tiistai 1. marraskuuta 2016

Lääkikseen 2017?

Yhteistyöpostaus

Kun tämän vuoden uudet fetukset on lääkiksen sisällä hädin tuskin kastettu medisiinareiksi, kääntyy monilla tulevilla uusilla fetuksilla katse tai ainakin ajatukset jo pienesti tulevaan vuoteen ja kevääseen. Vuosi 2017 tulee nimittäin jälleen olemaan 153:lle Turkuun hakeneelle pääsykokeen selättäjälle se tulevan loppuelämän ensimmäinen vuosi. Olen edelleen sitä mieltä, että tuo jonkin opettajan meille lääkiksen ihkaekana päivänä ilmoille heittämä tämä on sitten loppuelämänne ensimmäinen päivä, on melko dramaattinen ja jopa ahdistavan kohtalokas ilmaisu, mutta on siinä totuuden siemenkin. Omalle unelma-alalle opiskelemaan pääseminen avaa monelle ovet ammatin osalta siihen loppuelämään, josta on haaveillut. (Villa, volvo ja ja vuvve täytyy kuitenkin edelleen löytää joillain muilla avuin, vaikka toisaalta lääkiksen sisäinen pariutumisprosentti onkin melko korkea.)

Ennen ensimmäistä päivää lääkiksessä on kuitenkin selätettävä lääketieteellinen pääsykoe, josta Lääkisvalmennus on koonnut infoa sivuilleen. Kyseessä on demonisoitu mörkö, josta olen vuodattanut tähän blogiin monena keväänä, enkä vähiten sinä keväänä, kun lopulta pääsin sisään (nämä postaukset pääsykoe- ja pääsykoereeniä tunnisteiden takana). Ihmisten kokemukset viisituntisesti pääsykokeesta kuitenkin vaihtelevat: minä itkin jokaisena hakukeväänäni kokeen jälkeen, toiset lähtivät nauraen bilettämään. Ainoa, mikä on varmaa ja aivan kaikille kokeesta sisään selvinneille yhteistä, on, että kokeeseen on pakko lukea. Sen takia heittelenkin ilmoille jo aivan marraskuun 2016 alussa tälläistä postausta, jossa puhutaan ensi vuodesta, vaikka muilta osin en edes uskalla ajatella vuotta 2017. Meillä nelosilla on edessä nimittäin ns. kuoleman kevät: kaikki tentit on pakko päästä läpi, että Valviralta irtoaa luvat tehdä lääkärin töitä tulevana kesänä. Nuo ekat kesätyöt kandina ovatkin sitten jo kokonaan toinen juttu, jonka takia välttelen koko ensi vuoden ajattelemista...

image

Lääkikseen ei siis haeta (tai ainakaan päästä) hetken mielijohteesta, mikä ei kyllä taida tulla kenellekään lääkisopiskelusta kiinnostuneelle yllätyksenä. Minä starttailin lukemista sisäänpääsyvuotenani hiljalleen jo marraskuussa, kun valmennuskurssini alkoi, ja tositoimiin tartuin vuodenvaihteen jälkeen. Monilla ensi kertaa hakevilla ylppärit tietysti sekoittavat pakkaa, mutta kun tänäkin vuonna katsoo uusien opiskelijoiden ikäskaalaa, ei kevään abiturienteilla ainakaan huonosti mene! Tärkeää on joka tapauksessa jo syksyn aikana kypsytellä ideaa hakemisesta, pohtia valmennuskurssitarvetta/-mahdollisuuksia ja omaa kevään aikataulua.

Lukuteknisten asioiden lisäksi myös ajatusta opiskelukaupungista kannattaa rueta kypsyttelemään ajoissa. Henkilökohtaisesti taisin ns. kohtalokkaan päätöksen kaupungista tehdä jo ennen joulua, kun yhdessä Jarkon kanssa pohdimme vaihtoehtoja. Hain ensimmäisenä vuonnani Tampereelle, mutta seurustelun myötä suunnitelma muuttui, enkä nyt yli neljä vuotta myöhemmin voisi olla tyytyväisempi, vaikka äiti aluksi muutoksesta ilmoittaessani hiukan kakistelikin pitkälle välimatkalle. Lääkisvalmennuksen sivuilla on Turun lääkiksestä kattava artikkeli, johon on koottu myös opiskelijoiden kokemuksia. Minulle Turun lääketieteellinen on hitaan sulamiseni jälkeen antanut valtavan paljon, eikä Turku kaupunkina ole kyllä jäänyt toiseksi. Minä ♥ Turku aivan hurjan paljon!

image

Tämä postaus on herättely. Jos lääkis himottaa, siihen himoon on vain yksi lääke. Lukea niin hurjasti ja päästä sisään opiskelemaan! Jos ei ekalla tai tokalla, niin sitten kolmannella, neljännellä, viidennellä tai kuudennella kerralla. Unelmia pitää tavoitella, vaikka ne eivät heti tai helpolla syliin putoaisivatkaan.

Yhteistyöpostaus Lääkisvalmennuksen kanssa

4 kommenttia:

  1. Toi kaupungin valinta on kyllä niin vaikeeta! Viime vuonnahan kävin Turussa tekemässä kokeen (meillä myös äiti vähän vastusteli, kun niin kaukana). Mutta nyt en yhtään tiedä minne hakis, Turku kiinnostaa niiiin paljon, mutta fakta on se, että se tais tänäkin vuonba olla toisiks vaikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmmm hankala paikka, eikä mulla oikein ole tähän mitään neuvoa, koska mulla ns. ei ollut vaihtoehtoja. Oltiin päätetty, että Turku on meidän kaupunki ja Jarkkokin sai opiskelupaikan täältä ennen kun minä pääsin sisään lääkikseen, niin valinta oli lukittu Turkuun, vaikka pisterajat saattoikin täällä korkeammat olla. Mun tekee vaan mieli sanoa, että haet siihen kaupunkiin, mihin mieli halajaa, koska pisterajat eri kaupunkien kesken ei oo kuitenkaan suoraan vertailukelpoiset eikä Turkuun mitenkään mahdotonya ole päästä. Ja lääkiksessä vierähtää kuitenkin 6 vuotta elämästä, joten on kiva olla paikassa, josta tykkää.

      Vielä jos pidemmälle miettii, on kiva ajatus, että on käynyt lääkiksen mahdollisesti samalla alueella, mihin voisi ehkä kenties jäädä erikoistumaan/elämään/asumaan, koska kuuden vuoden aikana ehtii kuitenkin oppia paljon sairaanhoitopiirin toiminnasta, alueen eri sairaaloista, terveydenhuollon tasoista sillä alueella ja saada kontakteja alueen lääkäreihin. Tietysti lääkiksen jälkeen voi singahtaa mihin päin vain erikoistumaan/elämään/asumaan, mutta itsestä tällä hetkeltä parhaimmalta ja ns. helpoimmalta tuntuu juuri Turku, jonka terveydenhuollon toiminnasta on eniten kokemusta.

      Ei oo helpooja valintoja, jos alkaa syvemmin miettiä, pakko sanoa. Mitä muita kaupunkeja oot miettiny?

      Poista
  2. Tätä sun blogia on niin kiva lukea, toivon että jonain päivänä itsekin siellä Turussa opiskelen! Oon mietiskellyt että käykö monet töissä lääkisopintojen ohella vai meneekö kaikki aika kirjojen parissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, tosi kiva kuulla tälläistä palautetta :) Sanoisin, että ekoina kahtena vuonna eli preklinikan aikana noin 40-50% käy jossain ilta-/vkltöissä, mikä onnistuu aika hyvin, kun opetus on luentoja ja silloin tällöin pakollisia harkkatöitä. Kun päästään klinikkaan luku hieman laskee tai ainakin monet vähentävät töiden tekoa, koska päivät pitevät ja on enemmän pakollista opetusta, jonka lisäksi tietysti täytyy edelleen itseopiskella koulun jälkeen.

      Nämä ovat minun mututtuntuma-ajatuksiani, koska faktatietoa esim meidän kurssin 150 hengen työtilanteesta minulla ei ole :D Hyvällä aikatatulutuksella ja tehokkaalla opiskelulla töissä pystyy kyllä käymään, mutta itse priorisoin opinnot, vapaa-ajan, harrastukset, ihmissuhteet ja oman jaksamisen töiden edelle tilanteessa, jossa on mahdollista saada laskut hoidettua pelkällä opintotuella.

      Poista