keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kirran highlightit 2/2

Postaus on jatkoa kirran hyviä puolia esiin nostaneelle Kirran highlightit 1/2 -tekstille.

 
4. Pientoimenpiteet

Kirurgian kurssi on käsillä tekemisen juhlaa. Kun sisätaudeilla tuntui ihmeelliseltä saada ottaa valtimoverinäyte ranteesta (en ole ylpistynyt, se on edelleen jännää), kirran kurssilla potilaan ihon alle meneminen viedään aivan uudelle levelille. Vaikka kurssin pyrkimyksenä ei ole kouluttaa meistä kirurgian erikoislääkäreitä, jotka poraavat veitsillään sisään vatsaonteloon, kurssin on tarkoitus opettaa meidät tekemään tk-tason pientoimenpiteitä, jotka jokaisen lääkärin nyt vain kuuluu händlätä, kuten pienen ihomuutoksen poisto ja tikkien ompeleminen haavaan. Täysin uutena puolena itsessäni olen kirran kurssin aikana huomannut, että minusta on oikeastaan aika hauskaa häärätä käsilläni enkä ole panikoinut lähes yhtään pientoimenpidepäiviä etukäteen, mikä viime keväiseen jännäyksen määrään suhteutettuna on pieni ihme. 

Pientoimenpiteiden teko ja ennen kaikkea niissä onnistuminen on hauskaa! Minä osasin puuduttaa ommeltavan alueen tällä neulalla ja puudutteella. Minä onnistuin laittamaan kauniit tikit haavaan. Minä osaan sen mitä minun odotetaan osaavan!

31023011725_61d0e3bc77_z
Untitled

5. Luennot 

Kirugit ovat stereotyyppisesti persoonia isolla peellä. Siinä sivussa he ovat kuitenkin myös luennoitsijoita isolla ällällä. Tämä syksy on kirurgian osalta ollut täynnä hyviä, innostavia ja kiinnostavia luennoitsijoita, jotka ovat minusta todella hyvin osanneet poimia erikoisalastaan tk-lääkärin kannalta oleellisimmat asiat luentoihin. Verrattuna esimerkiksi viime kevään sisätautien luentoihin, tämä syksy on ollut paljon vähemmän unettava, eikä kyse ole vain aiheiden cooliudesta, vaan luennoitsijoiden kyvystä selittää asiansa. En esimerkiksi lainkaan tiennyt, että tuseerausasennoista tai erektiohäiriöistä oppiminen voisi olla niin mielenkiintoista, kuin se tänä syksynä on ollut. 


6. Assaaminen

Vaikka meistä ei tosiaan pyritä neljässä kuukaudessa kouluttamaan kirurgeja, pyrkimyksenä olisi kurssin aikana päästä leikkaussaleissa aivan operaation ytimeen. Parhaiten se onnistuu, jos onnistuu myymään itsensä kirurgille ja hoitajille assistentiksi. Todellisuudessa tilanne etenee niin, että kysyttyäni ensin ujosti leikkaussalihoitajalta, että voisinko mahdollisesti tulla assisteeraamaan leikkaukseen, minut lähetetään kirurgin pakeille kahvihuoneeseen tai käsienpesupaikalle, jossa kysyn uudelleen ujona, jos sopisi, että tulen mukaan leikkaukseen assaamaan. Joskus sopii, joskus ei.

Henk. koht olen ollut melko laiska tunkemaan itseäni assaamaan, koska en tunne vetoa kirurgiaa kohtaan, mutta muutaman kerran olen silti päätynyt leikkausviillon ääreen ojentelemaan kirurgille instrumentteja, joiden käyttöä en händlää yhtään. Ja vaikka leikkaustiimin työskentely olisi varmasti tehokkaampaa, jos kirurgin ja hoitajan ei jatkuvasti tarvitsisi opettaa minulle, mitä teen, on assaaminen ollut hauskaakin. Olen päässyt näkemään umpisuolen poiston aivan lähietäisyydeltä ja vielä jännempänä, olen ollut mukana lonkan tekonivelleikkauksessa, joka on todellista väkivaltakäsityötä, kun lonkkaa väännetään pois paikoiltaan, porataan ja hakataan taltalla niin, että silmäsuoja todellakin tuli tarpeeseen. Ilman kirurgian kurssia en ikimaailmassa olisi päässyt näkemään ja tekemään moista.

Untitled
Untitled

7. Kiltit hoitajat ja kirurgit

Minä pelkäsin syksyn alussa kirurgian henkilökuntaa. Voi, että minä pelkäsinkin. Ja kuinkas kävi? En ole kohdannut yhtäkään ilkeää ihmistä leikkausosastoilla, leikkausaleissa tai poliklinikoilla koko syksyn aikana. Kaikki hoitajat ovat olleet ystävällisiä ja neuvoneet minua, kun olen ollut hukassa (mitä olen ollut usein) eikä yksikään kirurgi ole haukkunut minua surkeaksi kandiksi, vaikka en ole kaikkea osannutkaan. Joillekin kirurgeille olen ollut ilmaa, mutta siihen ehti tottua jo sisätaudeillakin, eikä kyse ole onneksi kuin yksittäistapauksista. Pääosin kaikki ovat suhtautuneet mukavasti ja jopa innostuneesti meidän läsnäoloomme. Kirurgian henkilökunta on rempseää, suorapuheista ja huumorintajuista, kuten odotinkin, mutta ilkeitä he eivät ole, ja se on tehnyt minut hyvin monta kertaa iloiseksi tämän syksyn aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti