäkuuta 2016

Peruspäivä klinikassa: no jaaa -klinikkapäivä

Kuten postausparin aiemmassa osassa kävi ilmi, on klinikkapäiviä moneen junaan. Karusti kahteen junaan jaettuna on tehokkaita, huippuhienoja japanilaisen luotijunan kaltaisia päiviä, joissa jokainen elementti tukee tavoitetta, ja sitten on... no resiinoja. Tämä postaus on resiina, klinikkapäivä turhimmillaan.

Klo 8.00 Saapuminen lukujärjestyksen mukaisesti osastolle
Edellisenä iltana ryhmänjohtajamme on ystävällisesti ryhmämme whatsapp-ryhmässä muistuttanut aamun alkavan kello kahdeksan osastonhoitajan infolla. Ennen osastolle siirtymistä keräämme koko kahdeksan hengen tiimimme kasaan hissiaulassa ja olemme valmiita syöksymään kohti osastoa ja uutta, ihanaa päivää kandeina. Osaston infotiskille ilmottauduttuamme saamme kuitenkin kuulla, että itse asiassa osastonhoitaja tulee töihin vasta kello 9 ja osaston lääkäri on sairaslomalla, joten jos te kandit menisitte vaikka kahville.

Klo 8.15 Kahvitauko
Tottelemme ja juomme ylihintaista kahvia sairaalan kanttiinista. Ryhmäydymme, valitamme niskaan hönkivästä tentistä, epäsujuvista klinikkaviikoista ja kahdeksen aamujen tuskaisuudesta. Onneksi tunnemme olomme sentään uskottaviksi, koska saamme istua sairaalan kahviossa valkoisissa takeissa. Ehkä joku luulee, että meillä on joku oikea meeting menossa. Vähemmän uskottavalta olo tuntuu, kun lähtee kävelemään kahviosta jälleen osastolle päin ja huomaa tiputtaneensa kahvit takilleen.

Klo 9.00 Osaston esittely
Usein klinikkaviikkojen maanantait alkavat osaston yleisellä esittelyllä. Täällä huoneessa majailee osastonhoitaja, täällä ovat valvontamonitorit, tässä on tutkimusvälineitä ja tuolta lääkärit lähtevät kierrolle. Kiireisinä päivinä me emme kuitenkaan ole kenenkään ensisijainen intressi, joten jos se evali (= erikoistuva lääkäri) vaikka kertoo teille sitten kierrolla enemmän, kun meillä on tässä nyt aika kiire.


Klo 9.30 Kierrolle valmistautuminen
Löydämme tiemme lääkäreiden huoneeseen ja esittelemme itsemme kandeiksi, jotka ovat tämän viikon mukana osastolla ja kierroilla. Saamme vastineeksi mulkaisun ja kyllästyneen tervehdyksen päin tietokoneen ruutua. Paperikierrosta ei ole tietoakaan, vaan lähinnä istumme pienillä jakkaroilla huoneen seinustalla ja koitamme kuikuilla lääkäreiden olkien yli nähdäksemme, mikä pian nähtävillä potilailla on vaivana. Puoli tuntia hiljaa istuttuamme, evali nousee ylös tuoliltaan ja olemme valmiit kierrolle vailla pienintäkään tietoa, mikä potilaiden tilanne on. 

Klo 10.00 Kierto
Lampsimme kuin ankanpojat jonossa evalin perässä potilashuoneesta toiseen läträten käsidesiä sormiimme, joilla emme todellakaan koske huoneessa mihinkään. Hyvä, että ehdimme kaikki edes sisään huoneeseen, ennen kuin jo joukkiomme alkaa purkautua jälleen ulos, koska parhaimmillaan kiertokulkueeseen kuuluu meidän noin neljän kandin lisäksi erikoistuva lääkäri, valmis erikoislääkäri, sairaanhoitaja ja sairaanhoitajaopiskelija eli noin kahdeksan henkeä. No jaa -kierroilla meille ei puhuta mitään, meitä ei pyydetä katsomaan potilaan löydöksiä eikä meille varsinkaan kerrota mitään ylimääräistä, kuten miksi tähän hoitoon päädyttiin tai mitä muuta oltaisiin voitu harkita. Mitäs sitä nyt ylimääräisiä jaarittelemaan.

Klo 11.30 Lounas
Ainoa hyvä hetki päivästä

Klo 12.00 Poliklinikoiden tai toimenpiteiden seuraaminen
Hyvinä päivinä meille on selkeät ohjeet, mihin mennä, monelta ja mitä seuraamaan. Huonoina päivinä kukaan ei tiedä mistään mitään. Ei ole ärsyttävämpää vastausta kuin että "jos teillä on tyhjää niin voitte sitten mennä seuraamaan vaikka poleja tuonne" *epämääräinen kädenheilautus vasemmalle* Niin siis minne?? Milloin?? Ja kenen polia??


Klo 13.00 Omien potilaiden tietoihin perehtyminen
No jaa -päivinä meille ei todellakaan ole valmiiksi lääkärin toimesta mietitty potentiaalisia potilaita, vaan läpijuoksukierron jälkeen saamme aivan itse valita osastolta mieluisat potilaat. Kun olemme keskenämme suorittaneet jaon yrittäen valita vajavaisten esitietojemme perusteella meille mahdollisimman opettavaiset potilaat tutkittaviksi, toteamme, että osastolla on tasan yksi toimiva tietokone meidän kahdeksan kandin käyttöön. Jos jotain kautta kuitenkin onnistuu löytämään itselleen vapaan koneen ja onnistuu vielä saamaan potilatietojärjestelmänkin auki, alunperin simppeliltä vaikuttanut potilastapaus paljastuukin äärimmäisen kompleksiksi monisairaaksi henkilöksi, jota on elämässä vielä kohdannut jokin iso järkytys lähiaikoina. Jes, mahtava mennä kandina pyytämään tälläistä herkkää potilasta kyykkäämään, viemään sormea nenään silmät kiinni ja kertomaan kuinka paljon kahvia hän päivittäin juo!

Klo 14.00 Oman potilaan tutkiminen
Kun on viimein saanut kerättyä kaiken rohkeutensa ja listannut oleelliset kysyttävät/tutkittavat asiat paperille, ja avaa potilashuoneen oven, paljastuu huoneesta yllätys: a) juuri saapuneet omaiset, b) potilaskuljettaja, joka aikoo viedä potilaan röntgeniin, c) hoitaja mittaamassa verenpainetta, d) potilas syömässä juuri pöytään kannettua ruokaa, e) potilas menossa suihkuun, f) potilas nukkumassa tai g) potilas puhelimessa. Edellä olevia voi myös kombinoida keskenään, koska lopputuloksena on kuitenkin tutkimustilanteen lykkääntyminen.

Klo 15.00 Potilastekstin kirjoittaminen
Päivän viimeinen homma ja deadlinepäivä viikon potilastekstin palauttamiselle, jotta ohjaava opettaja ehtii lukea ja korjata tekstimme. Muuten hyvä, mutta potilastietojärjestelmään tehdään huoltotöitä ja koko sovellus on iltapäivän poissa käytöstä. BINGO, JEE!

***

Tämä on huono päivä. Päivä jollaisen jälkeen tuntuu turhalta koko koulu. Miksi raahautua paikalle, jos ketään ei kiinnosta meidän opettamisemme? Yhtä hyvin voisi käydä koko lääkiksen vaikka kirjekurssilla. Yllä olevassa on sentään yritystä, mutta aivan yhtä hyvin koko päivä olisi voinut loppua heti alkuunsa huonoon kiertoon, jonka jälkeen ei olisi enää mitään ohjelmaa. Postauksen kannalta tälläinen päivä olisi vain ollut todella mälsä, joten jatkoin kurjaa aamupäivää kurjalla iltapäivällä.

Paljon on tottakai merkitystä meidän kandien omalla asenteella ja aktiivisuudella, mutta aivan kaikkea emme mekään pysty pelastamaan. Itselleni olen jo ekan klinikkakevään aikana tehnyt äärimmäisen selväksi, että jos joskus pääsen elämässäni niin pitkälle, että olen ohjaavana lääkärinä uusille kandeille, haluan tehdä kaikkeni, että he saavat olemassaolostani irti jotain muutakin kuin pahaa mieltä. Se on minusta kollegiaalisuuden, lääkärin ammatin ja ihan vain noin koko ihmisyyden perusta.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi jännältä, että eri osastojen välillä on noin suuret erot! Luulisi, että kaikille osastoille olisi annettu joku perusrunko noudatettavaksi... Mut tsemppiä, hyvät päivät pelastaa monta huonoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että yhdestä hyvästä päivästä saa revittyä riemua monen huonomman paikkaajaks. Osastoilla on isona haasteena kans erikoistuvien lääkärien jatkuva kiertäminen osastolta toiselle niin että hekin monesti vasta opettelee tietyn osaston tapoja, kun ohjattavaks tupsahtaa yhtäkkiä 10 kandia. Ei oo helppo tilanne varmasti heillekään, mut onneks suurin osa todellakin on todella mukavia!

      Poista
  2. Kiva kuulla haaveammatin opiskelun näitä vähän realistisempia puolia välillä! Koetko ilmapiirin sairaaloissa kuitenkin pääosin kandiystävälliseksi vai tunnetteko useinkin olevanne vain riippakivia lääkäreiden ja hoitajien arjessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi vaikea vastata tähän, koska kaikki riippuu niin paljon ohjaavista ihmisistä ja toisaalta meidän kandien omasta ujoudesta ja ajattelumallista että ollaan vaan toisten taakkana. Kyllä suurin osa suhtautuu meihin innokkaasti ja tosi opetushaluisesti, sit isohko vähemmistö perusystävällisesti mutta opetusinnottomasti ja hyvin pieni vähemmistö suoraan negatiivisesti. Tai ei kukaan ikinä ole päin naamaa mitään tosi kurjaa sanonut, mutta ilmapiiristä on ajoittain huokunut ettei meitä juuri nyt kaivattaisi. Pääosin kuitenkin suhtautuminen on ollut ystävällistä!

      Potilaat taas suhtautuu lähes aina innokkaasti ja ovat mielellään kandin tutkittavina, mikä on kyllä kiva juttu :)

      Poista
  3. Kuinka paljon muuten lääkiksessä perehdytään terveydenhuollossa oleviin tietojärjestelmiin ja niiden käyttöön? Ne kun taitavat valitettavasti viedä sen suurimman ajan. Entä käsitelläänkö sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ja uudistusta millään tavalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kumpa voisin sanoa, että paneuduttaisiin hyvin, mutta se olisi iso vale. Tietokone vie valtavan ajan lääkärin työajasta, mutta oikeastaan kaikki oppiminen tapahtuu itse koneella hääräilemisen kautta. Potilaskertomuksia opittiin kirjoittamaan oikeaan paikkaan järjestelmää keväällä, mutta esimerkiksi lähetteiden ja konsultaatioiden teon opin vasta kesällä manuillessa. Ja tietysti tämä mitä olen oppinut pätee vain Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella, koska toisissa piireissä ja sairaaloissa on aivan eri potilastietojärjestelmä, joka toimii aivan toisella tavalla :D Aivan järjetöntä menoa. Noista hallintotason asioista meille ei myöskään ole opetettu mitään eli olen aivan yhtä pihalla kaikesta kuin kuka tahansa muukin opiskelija...

      Poista