tiistai 17. tammikuuta 2017

Lääkäri 2017 - lääketiedepäivät Helsingissä

Viime viikon torstai oli piristävä spessupäivä ensimmäiseen joululoman jälkeiseen viikkoon, kun pääsimme Orionin vieraina Helsinkiin lääketiedepäiville. Pitäisi muuten olla laitonta iskeä heti joululoman jälkeen luentoviikko, jonka lähes jokaisena päivänä on opetusta kahdeksasta neljään, ja yhden kurssin sisäänpääsytentti. Torstainakin päivä oli todella pitkä, mutta olipahan sentään luentoja piristävämpää ohjelmaa. Vaikka ei sillä, psykiatrian ja KNK:n luennot ovat tähän mennessä olleet aivan timanttisia ja sitoneet mielenkiintoni täysin (neurologiasta ei sen sijaan puhuta).
 
Koska Turusta Helsinkiin on kuitenkin kaksi tuntia matkaa, messupäivämme alkoi jo klo 6.40 Medisiinalla nautitulla aamupalalla, tai oikeammin eväspusseihin ala-astetyylillä kerätyllä aamiaisella, jonka söimme omaan tahtiin bussissa istuessamme. Helsingissä päivämme ohjelma oli aamupäivän ajan tutustua messujen näyttelyyn eli kiertää yritysten, kuntien ja sairaaloiden pisteillä tutustumassa heidän ohjelmaansa, tuotteisiinsa ja keräämässä kaikenlaisia hauskoja tuliaisia, sen jälkeen nauttia lounas Messukeskuksella ja iltapäivällä osallistua erityisesti kandeille suunniteltuun luento-ohjelmaan.

32180236512_4d55aa39a5_o
Untitled
Untitled

Näyttelystä riittikin hyvin hupia aamun kolmeksi tunniksi. Pääsimme tulkitsemaan röntgenkuvia ja ekg-nauhoja, kanyloimaan muovikättä ja testaamaan videolaryngoskooppia. Lisäksi olisi ollut mahdollisuus treenata elvytystä, kokeilla nukella pallolaajennuksessa käytettävän vaijerin kuljetusta nivustaipeesta sydämen sepelvaltimoon, testata hermojen ompelemista sekä mittauttaa hemoglobiini- ja D-vitamiinitasonsa. Varmasti näitäkin enemmän olisi löytynyt aktiviteettia, jos olisi vain ollut intoa ja aikaa tutustua aivan kaikkeen. Koulutuksellisen näkökulman lisäksi keräsimme tietysti ison kasan karkkia ja kyniä, söimme jäätelöä ja täyttelimme arvontalipukkeita.

Myös Turussa järjestetään joka vuosi syksyllä lääketiedepäivät, joille saavat osallistua kaikki lääkisläiset vuosikurssiin katsomatta. Helsinkiin ovat ainakin tähän mennessä päässeet vain 4.-6. -vuosikurssit, eli meillekin kerta oli ensimmäinen. Sinänsä linjaus on ymmärrettävä, koska ainakin itselle ekoina lääkisvuosina lääketiedepäivät olivat vain kasa karkkia ja vähän nolona napattuja Aqualan L -putkiloita, koska ei asioista vielä oikein ymmäränyt mitään. Messujen näytteilleasettajatkin alkavat osoittaa kiinnostusta kandimessuilijoihin vasta nelosvuosikurssilla, koska tätä ennen ei ole vielä mahdollisuutta tehdä lääkärin töitä.

Untitled
Untitled
Untitled

Myös omasta näkökulmastani lääketiedepäivät pikkuhiljaa muuttavat muotoaan karkkimetsästyksestä oppimiseksi. Edelleen käteni eksyy jokaiseen suklaakarkkeja tarjoavaan kulhoon, mutta nelosella kirran ja sisätautien jälkeen alkaa vähän ymmärtääkin, mistä pisteillä puhutaan, eikä enää nolota niin paljoa mennä juttelemaan ns. messurastien pitäjien kanssa. Käytännön esimerkkinä esimerkiksi erään pisteen röntgenkuvat: ei minulla ennen trauman kurssia olisi ollut hajuakaan, mitä kuvista etsiä, mutta nyt tehtävä meni hyvästä kertauksesta.

Lounaalle päädyimme lopulta erään yhtiön tarjoamalle lounasluennolle, jossa kuulimme ruokailun ohessa sydämen vajaatoiminnasta, ja iltapäivän vietimme suunnitellusti kandiluennoilla. Iltapäivän luennot olivat kurjan teoriapainotteisia verrattuna meidän kandien käytännönjanoisiin odotuksiin, mutta kokonaisuudessa päivä oli oikein mainio tauko luentoviikkoon. Peruspäivää lyhyempi päivä ei kuitenkaan ollut, koska takaisin Turussa olimme vasta iltakahdeksan maissa. Onneksi oli kuitenkin karkkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti