torstai 1. syyskuuta 2016

Saariston rengastie osa 3: Houtskari-Iniö-Kustavi-Turku

Kokonaisuudessaan rengastien reissumme eteni kaavalla: Turku - (Parainen) - (Nauvo) - Seili - (Nauvo) - (Korppoo) - Houtskari - (Iniö) - Kustavi - Turku. Suluttamattomissa paikoissa yövyimme, kun taas sulutetuista paikoista ainoastaan poljimme läpi tai korkeintaan pysähdyimme taukoilemaan hetkeksi. Kaikkiaan reissuun meni neljä polkupäivää ja kolme yötä. Ensimmäisessä postauksessa kävin läpi reissun alkumatkan, toisessa "syvän saariston" osuuden ja tässä viimeisessä postauksessa päästään viimein takaisin kotiin.

Heräsimme Houtskarin uimarannalta yhdeksän maissa ajatuksella olla polkemassa jälleen kymmenen aikoihin. Suurin piirtein samanlaisella rennolla aikataululla elimme koko reissun ajan, eli illalla piti saada valvoa ja hengailla ennen unentuloa, mutta aamulla piti myös saada nukkua niin, että vireystaso pysyi koko ajan polkemisen kannalta hyvänä. Ensimmäistä yötä lukuunottamatta nukuimmekin kummatkin todella hyvin telttaolosuhteissa. Iso kiitos tässä vaiheessa kavereillemme, joilta saimme lainaan makuupussit, makuualustat ja trangian, joita ilman reissusta ei olisi tullut mitään!




Aamupalan jälkeen pyörämatka jatkui läpi useammasta pikkusaaresta (ja myös kahdesta pikkulautasta) koostuvan Houtskarin läpi kohti pikkuruista Iniötä, jonka läpi poljimme pysähtymällä ainoastaan kyläkauppapysähdyksen verran. Polkemista kolmannelle päivälle ei kertynyt kuin noin 30km, mutta reissun isoimmat vastoinkäymiset kohtasimme silti, kun minun vasen polveni meinasi sanoa sopimuksensa irti aika tasan keskellä Saariston rengastietä, noin 108km Turusta ja noin 100km Turkuun. Minulta meinasi päästä itku, kun toisen pienen lauttataipaleen jälkeen starttasin vasemman polven voimalla lauttarannasta nousevaan ylämäkeen ja jalassa ei riittänytkään voimaa vaan tilalla oli ainoastaan pistävä kipu. Jo edellispäivän iltana olin Jarkolle valittanut, että polvi on hieman oudon tuntuinen, mutta vasta tuossa mäessä iskeneessä kivussa tuntui, että jalalla ei poljettaisi enää metriäkään. Pienen talutuspätkän jälkeen pohdin oikean jalan varassa eteenpäin polkiessani vaihtoehtoja, miten pääsisimme keskeltä saaristoa pyörien kanssa takaisin kotiin, jos minun polveni oikeasti pettäisi ja miten noloa/kurjaa olisi jättää reissu kesken täysin terveen polveen äkillisen kiukustumisen vuoksi. Onneksi jalka kuitenkin vertyi ja toisaalta minä opin varaamaan kovimmat kuormitukset ainoastaan oikealle jalalle niin, että matkanteko ei tyssännyt täysin vaan ainoastaan hiukan hidastui polveni takia.


Houtskarista Iniöön liikennöi Rengastien ainoa maksullinen lautta, joka kesäsesongin ajan yhdistää saariston rengastien "renkaaksi" liittämällä Iniön ja Houtskarin yhteen noin 40min lauttamatkalla. Pyörän kanssa matka maksoi 15e per nenä, mikä tuntui kalliilta verrattuna henkilöautoihin, jotka veivät moninkertaisesti tilaa lautan kannelta, mutta plussana kahvion työntekijä oli kuitenkin äärimmäisen mukava ja kahviosta löysimme juttuseuraksi myös tanskalaisen pyöräilijämiehen. Iniön läpi polkemisen jälkeen kuljimme matkan viimeisen (10/10) lauttataipaleen Iniöstä Kustaviin, jossa yövyimme viimeisen yön. Kustavista löytyi myös matkamme toinen must see -kohde, jonka olin blogeista kaivanut eli Kustavin käsityökylän kahvion munkit. Voi apua, miten hyvältä tuore munkkirinkilä voikaan maistua polkemispäivän tauolla!

Yöpymisen suhteen meihin iski Kustavissa suorainen luksuksen kaipuu ja yövyimme randommaatilkun sijaan Kustavin Lootholman leirintäalueella, jossa pääsimme lämpimään suihkuun ja saunaan () sekä pystyttämään telttamme oikein varatulle telttapaikalle. Telttayöpyminen maksoi 12e/per teltta + teltassa majoittuva 5e/hlö eli meiltä yhteensä 22e. Ei kyllä illalla saunanraikkaana leirintäalueen nuotiopaikalla kaksin grillaillessa kaduttanut lainkaan maksaa tuosta lystistä.



Reissun viimeisenä aamuna telttaa pakkaillessa emme olleet lainkaan varmoja, olisiko kyseessä viimeinen vai toiseksi viimeinen aamu, koska päätimme Kustavissa polkea fiiliksen mukaan kohti kotia. Jos kilometrit uppoaisivat hyvin, voisimme taivaltaa 80km matkan kotiin asti, mutta jos tuuli tai minun polveni tai mikä vain tekisi matkasta vaikeaa, yöpyisimme vielä yhden yön jossakin matkan varrella. Aurinkoisena päivänä kotia kohti polkiessa kilometrit kuitenkin katosivat todella sutjakkaasti ja yhtäkkiä olimme jo yli puolenvälin, ja hups vain yhtäkkiä olimme jo Naantalissa (n. 20km Turkuun), jolloin tiesimme, että tänä iltana nukuttaisiin omassa sängyssä, vaikka se vaatisi konttaamista kotivelle. Hassua, miten ajatus yöunista omissa lakanoissa voikaan motivoida muutaman yön telttailun jälkeen, koska etukäteen 80km pyöräily kuulosti minusta täysin mahdottomalta, mutta renkaan niellessä pikkuhiljaa asvalttia ja fiiliksen pysyessä edelleen korkealla, tilanne alkoikin näyttää mahdottoman sijaan hyvinkin mahdolliselta.



Sitä tunnetta, kun 250 pyöräilykilometrin ja   itsensä voittamisen jälkeen astuuu kotiovesta sisään ja pääseeee käymään omassa suihkussa ennen omaan sänkyyn kaatumista, on kyllä äärimmäisen vaikeaa voittaa. Siispä en voi kuin suositella!0

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti