keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Erikoisalat - kuka niistä muka tietää

Lääkiksen aloittamisen jälkeen jokainen pääsee vastaamaan sukulaisten ja tuttavien suosikkikysymykseen: no mikäs lääkäri susta sitten isona tulee, että milles alalle aiot sitten erikoistua? Kysymys on herttainen ja tarkoittaa varmasti anoastaan hyvää, mutta on todellisuudessa yhtä validi kuin ekaluokan aloittavalta lapselta kysyisi, mikä hänestä tulee isona. Ei meistä suurin osa tiedä yhtään, ja niistäkin, jotka luulevat tietävänsä, suuri osa on väärässä.

Lääkis itsessään on putki, jonka loppupäästä putkahdetaan ulos kaikki suurinpiirtein samanlaisina lääketieteen lisensiaatteina. Lääkiksen aikana ei siis tarvitse/pääse tekemään mitään valintoja tulevasta erikoisalasta, vaan jokainen käy täsmälleen samat kurssit, koska olisi melko kiusallista, että terveyskeskuslääkäriksi valmistuvista nuorista lääkäreistä vain osa osaisi tutkia korvat kunnolla ja vain joka toinen tikata. 267 opintopisteen laajuisten kaikille pakollisten keskeisten opintojen lisäksi saamme kuitenkin suorittaa oman kiinnostuksen mukaan noin 20 opintopisteen edestä erilaisia valinnaisia, jotka luonnollisesti hiukan syventävät opittua juuri siitä tietystä aiheesta. Minä esimerkiksi suoritan tulevana keväänä 3 op:n Lihavuus-kurssin ja aiemmin olen tehnyt valinnaisena mm. sosiaalipediatrian, kehitysmaalääketieteen ja atk-kurssin (sanooko kukaan enää atk?).

nimetön4

Valmistumisen jälkeen ajankohtaiseksi käyvän erikoistumisvaiheen erikoisaloja on 50 ja vain osa niistä pääsee esittelyyn lääkiksen aikana kurssien muodossa. Nämä harvatkin pikkuhiljaa ripotellen koko kuuden vuoden aikana ja vahvemmin kliiniset alat Turussa vasta kolmosen keväästä alkaen. Tällä hetkellä osaisin nimetä ehkä parikymmentä erikoisalaa ja jonkinnäköinen haisu alan sisällöstä minulla on ehkä kymmenestä. Yli puolet erikoistumisvaihtoehdoista ovat siis minulle edelleen täysiä mysteereitä, joita pikku hiljaa lukukausi lukukaudelta puretaan.

Erikoistuminen on epäajankohtaisuudestaan johtuen minulle vielä melko epäselvä prosessi, joka kaiken lisäksi elää juuri tällä hetkellä voimakkaasti, koska puhutaan erikoistumispaikkojen jakoprosessin muuttamisesta, erikoistumispääsykokeista ja ylhäältäpäin määrätystä erikoistumisesta tietylle alalle. Hiukan minä kuitenkin tiedän. Erikoistuminen tarkoittaa erikoisalan töitä tehdessä (= palkkaa saaden) tapahtuvaa oppimista valmiilta erikoislääkäreiltä, seminaareista ja kirjoista, ja kuuden vuoden erikoistumisen aikana töitä tulee tehdä niin keskussairaala- kuin yliopistosairaalatasollakin. Putken kruunaa erikoislääkäritentti, joka täytyy suorittaa hyväksytysti. Luonnollisesti kuvioon mahtuu paljon nippelinappelia, mutta näin erikoistuminen pääpiirteissään menee.

nimetön5

Itse olen vasta leikitellyt ajatuksella erikoistumisesta. En ole lainkaan perehtynyt alojen erikoistumisjonotilanteisiin (jep suosituimmille aloille jonotetaan ja tietyille aloille voi olla vaikea päästä lainkaan esimerkiksi ilman väitöskirjaa), työtilanteeseen enkä isoon osaan koko erikoisaloista! Lääkäriliitto julkisti pari vuotta sitten Erikoisalani-sivuston, joka esittelee erikoisaloja niin teoreettisesta näkökulmasta kuin erikoislääkäreiden haastatteluidenkin pohjalta. Sivulla on myös yllä olevaa mututuntumaani tarkempaa tietoa erikoistumisesta prosessina. Mielenkiintoisimpana juttuna sivulla on kuitenkin Erikoisalani-valintakone, joka pitkän kysymyslistan jälkeen läjäyttää eteen vastausten perusteella juuri tälle henkilölle sopivimpia erikoisaloja. Kone on todella hauska ja aion itse tehdä testin säännöllisin väliajoin, koska omat fiilikset muuttuvat kasvavan kokemuksen myötä ja samalla muuttuvat tarjotut erikoisalatkin. Samalla tulee näppärästi ylipäätään tutustuttua erikoisalojen laajaan kirjoon.

Tällä hetkellä minusta tulisi lastenpsykiatri.

Kuvat: http://erikoisalani.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti