keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Patologinen suunnittelija

Tunnustan. Menin kihloihin 3,5 viikkoa sitten ja olen jo nyt käynyt ahdistelemassa kirjaston setää kyselemällä häälehtien perään, ostanut virallisen hääsuunnitteluvihkon ja istunut kolme tuntia kirjastossa lukemassa niitä sedän minulle etsimiä häälehtiä ja täyttämässä juuri ostamaani hääsuunnitteluvihkoa. Niin, ja leikkasinhan minä maanantaina hiuksenikin polkkamittaan ajatuksella, että jos häät ovat kahden vuoden päästä, nyt on viimeiset hetket rueta lyhythiuksiseksi niin, että häihin mennessä hiukset ovat taas kampausmitassa. Hups.

Untitled

Kaikille, jotka ovat blogiani yhtään pidempään seuranneet, on varmasti käynyt hyvin selväksi, että minä rakastan suunnittelemista. Tykkään juonia ylläreitä huolella etukäteen, kehitellä ajan kanssa naamiaisasuja, suunnitella matkoja ja tehdä joululahjalistoja, pakkauslistoja, ostoslistoja ja mitä vain lista-päätteisiä listoja. Toissakesäinen reili oli yksi suunnittelijan märkä uni, mutta kyllä häät ovat silti melko nextiä leveliä ihan jo kestonsakin puolesta. Reilillä oli 37 päivää aikaa tehdä kaikkea mahtavaa tai olla tekemättä mitään, koska aikaahan riitti, mutta häissä aikaa kaiken kivan tekemiseen ja harkittuun tekemättä jättämiseen on vain yksi päivä. Se on vähän päivälle, jonka niskaan kliseisenä naisihmisenä lastaan aika paljon odotuksia.

Untitled

Koska häiden itse suoritus on niin kovin lyhyt, on suunnittelun mehustelulla kaksikin tärkeää syytä. Jo kaksi tai kolme vuotta etukäteen juhlapäivää fiilaamalla saa 730-1095 päivää lisää juhlahumua, mikä tarkoittaa hyvin paljon lisää hyvää mieltä. Toisena pointtina, että tarkasti omia toiveitaan pohtimalla saa rakennettua itse hääpäivän kriittisistä juhlatunneista täsmälleen omanlaisensa ilman hukkaan heitettyjä minuutteja esim. kiusallisten seuraleikkien parissa.

Untitled

Siksi minä olenkin ollut nyt aivan riemuissani, kun saan luvan kanssa alkaa pohtia näitä asioita. Ennen kihlausta kaikki hääjuttujen tarkempi lukeminen nimittäin tuntui minusta huijaamiselta. Ei minulla ole lupa mitään miettiä, kun ei minua ole virallisesti kosittukaan. Eikä asioiden pohtimisessa ollut samanlaista fiilistäkään, kun tiesi, että häät ovat vielä kahden sormuksen päässä. Nyt yhden sormuksen jälkeen ei minua ja suunnitteluvihkoa voi kuitenkaan mikään estää!


Ps. Hyvin todennäköistä myös, että tulevaisuudessa joudun perustamaan hääjutuille kokonaan oman blogin, koska höyryämisen edetessä saattaa lääkis-lifestyleblogi konsentroitua hiukan liiaksi hääjutuilla ollakseen enää uskottava omassa genressään.

Pps. En minä oikeasti ole näin hullu, kuin tämän teksti nyt antaa ymmärtää. Minä vain todella nautin asioiden suunnittelemisesta, ja isojen onnellisten asioiden, kuten häiden, suunnitteleminen on tietysti isosti hauskempaa! Ja hiukset olin halunnut leikata jo jonkin aikaa.

2 kommenttia:

  1. Hei, tuttua juttua, häähullu täälläkin!
    Nimenomaan, pitkään suunnittelu vaan lisää hyvää mieltä ja nyt pitää nauttia kun vielä voi. (Koska avioliittoelämä onkin sitten kaiken kivan loppu).
    Itsekin tosiaan kuukaudessa kihlauksen jälkeen olin hoitanut lähes kaikki valmistelut viittä vaille valmiiksi (ei meillä siis ennen kihlausta ollut tiedossa päivää tai hääpaikkaakaan).
    Parempi suunnitella kuitenkin kunnolla ja olla hyvissä ajoin liikkeellä, koska esimeksi budjetille tekee hyvää jos jutut voi ostaa alennusmyynneistä/kirppareilta silloin kun sattuu osumaan silmään itselle sopiva tavara/asuste/koriste, eikä niin, että viime tipassa kalliilla tilaa häämessuilta kaiken kun on kiire :D

    Kivoja hääsuunnitteluhetkiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikein! Huh helpotus, etten ole ainoa, jolla homma lähti samantien lapasesta kihlauksen jälkeen :D Ja sun aikataululla mähän olen jo myöhässä, koska kihlauksesta on nyt kuukausi ja olen vasta ostanut suunnitteluvihkon ;)

      Kiitos paljon <3

      Poista