tiistai 25. lokakuuta 2016

Päivä, jona minua kosittiin

Järkkäsimme viisivuotisviikonloppumme lähes Vain elämää -hengessä jakamalla viikonlopun päivät puoliksi: perjantai olisi Jarkon päivä ja lauantai minun päiväni. Näin kumpikin sai yllätysmomenttia sekä yllärin järkkääjänä että yllätyksen saajana, koska ainakin henk. koht. mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän fiilistelen juurikin yllätyksien järkkäämistä. Ei sillä, ettei yllätyksien saaminenkin olisi hauskaa, ja kuten viime postauksesta kävi ilmi, ylläreitä riitti!

Parisuhteemme täytti viisi vuotta jo elokuun lopussa, mutta koska vietin tuolloin juhlaviikkomme romantiikan tappaja -Vaasassa (olin myös viime ystävänpäivän Vaasassa) hajautuksessa, päätimme siirtää juhlintaa sopivaan ajankohtaan, jollaiseksi valikoitui syksyn lähes ankein aika eli lokakuu.

IMG_3465
IMG_3475
IMG_3470
IMG_3472

Pääsin 14.10. perjantaina kahden maissa koulusta ja tulin kotiin odottelemaan Jarkkoa, kuten minua oli etukäteen ohjeistettu tekemään. Jarkko saapui kotiin kolmen maissa ja ojensi minulle S-Marketin säilytyslokeron avaimen ja lapun, jossa luki "Naantaliin!". Me lähtisimme illaksi ja yöksi Naantalin kylpylään, jossa meitä odottaisi hotellihuone, kylpylän vapaa käyttö ja hotelliaamupala seuraavana aamuna. Kylpylään! Hotelliin! Olin maailman eniten riemuissani illan ns. ohjelmattomasta ohjelmasta, koska keskellä kirurgiasontaa en osannut kuvitella mitää parempaa kuin pehmeä kylpytakki, skumppaa ja vain chillausta Jarkon kanssa. Plussaa ropisi tietysti myös mahdollisuudesta lillua kylpylän altaissa ja tilaisuudesta päästä pienelle matkalla pois kotiympyröistä. Säilytyslokerosta löytyisi lisäksi hiukan tykötarpeita iltaa varten: pullo viiniä, muutama erikoisolut ja karkkia. 

Naantali-uutisen jälkeen korkkasimme skumpan ja fiilasimme pikapakkaamisen lomassa kylpylää, meitä ja tulevaa juhlaviikonloppua. Jarkko myös kertoi vaihtoehtoisesta suunnitelmastaan illalle, joka oli mennyt myttyyn apujoukkojen puutteen vuoksi, eli illallisesta jonkin turkulaisen rakennuksen katolla! Jarkko ja hänen ystävänsä Nico olivat kiertäneet monta päivää Turun yrityksiä ja huoltofirmoja läpi kyselemässä paikkaa, jossa moinen yllätys onnistuisi ja parissa paikassa oli näytettykin vihreää valoa. En kestä, mitä vaivaa pojat näkivät idean eteen! Harmissani en kuitenkaan osannut olla lainkaan suunnitelman muututtua, koska vaikka kattoillallinen olisi epäilemättä ollut ikimuistoinen ja äärimmäisen ainutlaatuinen kokemus, oli kylpylävuorokausikin pelkkää timanttia.

IMG_3482
IMG_3489
IMG_3488
IMG_3478

Naantalissa hotellille päästyämme saimme kuulla, että huoneluokkaamme oli korotettu yhtä parempaan ja että huoneestamme olisi nyt oma uloskäynti takapihalle. Tuolloin ihmettelin, että wou onpas ystävällistä, mutta myöhemmin sain kuulla, että Jarkko oli maininnut kosinta-aikeistaan jo varausta tehdessä, millä voinee olla osuutta upgradaantumiseemme. Hotellihuoneemme oli joka tapauksessa todella ihana. Perinteinen, mutta todella luksuksentuntuinen, ja nautin joka sekunnista, jonka tuossa huoneessa vietin. Pidin myös huolta, että jokainen sekunti, jonka huoneessa vietin, oli sekunti kylpytakissa, koska olihan kyseessä sentään kylpyläloma (ja koska kylpytakit olivat täydellisen pehmeitä ja muhkeita).

Taloksi asettumisen jälkeen kävimme illallisella Naantalin keskustassa kiinalaisessa ravintolassa, jonka jälkeen valuimme pariksi tunniksi lähes tyhjän kylpylän puolelle lillumaan. Paikalla allasosastolla ei tosiaan ollut kuin vajaa 10 ihmistä meidät mukaan lukien, joten omaa tilaa riitti todella mukavasti ja illan uintireissu oli hyvin rentouttava.

IMG_3496
IMG_3504
30441487552_5aaf44d3be_o
IMG_3498

Tässä vaiheessa minä ajattelin, että tämä ilta oli tässä. Ei ollut. Yhdentoista jälkeen aloimme jutella huomisesta ja minun ylläristäni Jarkolle, kun hän totesi, että olisi hänellä vielä yksi juttu minulle. Sain mustakantisen kirjan, jonka jokaisella aukeammalla oli kuva meistä ja lyhyt meidän yhteistä matkaamme kuvaava lause, joista syntyi etenevä ja yhteisiä vuosiamme yhteen sitova tarina. Sain kirjan, joka päättyi kosintaan. Sain kirjan, joka teki minusta Jarkon kihlatun ja tulevan morsiamen. Sain myös sormuksen, joka teki tästä kaikesta hiukan todellisempaa, kunhan vain itkuni seasta sain nyökytettyä päätäni sen verran, että Jarkko uskalsi tulkita sen myöntymiseksi.

Aamupala seuraavana päivänä oli jumalaisen hyvää ja todella kauniisti esillepantu. Tai sitten kaikki minusta vain oli jumalaisen upeaa, koska se oli ensimmäinen aamupala sormuksen kanssa. Noilla fiiliksillä oli erittäin jees jatkaa juhlimista ja siirtyä minuun osuuteeni viikonlopusta, mistä lisää sitten myöhemmin tulevissa teksteissä.

6 kommenttia:

  1. En kestä! Aivan ihanaa ♥♥♥ Onnea vielä teille :)

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihanalta kuulostava päivä ja kosinta! Tuota kirjaa on varmasti ihana selailla tulevaisuudessa kun haluaa muistella kyseistä hetkeä :D Onko vielä tiedossa, että tuleeko blogin puolelle joskus hääsuunnitelmia ja -haaveita? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä just, että nyt tuo kirja säilyy aina muistona tuosta hetkestä! Samaten tykkään ajatuksesta, että Naantalin kylpylä on nyt leimautunut meidän kihlautumispaikaksi ♥ Blogissa tulee varmasti näkymään hääajatuksia jollain tasolla nyt, kun aikaa juhliin on vielä vuosia. Ja kunhan lyödään jotain lukkoon hääpäivästä ja päästään hiukan lähemmäksi juhlahetkeä, luulen, että minä repäisen pystyyn uuden rinnakkaisblogin, koska hääjuttua saattaa olla liikaa tämän blogin puolelle selitettäväksi.... :D

      Poista