sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kaksi allergikkoa ja kissa

Olemme viimeiset kolme viikkoa eläneet kissaperhearkea. Olemme kaivaneet kissaa sängyn alta sählymailan kanssa, keränneet kakkoja hiekka-astiasta ja lässyttäneet luvattoman paljon pienelle karvakasalle. Nyt kolmen viikon määräaikaisen huoltosuhteen jälkeen alkoi eilen yllättäen näyttää siltä, että kissaperhearkemme jatkuu. Jatkuu, vaikka olemme edelleen kaksi allergikkoa ja kissa.

Homman nimihän oli, että Jarkon bändikaverin perheen kissa tarvitsi kodin kahdeksi viikoksi ennen kuin kissa muuttaisi perheen kanssa Lontooseen. Epäröin kovasti jo kahden viikon kanssa, koska kokemukseni omasta allergiastani ja kissoista ovat olleet hankalia. Jatkuvaa nenän vuotamista, silmien turpoamista ja kissoja, jotka lymyävät mattojen alla, iskevät jalkoihin kiinni unien aikana ja ovat vihaisia. Toisaalta olimme Jarkon kanssa kumpikin janonneet lemmikkiä jo pitkään. Minä myönnyin, kokeillaan.

Untitled

Kaksi viikkoa muuttui nopeasti kolmeksi viikoksi, mutta edelleen oli selvää, että kissa on vain läpikulkumatkalla. Me kuitenkin aloimme kovasti kiintyä. Ujosta ja kehnoturkkisesta sängyn alla lymyilijästä kuoritui jo parissa viikossa kiiltäväturkkinen lempeä kisse, joka ei kovin aktiivisesti hae huomiota, mutta sitä saadessaan nauttii täysillä. Kisu, joka päivisin pitkälti vain nukkuu, mutta jonka öiset rapinat paljastavat sen tutkivan uutta kotiaan aktiivisesti. Kisse, jonka jokaiselle uudelle aluevaltaukselle olemme huokailleet ihastuksesta ja kehuneet ylistäen, vaikka kyse olisikin vain sohvan selkänojalla istumisesta. Samaan aikaan kissan perheen suunnasta saimme kuulla, että heille sopisi oikein hyvin, jos haluaisimme pitää kissan, koska sen muuttaminen Lontooseen ja asuntoon, jossa ei oikeastaan saisi pitää lemmikkejä, olisi monimutkainen homma.

Kipinä syttyi, mutta myös sammui melko pian, koska mitä jos allergiatilanteemme ei tämän kolmen viikon aikana olekaan näyttänyt todellisia kynsiään ja kissan loppuelämää koskeva päätös tehdään vain meidän mielihalujemme mukaan järkeä kuuntelematta? Se ei olisi oikein kissaa kohtaan.

Untitled

Allergian osalta minä olen kolmessa viikossa saanut hämmästyä, sillä allergiani ei olekaan kovin paha. Voin pussailla, paijata ja silitellä kisseä oireinani vain pientä nenän vuotamista. Silmäoireita saan, jos kaivelen silmiäni välittömästi kissaan koskemisen jälkeen, mutta tavallisessa elämässä silmäni ovat aivan rauhalliset. Myös ihoni oireilee ainoastaan, jos kissan kynsi tekee ihorikon. Ehjä iho ei ole ottanut kissakontaktista millään tavalla nokkiinsa. Kolmen viikon aikana olen ehkä kahdesti pohtinut allergialääkkeen ottamista, mutta pärjännyt kuitenkin ilman. Jarkko sen sijaan on ollut oireisempi. Hän aivastelee ja on limainen nenästään paljon minua pahemmin, mutta ei onneksi myöskään oireile silmien tai ihon kautta. Kuluneet kolme viikkoa myös Jarkko on elänyt ilman allergialääkkeitä siedättymistä toivoen.

