tiistai 23. elokuuta 2016

Ruisrock 2016!

Meidän osalta ei pitänyt huonojen artistien ja säästösyiden vuoksi tulla Ruisrockia 2016. Meidän piti vain hostata Jarkon veljeä ja hänen kaveriaan heidän kolmen päivän festariputkensa läpi ja korkeintaan etkoilla heidän seuranaan takapihan grillibileissä. Toisin kävi. Jo heti perjantaina aamupäivällä aurinkoista festarifiilistelyä sivusta katsellessa alkoivat mahdollisuudet kutkuttaa mahanpohjaa. Josko, pystyisikö sitä, paljonkohan se maksaisi... Pohdin pääni puhki erilaisia, toteutettavissa olevia vaihtoehtoja päästä festaroimaan edes jonain päivänä, kun kohtalo pudotti facebookiin vastauksen kaikkiin kysymyksiini: kurssikaverini halusi eroon sunnuntain lipustaan 30 eurolla. Minä halusin ostaa sen lipun 30 eurolla.




Alkoi hillitön festarihype ja paniikki löytää myös Jarkolle vastaavanlainen sunnuntain 2nd hand poismyyntilippu, koska vaikka kuinka kivaa festaroimaan olisi päästä, ei se tuntuisi miltään, jos tietäisi yhden jääneen ulkopuolelle. Kolmipäiväisten festareiden sunnuntainahan noita lippuja yleensä melkein tyrkytetään pois, mutta me halusimme saada varmuuden riemuun heti perjantaina ja lyödä kaupat lukkoon mahdollisimman pian. Onneksi luotettavanoloinen lipunmyyjä löytyi ja pääsimme mukaan vieraidemme ruissihypeen tietäen, että sunnuntaina mekin rokkaamme!

Ja voi apua, miten mahtava tuo sunnuntai saapuessaan olikaan! Taas. Ruissi ei vain petä. Heti päivän alkuun Robin veti aivan järjettömän hyvän keikan, joka sai sukat pyörimään jaloissani, vaikka minulla ei edes ollut sukkia. Kovasta fanityttöydestäni huolimatta näin Robinin tuolloin vasta ensimmäistä kertaa eikä päivän muilla artisteilla oikein ollut minulle väliäkään. Jo tuo tunnin mittainen hittitykitys, jonka aikana tunsin jokaisen biisin ulkoa ja sain pomppia rantalavan hietikolla paitani hikeen, oli lipusta maksamani 30e arvoinen ja saman myönsivät myös Jarkko ja tämän isoveli - Robin on paras ♥






Loppupäivän ja -illan vain palloilimme festarialueella vailla tarkkaa suunnitelmaa tai minkäänlaista pakkoa kiitää minnekään. Ruger Hauerin ja Teflon Brothersit kävimme katsomassa, mutta omalla kohdallani kaikki hätä putosi Robinin keikan jälkeen. Kunhan vain sain päivän ajan elää ja hengittää festarikuplaa, jossa maailmaan mahtuu vain ystäviä, iloisia ilmeitä ja kesää, kaikki oli hyvin.

Sunnuntaille luvattu hillitön vesisade jätti myös saapumatta, kuten Ruisrockin arvolle tietysti sopii. Anteeksi mainitsinko juuri Ruisrockin ja vesisateen samassa lauseessa? Sehän on mahdotonta. Vähän kuin yrittäisi nollalla jakaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti