sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Käsiä myöten kirurgiassa

Kirurgia (kreik. χειρουργία < χείρ 'käsi + έργον 'työ') on lääketieteen ala, jossa sairauksia, vammoja, kasvaimia tai epämuodostumia hoidetaan leikkausten avulla. Sana kirurgia juontuu kreikasta ja tarkoitti alun perin käsityötä.
 - Wikipedia

Käsityötä, sitäpä. On ollut hauskaa oivaltaa, miten sotkuista ja todellista hands on -hommaa leikkaussaleissa suoritettava kirurgia on. Leikkausliinoin peitellystä potilaasta näkyy leikkaavalle kirurgille tasan leikattava alue, jonka parissa hän puuhaa tunnista useaan tuntiin, ja noiden tuntien ajan kaikki näkyvä työ on käsityötä. Luonnollisesti jokainen käden liike tulee olla tiedostettu ja leikkauksen haastavuudesta riippuen jokaiseen liikkeeseen liittyy vaihteleva määrä ajatustyötä potilaan anatomiasta, leikkaustekniikasta yms, mutta silti ulkopuolisen kandin näkökulmasta leikkaussalikirurgia on aikamoista kädentaituruuden juhlaa. Hetkittäin kirurgia on kaikessa absurdiudessaan (ihmisen maha avataan ja sinne mennään sörkkimään veitsellä ilman, että ihminen kuolee) myös melko hellyyttävänkin yksinkertaista: suolessa on vika --> suolesta leikataan paha pala pois --> suolen päät ommellaan yhteen --> potilas voi taas hyvin. Hurraa!

Untitled
30207099425_c5b65a8279_o

Meistä ei neljän kuukauden aikana kouluteta leikkaussaleissa häärääviä kirurgian erikoislääkäreitä, mutta silti kirran kurssiin sisältyy runsaan teoriaopiskelun rinnalla paljon kädentaitoja, joiden perusteet meidän olisi tarkoitus saada haltuun tämän syksyn aikana. Kirurgian oppiaineen alle kuuluvat nimittäin murtumien hoito, kipsaus, tikkaaminen, luomien poistot jne, jotka ovat lääkärin ammattia ajatellen melko perustavanlaatuisia taitoja. Siispä saamme tänä syksynä tehdä paljon käsin ja paljon itse, mikä on oikeastaan aika virkistävää viime kevään teoreettisen pohdiskelevien sisätautien jälkeen, koska kaikesta jännittämisestäni ja käsien tärinästäni huolimatta minä kyllä tykkään tehdä käsilläni.

Varhain syksyllä opettelimme keinoihoon tikkaamista ja veneviillon tekemistä. Kaikki tikkaukset tehdään steriilisti, joten jo steriliteetin ylläpito vaatii opettelua alkuvaiheessa, saati itse tikkaus. Tikkaava lääkäri on pukeutunut steriileihin hanskoihin, joiden kanssa ei saa koskea mihinkään muuhun kuin steriiliin, koska muuten edessä on hanskojen ja mahdollisesti myös instrumenttien vaihto riippuen, mihin kaikkialle on ehtinyt epästeriileillä käsillään koskea. Nuo hanskat kädessään joutuu todella miettimään, mihin uskaltaa koskea: onko tuo veitsi steriili, voinko korjata tuota liinaa tuosta ja oho nyt hipaisin tuota, täytyy vaihtaa hanskat. Tikkaustreeniä saimme lisää myös pientoimenpidepäivässä, jossa pääsimme poistamaan oikeiden potilaiden oikeit ihomuutoksia kirurgin ohjaamana. Lisäksi myös kirran kurssiin kuuluvissa 5 x 8h pakollisissa päivystyksissä pääsee treenaamaan erilaisten haavojen puuduttamista ja tikkaamista, mikä onkin todella hyvä, koska skalpellilla hallitusti vedetty viilto on aivan eri asia kuin tapaturmaisesti kaatuessa tullut rosoreunainen ja likainen haava. Tikkaaminen on minusta kuitenkin todella hauskaa! Pääsee näpräämään käsin, työnsä tuloksen näkee koko ajan ja puuduttamisen jälkeen toimepide on potilaallekin kivuton.

Untitled
nimetönJEE

Haavojen ohella murtumien hoito on tulevaisuuden kannalta tärkeä osa kirurgian kurssia. Murtumien hoidon perusteet pitäisi tämän syksyn jälkeen olla hallussa, mikä on oikeastaan aika kuumottavaa, koska usein ihmiset murtavat juuri käsiään ja jalkojaan, jotka molemmat ovat yksilölle hyvin tärkeitä, ja joiden kohdalla ei mielellään tekisi virheitä, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Ja kuinkas muutenkaan, murtuman kipsaus ei ole niin yksinkertaista kuin olin aiemmin ajatellut. Minun ryhmälläni ei ole vielä ollut traumatologian viikkoa, joten puhun vasta muutamien päivystyksessä kohtaamieni tapausten perusteella, mutta huh huh tällä hetkellä murtumat tuntuvat minusta todella vaikeilta. Ei riitä, että murtuman löytää röntgenkuvasta ja lätkäisee päälle kipsin, vaan murtuman löydyttyä täytyy pohtia hoitolinja, koska osa murtumista kuuluu aina leikata, ja saada murtuma reponoitua suurinpiirtein normaaliasentoon, että luutuminen tapahtuu oikein. Reponointia ennen murtuma puudutetaan ja reponoidessa murtumaa siis vedetään kahden miehen/naisen voimin paikalleen röntgenissä nähdyn asennon ja sormien alla tuntuvan perusteella. Apua.

Kädentaitojen osalta fiilikseni on tällä hetkellä hyvä. Minulla on vielä monta viikkoa ja päivystysvuoroa aikaa oppia. Kirurgian teoriapuolen suhteen fiilikset ovatkin sitten aivan toiset. Mitä tehdä, kun ei vain kiinnosta???

2 kommenttia:

  1. Mitkä erikoistumisalat tällä hetkellä tuntuu eniten just sulle sopivimmilta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun tietäisinkin vastauksen! Oon tähän mennesssä lääkiksessä saanut tuntumaa patologiaan, yleislääketieteeseen, kliiniseen mikrobiologiaan, sisätauteihin ja kirurgiaan. Noista omimmilta tuntuu yleislääketiede ja sisätaudit, mutta toisaalta lopuista noin 48:sta erikoisalasta minulla ei ole mitää muuta haisua kuin oma mututuntuma :D Mutta. Olen tähän mennessä pohtinut lastentauteja, jos minun aivan pakko olisi jotain sanoa. Lastentaudit tulevat vastaan vasta vitosvuonna, joten sillon vasta saan todellista pohjaa tälle pienelle fiilikselleni. On hyvin mahdollista, että lasten kurssin jälkeen vihaan lastentauteja, who knows! :D Onneksi on aikaa pohtia eikä erikoistumineen mikään pakko edes ole :)

      Poista