sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Tunnin pako Pohjois-Koreasta ja matka itseen

Room escape -pelit ovat parisssa vuodessa iskeneet kunnolla läpi myös Suomessa. Minä sain ensikosketukseen mysteerien ratkomiseen kuitenkin vasta viime viikolla, kun kävimme kaverimme synttäreiden kunniaksi pakenemassa Pohjois-Koreasta.

Room escapen idea on pelkistetysti hyvin yksinkertainen: pelaajat pohjustetaan pelin tarinaan ja lukitaan huoneeseen, joista heillä on 60 minuuttia aikaa selvitä ulos. Pelin rakentajille huoneen, tarinan ja aikataulun suunnitteleminen on varmasti ollut hurjan paljon kompleksimpi juttu, jotta tehtävään saadaan riittävä haastavuus tekemättä pakoa kuitenkaan mahdottomaksi. Pakohuone on täynnä erilaisia mysteereitä, lukkoja ja vihjeitä, joita ratkomalla pelissä edetään kohti lopullista avainta, jonka avulla huoneen oven saa auki. Koko pelin ajan pelinvalvoja tarkkailee pelaajia kameran avulla ja auttaa vihjeitä antamalla eteenpäin pelaajien niin pyytäessä.

Meidän pelimme kohdalla tehtävän haastavuus oli täydellisesti hiottu. Viiden hengen kovalla puurtamisella olimme osa 28 prosenttia, jotka selviävät huoneesta ulos määräajassa! Käytimme paetaksemme kaikki kuusi "ilmaista" (=aikasakotonta) vihjettä, olimme hetkittäin aivan pihalla ja aikaa jäi jäljelle ainoastaan 3 minuuttia 42 sekuntia, mutta ulos me pääsimme, ja nyt jälkikäteen ajateltuna se tuntuu aika todella hyvältä. Pelin aikana ja välittömästi ulospääsyn jälkeen fiilikseni oli kuitenkin toinen.

Untitled

Minulla alkoi levitä pää, kun en hallinnut tilannetta. Viiden ihmisen etsiessä vimmatusti vihjeitä, ratkoessa tehtäviä ja pohtiessa erilaisia teorioita huoneesta löytyneiden tavaroiden välillä, minun pääni löi tyhjää ja hetkittäin minua jopa kiukutti, kun en pysynyt yhtään kärryillä, mitä kaikkea olimme jo ratkoneet ja minkä tehtävän parissa kukakin hääräsi. En kestänyt tilanteen sekavuutta. Sekavuutta ja hälyä eivät kestäneet myöskään ajatukseni, ja välillä minua kiukutti, etten keksinyt mitään, mikä olisi vienyt peliämme eteenpäin kaikkien muiden keksiessä koko ajan jotain.

Sisäistä pikkuperfektionistiani harmitti myös vihjeiden käyttäminen, vaikka kuinka tiesin, että vain kaksi ryhmää ikinä oli päässyt huoneesta ulos täysin vihjeittä ja vain 28% vihjeidenkään kanssa. Ulospäästyämme pääni oli kuitenkin sitä mieltä, että olimme päässeet ulos huijaamalla enkä osannut aidosti yhtyä toisten hurjaan riemuun. Samanlaisia fiiliksiä muistan käyneeni läpi päästyäni inssistä läpi, vaikka olin tehnyt yhden pienen virheen ajon aikana. Minä en ansainnut tätä.

Seuraavaksi minua alkoikin jo ärsyttää, että minua ylipäätään ärsytti moiset hölmöt asiat ja se, etten osannut vain nauttia ryhmän hienosta onnistumisesta. Luojan kiitos pääsin typeryydestäni yli jo seuraavan tunnin aikana, mutta aikamoisia itseoppimisen hetkiä yksi 60 minuuttinen pako Pohjois-Koreasta osasi kuitenkin pitää sisällään.

Suosittelen room escapea joka tapauksessa kaikille, koska oli oikeasti todella hauskaa, vaikka minua hölmöä hetkittäin meinaisikin jurppia!

torstai 27. lokakuuta 2016

Ei pitänyt tykätä niin lujaa, mutta tykkäsinkin vielä enemmän!

Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Meillä oli tiistaiteatteri-ilta. Illan esityksenä oli Rock of Ages, joka oli etukäteen vedonnut minuun ainoastaan genrellään (musikaali) ja päämiestähdellään (Mikael Saari), koska muutoin kasarirokki, esityksen ruma logo, aikakauden kamalat vaatteet ja surkea naisen asema rokkiskenessä eivät minua erityisemmin houkutelleet. Vielä vähemmän aikakausi tosin houkutti Jarkkoa, joka esittelee todella laajan musiikkimakunsa yleensä sanomalla, että hän kuuntelee aivan kaikkea paitsi kasarimusiikkia. Joka tapauksessa, lähdimme matkaan kohti keskustan Domino-teatteria avoimin mielin ja pahimmat ennakkoluulot sivuun sysäten.

Rock of Ages 14
Rock of Ages 5

Jo ensimmäisen 10 minuutin jälkeen minä tiesinkin totuuden: ROCK OF AGES ON MAHTAVA! Ei jäänyt illan jälkeen taas epäselväksi, kuinka paljon minä rakastan musikaaleja. Aivan sama, vaikka musiikki oli ennemminkin vanhempieni nuoruuteen osuvaa kovaa ja korkealta kirkumista, kuin elegantin harkittua Paperi T -tyyppistä sanailua, vaatteet kammottavia ja naisen rooli parhaimmillaankin seksiobjektina, minä sulin totaalisesti tyhjästä starttaavien laulujen ja tanssien edessä. Pitkin yli parituntista näytöstä värisin kylmiä väreitä, kun tanssit osuivat iskuihin, livebändi soitti lavalla ja näyttelijät lauloivat sydämensä kyllyydestä ♥ Jarkon mielipide ei ollut aivan yhtä ruusuinen, mutta jätetään se huomiotta, koska hän oli mieliteensä kanssa väärässä ja minä oikeassa. Rock of Ages on Turun Kaupunginteatterin parasta antia aikoihin!

Pienenä tyttönä olin kova ihastumaan elokuvahahmoihin ja näyttelijöihin. Yhdessä vaiheessa jopa määrittelin hyvän elokuvan/teatteriesityksen sellaiseksi, jonka jälkeen jäi hiukan höntti ja ihastunut olo, koska joku näyttelijöistä oli niin ihastuttava. Eilisen jälkeen oli juuri tuollainen olo enkä usko, että olin teatterin ainoa, jolla oli vastaavia fiiliksiä, sen verran upeaa silmä- ja korvakarkkia sekä naisten että miesten osalta lavalla nähtiin ja kuultiin. Vaatteet olivat rumia, mutta todella antavia. Eilisen jälkeen yksikään 80-lukua elänyt mies ei ole oikeutettu kommentoimaan nuorten naisten liian kireitä farkkuja, kun itse ovat survoutuneet viisi kokoa liian pieniin farkkuihin. Ihme, että kukaan ylipäätään on kyennyt 80-luvulla edes lisääntymään, kun miesten housut olivat niin puristavaa mallia! Tai sitten kyse on tasapainosta, koska naisten asut taas olivat niin lyhyitä, että en voinut kuin mykistyä tanssijoiden reisilihaksista. 

Rock of Ages 7
Rock of Ages 18

Parasta esityksessä oli kuitenkin musiikki. Kun näyttelijä yksi toisensa perään lauloi ihoni kananlihalle ja mieleni ymmyrkäiseksi, en voinut kuin olla tyytyväinen. Kun tähän vielä yhdistettiin koko ryhmän joukkotanssikohtaukset, minä olin kuin sähköankerias kylmien väreitteni kanssa. Musikaalit ovat kaikessa järjettömyydessään maailman parhaita asioita

Opiskelijoille vielä loppuun tärkeä muistutus: Turun Kaupunginteatterin arkipäivien näytöksiin saa opiskelijakortilla ostettua liput  näytöspäivänä 10 eurolla, mikäli näytöksessä vain on tilaa. Mikäli musikaalit yhtään kiinnostaa, Rock of Ages on äärimmäisen suositeltava vaihtoehto! Ja minä todella tarkoitan äärimmäisen.

Ps. Hauskana knoppina meidän ja Mikael Saaren ns. suhteesta, että Jarkko luukutti koko viime kevään Mikaelin UMK:ssa kisannutta On it goes -biisiä jatkuvalla toistolla. Oli tiistaina superhauskaa nähdä viime kevään soundtrackin laulanut mies ihkaelävänä ja kuulla, että hän todella laulaa niin huisisti (ja näyttää niin huisilta!)!

tiistai 25. lokakuuta 2016

Päivä, jona minua kosittiin

Järkkäsimme viisivuotisviikonloppumme lähes Vain elämää -hengessä jakamalla viikonlopun päivät puoliksi: perjantai olisi Jarkon päivä ja lauantai minun päiväni. Näin kumpikin sai yllätysmomenttia sekä yllärin järkkääjänä että yllätyksen saajana, koska ainakin henk. koht. mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän fiilistelen juurikin yllätyksien järkkäämistä. Ei sillä, ettei yllätyksien saaminenkin olisi hauskaa, ja kuten viime postauksesta kävi ilmi, ylläreitä riitti!

Parisuhteemme täytti viisi vuotta jo elokuun lopussa, mutta koska vietin tuolloin juhlaviikkomme romantiikan tappaja -Vaasassa (olin myös viime ystävänpäivän Vaasassa) hajautuksessa, päätimme siirtää juhlintaa sopivaan ajankohtaan, jollaiseksi valikoitui syksyn lähes ankein aika eli lokakuu.

IMG_3465
IMG_3475
IMG_3470
IMG_3472

Pääsin 14.10. perjantaina kahden maissa koulusta ja tulin kotiin odottelemaan Jarkkoa, kuten minua oli etukäteen ohjeistettu tekemään. Jarkko saapui kotiin kolmen maissa ja ojensi minulle S-Marketin säilytyslokeron avaimen ja lapun, jossa luki "Naantaliin!". Me lähtisimme illaksi ja yöksi Naantalin kylpylään, jossa meitä odottaisi hotellihuone, kylpylän vapaa käyttö ja hotelliaamupala seuraavana aamuna. Kylpylään! Hotelliin! Olin maailman eniten riemuissani illan ns. ohjelmattomasta ohjelmasta, koska keskellä kirurgiasontaa en osannut kuvitella mitää parempaa kuin pehmeä kylpytakki, skumppaa ja vain chillausta Jarkon kanssa. Plussaa ropisi tietysti myös mahdollisuudesta lillua kylpylän altaissa ja tilaisuudesta päästä pienelle matkalla pois kotiympyröistä. Säilytyslokerosta löytyisi lisäksi hiukan tykötarpeita iltaa varten: pullo viiniä, muutama erikoisolut ja karkkia. 

Naantali-uutisen jälkeen korkkasimme skumpan ja fiilasimme pikapakkaamisen lomassa kylpylää, meitä ja tulevaa juhlaviikonloppua. Jarkko myös kertoi vaihtoehtoisesta suunnitelmastaan illalle, joka oli mennyt myttyyn apujoukkojen puutteen vuoksi, eli illallisesta jonkin turkulaisen rakennuksen katolla! Jarkko ja hänen ystävänsä Nico olivat kiertäneet monta päivää Turun yrityksiä ja huoltofirmoja läpi kyselemässä paikkaa, jossa moinen yllätys onnistuisi ja parissa paikassa oli näytettykin vihreää valoa. En kestä, mitä vaivaa pojat näkivät idean eteen! Harmissani en kuitenkaan osannut olla lainkaan suunnitelman muututtua, koska vaikka kattoillallinen olisi epäilemättä ollut ikimuistoinen ja äärimmäisen ainutlaatuinen kokemus, oli kylpylävuorokausikin pelkkää timanttia.

IMG_3482
IMG_3489
IMG_3488
IMG_3478

Naantalissa hotellille päästyämme saimme kuulla, että huoneluokkaamme oli korotettu yhtä parempaan ja että huoneestamme olisi nyt oma uloskäynti takapihalle. Tuolloin ihmettelin, että wou onpas ystävällistä, mutta myöhemmin sain kuulla, että Jarkko oli maininnut kosinta-aikeistaan jo varausta tehdessä, millä voinee olla osuutta upgradaantumiseemme. Hotellihuoneemme oli joka tapauksessa todella ihana. Perinteinen, mutta todella luksuksentuntuinen, ja nautin joka sekunnista, jonka tuossa huoneessa vietin. Pidin myös huolta, että jokainen sekunti, jonka huoneessa vietin, oli sekunti kylpytakissa, koska olihan kyseessä sentään kylpyläloma (ja koska kylpytakit olivat täydellisen pehmeitä ja muhkeita).

Taloksi asettumisen jälkeen kävimme illallisella Naantalin keskustassa kiinalaisessa ravintolassa, jonka jälkeen valuimme pariksi tunniksi lähes tyhjän kylpylän puolelle lillumaan. Paikalla allasosastolla ei tosiaan ollut kuin vajaa 10 ihmistä meidät mukaan lukien, joten omaa tilaa riitti todella mukavasti ja illan uintireissu oli hyvin rentouttava.

IMG_3496
IMG_3504
30441487552_5aaf44d3be_o
IMG_3498

Tässä vaiheessa minä ajattelin, että tämä ilta oli tässä. Ei ollut. Yhdentoista jälkeen aloimme jutella huomisesta ja minun ylläristäni Jarkolle, kun hän totesi, että olisi hänellä vielä yksi juttu minulle. Sain mustakantisen kirjan, jonka jokaisella aukeammalla oli kuva meistä ja lyhyt meidän yhteistä matkaamme kuvaava lause, joista syntyi etenevä ja yhteisiä vuosiamme yhteen sitova tarina. Sain kirjan, joka päättyi kosintaan. Sain kirjan, joka teki minusta Jarkon kihlatun ja tulevan morsiamen. Sain myös sormuksen, joka teki tästä kaikesta hiukan todellisempaa, kunhan vain itkuni seasta sain nyökytettyä päätäni sen verran, että Jarkko uskalsi tulkita sen myöntymiseksi.

Aamupala seuraavana päivänä oli jumalaisen hyvää ja todella kauniisti esillepantu. Tai sitten kaikki minusta vain oli jumalaisen upeaa, koska se oli ensimmäinen aamupala sormuksen kanssa. Noilla fiiliksillä oli erittäin jees jatkaa juhlimista ja siirtyä minuun osuuteeni viikonlopusta, mistä lisää sitten myöhemmin tulevissa teksteissä.

perjantai 21. lokakuuta 2016

KIHLOISSA!

♥ Minua kosittiin viime viikon perjantaina 14.10.2016 ja sanoin kyllä. ♥

Me menemme Jarkon kanssa naimisiin! Ei tänä vuonna, eikä ensi vuonna, mutta ehkä sitten aletaan jo olla lähellä riippuen, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan töiden (=säästömahdollisuuksien) osalta. Minua muissa somekanavissa seuraavat ovat jo varmasti aivan täynnä tätä kihlajaishuumaani, mutta en aio sitä siitäkään huolimatta hillitä, koska jos nyt ei ole kyseessä once in a lifetime -juttu, niin ei sitten koskaan. Minä olen nyt jonkun kihlattu ja joku on minun kihlattuni. Se on hurjaa!

IMG_3521

Kerron meidän viisivuotisviikonlopusta tulevissa postauksissa paljon tarkemmin, koska viikonloppu oli huikea ja vaatii ehdottomasti oman tai jopa omat postauksensa, mutta halusin päästä kertomaan tämän ilouutisen jo ennen noita tekstejä. Se, miksi blogi saa kuulla meidän kihlautumisesta vasta viikko juhlaillan jälkeen, on Satakunnan helmi Pori, jossa vietin tämän viikon hajautuksessa ja aivan hajalla kirurgian, flunssan ja ankean asuinkämpän takia. Energiaa ei iltaisin riittänyt kuin teen juomiseen ja vasemman nimettömäni ihailuun.

IMG_3523

Onneksi oli mitä ihailla. Minua kosittiin maailman täydellisimmällä sirolla valkokultasormuksella, jossa on keskellä yksi upotettu timantti. Sormus on täydellinen (kuten kaikki muukin tässä postauksessa, mutta koittakaa kestää hypeni, i'm in love!) ♥ Olin aiemmin pohtinut, että millaisenkohan sormuksen aikanaan haluaisin, mutta en ollut keksinyt sopivaa. Kuitenkin Jarkon polvistuessa eteeni ja ojentaessaan sormuksen, tiesin täsmälleen, että juuri tuo on minun täydellinen kihlasormukseni. Siro ja yksinkertainen, mutta kaunis ja naisellinen. Jarkon valitsema koko oli 0,5 kokoa liian suuri, mutta vaihto onnistui todella näppärästi seuraavana päivänä ja samalla ostimme myös Jarkolle hänen sormuksensa. 

IMG_3515

Nyt olen tämän viikon ajan opetellut elämään kihlattuna naisena, ja ennen kaikkea kihloissa olevana sairaalan työntekijänä, koska Turku-Pori välimatka ei ole parisuhteen kannalta tarjonnut tähän viikkoon erityistä huumaa. Sairaalassa sormuksia ei hygieniasyistä saa käyttää, joten joka aamu olen vaatteidenvaihdon yhteydessä pujottanut sormukseni päiväksi kaulakoruun roikkumaan. Tässä vaiheessa sormuksen ollessa uusi ja upea juttu, on ollut tosi helppoa muistaa ottaa koru pois ja myöhemmin hommaan tulee varmaan jo rutiini. Hauskaa vain, kun koruliikkeessä myyjät kokoa valitessani naureskelivat, että eihän sitä sormusta tarvitsekaan saada pois. Nii-in, paitsi mm. terveydenhuoltoalalla joka ikinen päivä... Onneksi ajatus tuossakin lauseessa on tärkein. Sormuksen merkitys pysyy, vaikka se päivän olisikin poissa sormesta ♥

tiistai 11. lokakuuta 2016

Liebster Award!

Hiukan jäänyt jotain roikkumaan, kun tuonne luonnokset kansioon vilkaisin... Siispä nyt Liebster Award!

Haasteessa on 4 sääntöä:

1. Kiitä sinua nimennyttä bloggaajaa (Kiitos Josefina!) ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

En kykene millään haastamaan mukaan yhtätoista alle 200 seuraajan blogia, koska luen vain muutamaa, mutta linkkaan mukaan Everything makes me smile -blogin Heidin. Pakko jäädä vain toivomaan, ettei Heidiä ole jo haastettu mukaan, koska aika monessa blogissa Liebster Award pyöri jo aiemmin tänä vuonna. Jos intoa löytyy, kommenttikenttään saa myös vapaasti haastaa itsensä! 

IMG_3458

1. Auringonnousu vai -lasku?
Todella paha, mutta tällä hetkellä sanon auringonnousun, koska parina kirpeänä syysaamuna olen aamukahvia juodessani ikkunasta ihastellut aurinkoa ja fiilistellyt ajatusta kiireettömästä aamukävelystä. Onneksi on kuitenkin kirurgian kurssi, niin saa mennä kiireettömien aamukävelyiden sijaan sairaalaan pyörimään vailla päämäärää jo ennen auringonnousua.

2. Kaupunki- vai rantaloma? Missä?
Tämäkin on kinkkinen, mutta kahden vuoden takaisen Korean matkan vuosipäivän lähetyessä vastaan, että Aasia-loma! Sri Lanka, Vietnam, Singapore, kaupunki tai ranta... Alan pikkuhiljaa mielessäni avautua kaukomatkoille.

3. Mikä on lempiherkkusi?
Kaikki makea! Suklaa, irtokarkit, salmiakki, pulla, keksit, leivokset, aivan kaikki. Jos se on makeaa, minä syön sen.

4. Vaikein opettelemasi asia?
Varmaan lukiossa oppimani pitkän matikan asiat. Nykyisin ei olisi enää mitään toivoa osata integroida tai derivoida.

IMG_3352

5. Tylsintä ikinä on...?
Mieli tekisi vastata, että kirurgian lukemisen aloittaminen, mutta vastaan kuitenkin, että pakkopullasiivoaminen, kun ei kiinnosta yhtään ja jonottaminen/odottaminen, kun ei yhtään tiedä, kuinka kauan pitää jonottaa/odottaa.

6. Mitkä ovat aamurutiinisi?
Voi, niitä on paljon! Aamuni ovat oikeastaan pelkkää rutiinia. Herään toiseen herätykseen 15 min ensimmäisen jälkeen, suihkutan deodorantin, peitän kuivatellessa sängyn, käyn vessassa, painan valmiiksi ladatun kahvinkeittimen päälle, puen illalla valmiiksi valitut vaatteet, meikkaan, syön aamupalan, luen seuraamani blogit tietyssä järjestyksessä, pesen hampaat, nappaan illalla valmiiksi pakatun repun ja lähden kouluun. Aikaa aamutoimiin varaan mukavuudenhalusta riippuen 45-50min.

7. Millainen on unelma-asuntosi?
Jos puhutaan tulevaisuuden loppuelämän asunnosta, vastaan, että kävely tai maksimissaan helpon pyöräilymatkan päässä keskustasta oleva uusi kivinen omakotitalo. Jos puhutaan tästä hetkestä, unelmoisin valoisasta, tilavasta ja parvekkeellisesta kerrostalokaksiosta uudessa talossa lähellä koulua, sairaalaa ja keskustaa.

8. Mikä on turhin ostoksesi?
Vastaan viimeaikojen mattokohun takia, että 60 euroa maksanut olohuoneen matto, jonka päälle menin kaatamaan teetä.

IMG_3459

9. Mikä on suurin unelmasi tällä hetkellä?
Vastaan tylsästi, että saada kouluhommat tyydyttävälle tasolle niin, että voisin olla itseeni ja taitoihini tyytyväinen edes hetken aikaa. Ei kuitenkaan taida olla näköpiirissä seuraavaan 20 vuoteen... Jos mietin pinnallisemmin, toivoisin mahdollisuutta matkustella paljon, syödä usein herkkuruokaa ja olla niin tikissä kunnossa, että peiliin katsoessa ei jurpsuttaisi.

10. Ensimmäinen hauska asia, joka tulee mieleesi?
Kun juo kylmää vettä, kylmyyden voi tuntea ruokatorvessa.

11. Mitkä 5 tavaraa pelastaisit ensimmäiseksi, jos kotisi syttyisi palamaan?
Tabletti, järkkäri, Puputyttö-pehmolelu, reppu (=avaimet, lompakko, puhelin) ja ..... vaatteita, telkkarin, levysoittimet, Jarkon LP-kokoelman, läppärin? Riippuu paljon miten tulipalokiire olisi ja mistä huoneesta minun pitäisi palon uhatessa paeta!

***

Ja vielä uudet kysymykset:
1. Puna-, valko- vai kuohuviini? 2. Suosikkiluonteenpiirteesi itsessäsi? 3. Jotain, mistä pidät ulkonäössäsi erityisesti? 4. Jos tässä hetkessä olisi aivan pakko valita jokin lääketieteen erikoisala, johon erikoistuisit, mikä se olisi? 5. Lempikirjasi ja miksi? 6. Unelmiesi matkakohde juuri nyt? 7. Viimeisin asia, jolle olet nauranut? 8. Paras asia, joka tämän syksyn aikana on tapahtunut? 9. Hetki, jolloin olit todella nolona? 10. Viimeisin ostamasi asia? 11. Suosikkisomekanavasi?