Untitled

Kolme viikkoa on kuitenkin lyhyt aika nähdä oman kehon toiminta kunnolla ja tehdä päätöksiä, jotka perustuvat allergiaoireisiin, koska ilman allergioita kissa olisi jäänyt meille jo kauan sitten. Sen verran ihastuneita olemme pikkumuruseemme. Nyt tarvitsemme kuitenkin jatkoaikaa, jota onneksi kissan perheeltä saimme. Voimme heidän puolestaan jatkaa allergiatestiämme ja  kokeilla allergialääkkeiden ja pidemmän allergeenialtistuksen vaikutusta oloomme muutamien kuukausien ajan, ja jos tilanne tuntuu meistä mahdottomalta, he ottavat kissan hoteisiinsa. Myös kissan puolesta koen tämän olevan hyvä ratkaisu, koska se on kuluneiden viikkojen aikana kotoutunut meille todella hyvin ja saa meiltä osakseen vähintäänkin riittävästi rakkautta ja hellyyttä, mutta toisaalta tiedän myös, että jos joudumme kissasta luopumaan, se kotiutuu vanhojen omistajiensa luokse pidemmänkin tauon jälkeen ja on siellä hyvässä hoivassa.

Untitled

Onko kenelläkään kokemuksia elämästä eläinallergikkona eläinten kanssa? Mielelläni kuulisin kokemuksia, jos sellaisia jollakulla on.

8 kommenttia:

  1. Moikka!
    Meille ei otettu kissaa moneen vuoteen allergioiden takia. Pikkuhiljaa kissakuume kuitenkin kasvoi ihan mahdottomaksi ja jotain oli keksittävä. Niinpä aloitimme varovaisen siedätyksen sukulaisten kissojen avulla, eivätkä oireet yllätykseksemme olleetkaan pahoja! On tietysti eri asia saada kokonainen kissa samantien samaan asuntoon sen sijaan, että kävisi muutaman kerran viikossa työntämässä naamaansa yhteen kokeilumielessä.
    Lopulta eteemme sattui maatiaispentue, josta oli kertakaikkiaan pakko saada oma kissa, eikä päätöstä ole tarvinnut katua. En saanut pennusta mitään oireita alusta alkaenkaan! Vielä nykyäänkin saatan saada satunnaisia oireita esimerkiksi persialaisista kissoista, vaikka omia pitkäkarvaisiani siedän kyllä vallan mainiosti.
    En nyt lopulta tiedä oliko tästä kommentista mitään apua, muuta kuin että toivoa on! Ainoa mieleen tuleva asia tilanteessanne on se, että voisiko tiheämmästä imuroimisesta ja pintojen kostealla pyyhkimisestä olla aluksi apua, jotta hilseen määrä muualla kuin kissassa ei olisi alkuun niin suurta?
    Toivotaan, että myös Jarkon oireet helpottavat pian ja pääsette nauttimaan ihanasta uudesta perheenjäsenestänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Just tälläsiä tarinoita toivoinkin kuulevani. Mahtavaa, että teillä allergia asettui noin kivuttomasti. Mä oon tosiaan omien oireideni - tai oikeestaan oireettomuutteni - kanssa ihan hämillään, koska oon aiemmin saanu kissoista aina tosi selkeän reaktion. Nyt oon saanut vapaasti pussailla kisua ja ainoa oire on sillon tällön vuotava nenä! Toivotaan tosiaan, että Jarkonkin keho sopeutuu pikkuhiljaa, koska tällä hetkellä hän kyllä edelleen reagoi nenällään aika vahvasti...

      Hauskaa tässä kissassa on myös, että se on ensimmäinen kissa, johon oon kokenu kiintymystä ja päässyt luomaan suhteen <3 Kun pienenä olin tosi ujo kissojen kanssa allergian takia ja myöhemminkin oon varonu kissoja sekä allergian että niiden kissuuden takia :D ne kun monesti on erilaisia kun koirat perusluonteeltaan. Nyt on ollu mahtavaa jo kuukaudessa oppia, miten kissa kaikessa kissamaisuudessaan on niin ihana <3

      Poista
  2. Mulla on ollut ihan kamala koirakuume jo pitkään mutta allergiasyistä en ole uskaltanut sellaista hankkia. Kävin kasvattajalla testaamassa olenko allerginen unelmarodulleni ja kahden tunnin siellä vierailun aikana en saanut oireita. En kuitenkaan oikein luottanut noin lyhyeen altistukseen joten nyt toivon että siskoni hankkisi samanlaisen koiran aluksi jotta voisin testailla enemmän mahdollisuuksiani. Lohduttavaa kuulla että on muitakin tapauksia jossa allergiat eivät sitten kuitenkaan vaikuta niin pahalta! Itse olen tosi allerginen kissoille ja kävin tässä taannoin yhdellä ystävälläni kylässä jolla on kaksi kissaa. Pystyin olemaan lääkkeiden voimalla vierailulla todella monta tuntia (yleensä joudun poistumaan parin tunnin jälkeen lääkkeistä huolimatta). Kävi ilmi että heillä on ollut käytössä joku tämmöinen Cats&Dogs imuri jolla emäntä oli suristellut koko kämpän. Eli siivousvinkiksi voisin tällaisen antaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm kiitti tosta imurivinkistä. Meillä on kyteny koirakuume jo pitkään ja jopa säästötili on perustettu koiran ostoa varten. Tosin aika hitaasti karttuu opintotuesta säästämällä... :D Ennen jonkinasteista päätöstä edes koiran hankinnan suunnittelusta, me jouduttiin kans miettimään tarkasti meidän allergiatilannetta, koska ollaan molemmat myös koirille pienesti allergisia. Selkeästi vähemmän kun kissoille, mutta kuitenkin. Kykeneekö sellaisen kanssa elämään? Siedättyykö allergeeniin lopulta? Onko se omalla terveydellä leikkimistä? Onko se lemmikin elämällä leikkimistä? Näitä kaikkia pyörittelin päässä ennen koirasäästötilin perustamista ja näitä pyörittelen päässä tälläkin hetkellä... Tällä hetkellä kovempi huoli on kuitenkin Jarkosta kuin itsestäni, koska mulla oireet on tosiaan hyvin vähäisiä ihme kyllä! Toivotaan, että tän pidennetyn testijakson aikana Jarkonkin kroppa asettuis. Ja toivotaan, että sun sisko hommaa koiran niin pääset siedättymään tai parhaimmillaan samantien huomaamaan, että oireita ei tulekaan! Ainiin, sanonpa vielä, että mulla kävi meidän perheen koiran kanssa niin, että aivan pentuaikana en saanu siitä minkäänlaisia oireita, vaikka kuinka pussailin ja tungin päätäni sen naamaan, mutta pentuajan jälkeen palasin pieneen perusallergiatilaani, joka kuitenkin onneks on siedettävä.

      Ps. Minkä rodun koirasta oot haaveillu? Meillä olis unelmissa sheltti <3

      Poista
    2. Juu nuo allergiajutut tuntuu olevan jotenki henkimaailman asioita välillä :D Mulla kun on astma vielä niin ei se ainakaan helpota tilannetta :D Pembroke welsh corgista oon unelmoinut jo vuosia, ne on niin hassun näköisiä ! Harmillisesti noita pemupentuja näyttää Suomeen syntyvän tosi harvoin. Jos asuttaisiin siskon kanssa samassa kaupungissa mietittiin sellaista yhteiskoiranomistajuutta mutta nyt kun välimatkaa on melkein 200km niin ei tuokaan ihan onnistu. Itsellä on myös aika hektinen elämäntyyli johon täytyisi kyllä sitten tehdä suuria muutoksia jos lemmikin haluaa ottaa. Mietin sellaistakin että jos en itse pystyisi koiraa sitten pitämään, sisko sen voisi onneksi ottaa ilomielin. Mutta lähtökohtaisesti en kyllä pentua ottaisi ajatuksella "kokeillaan onnistuisiko". Mielummin niin että saisi jonkun lainadoggyn :) Kiitos tuosta tän päivän kirrapostauksesta, meitsillä on täällä juuri tiukka bilsan pänttäily käynnissä, noista saa kyllä niin paljon aina tsemppiä pääsykoelukuihin :) Kivaa joulua teidän perheelle (kissa mukaanlukien) :)

      Poista
    3. Voi sentään, mitä söpöyksiä, kun kävin googlettelemassa! ♥ Samalla tavalla kun sä mietit tuota siskon mahdollisuutta pelastaa haukku itselleen, jos sun allergia ei nöyrry, meilläkin on nyt levollinen olo kissan suhteen, kun tiedetään, että jos käy todella tukalaksi, kissa voi palata vanhan perheen luokse. Vaikka tähän ei tietysti halutakaan lähteä kuin pakon edessä.

      Hyvä, jos kirrapostaus tsemppasi! Ihanaa joulua ja voimia luku-urakkaan!

      Poista