tiistai 28. helmikuuta 2017

Lääkärin töissä lääkiksen aikana - missä vaiheessa, mitä ja missä?

Seuraavat ajatukset ovat omiani, enkä ota 100% vastuuta niiden oikeellisuudesta. Suuntaviivat ovat kuitenkin oikein.

Harmittelin joskus aiemmin blogin puolelle, kuinka minua hetkittäin painaa lääkiksen tähtiin kirjoitettu suunnitelma, jolla meistä luodaan lääkäreitä. Kaksi ensimmäistä kesää lääkiksessä saa tehdä mitä huvittaa, mutta kolmosen jälkeen alkaa manupaine, nelosen jälkeen vyöryy niskaan osastotyöpaine, vitosen jälkeen meidän odotetaan tekevän töitä terveyskeskuksessa ja kutosen jälkeen olemmekin valmiita. Kun pyörä pyörii, tuntuu, ettei sitä voi pysäyttää.

Ykkös- ja kakkosvuoden kesälomat ovat stressivapaata aikaa, kun lääkiksen puolella ei ole tarjolla mitään ns. koulutusta vastaavaa työtä. On siis aivan omasta innosta ja nohevuudesta kiinni, haluaako yrittää etsiä kesätöitä terveydenhoitoalalta vai jostain aivan muualta, mikä sekin on oikein tervettä. Sairaalamaailmaa ehtii tulevina työvuosina kuitenkin varmasti ihastella kyllästymiseen saakka.

Jos terveydenhoitoala kuitenkin kiinnostaa, voi ykkösen ja kakkosen jälkeen hakea kesätöihin sijaistamaan lähihoitajia esimerkiksi palvelukeskuksiin tai sanelunpurkajaksi/potilaskuljettajaksi/lähetiksi sairaalaan. Eräs suosittu vaihtoehto kakkosen jälkeen on myös Turun lääkiksessä ollut Porin Keskussairaalan lääkäriharjoittelijan hommat, joissa saa kuukauden seurailla valmiin lääkärin töitä nimellisellä palkalla, ja samalla saa jalkaa oven väliin tulevien kesien manu- tai kesäkandipaikkoja ajatellen. Kakkosen jälkeen on mahdollista myös suorittaa patologian amanuenssuuri kesän aikana. Itse vietin kummankin ekoista lääkiskesistäni Turun Tekstiilihuollolla pakkaamassa Turun alueen sairaaloihin ja hoivalaitoksiin tulevia pyykkejä. Lähes alan hommissa siis itsekin.

  • 1. ja 2. vuoden jälkeen: lomaile tai tee mitä töitä huvittaa tai suorita patologian amanuenssuuri tai mene Poriin lääkäriharjoittelijaksi

Kolmosen jälkeen alkaa lääkisuraputkikuumotus, kun sisätautien kurssin jälkeen avautuu mahdollisuus suorittaa toinen lääkiksen pakollisista manuista pois alta heti kesällä. Sanotaanko, että noin 70-80% ihmisista myös suorittaa sisusmanun heti kurssia seuraavana kesänä, ja kevät ja syksy kuluvatkin kurssin kesken manupaikoista puhistessa. Itse suoritin orjallisesti kolmosen jälkeen sisusmanun ja lisäksi tein mikrobiologian manun, joiden palkkojen turvin vietin kesällä myös yhden kuukauden lomaa puhtaalla omatunnolla.

  •  3. vuoden jälkeen: suorita pois alta tutkintoon pakollisena kuuluva sisätautiamanuenssuuri

IMG_0660

Manukesän jälkeinen puhina jatkuu heti nelosen syksyllä, kun aletaan metsästää ekoja lääkärisijaisuuksia nelosen jälkeistä kesää varten. Nelosen kesä on ensimmäinen the kandikesä ja eka varsinainen hetki päästä oikeisiin lääkärin töihin. Saamme ensi kertaa tehdä itse hoitopäätöksiä potilaista sekä kirjoittaa reseptejä hoitamillemme potilaille. Sukulaiset saavat kuitenkin siis edelleen odottaa hartaasti ykkösvuodesta asti kinuamiaan Buranapurkkeja, koska oikeutemme ovat todellakin rajatut ja esimerkiksi reseptikirjoitusoikeutemme pätee ainoastaan työpaikallamme hoitamiimme potilaisiin, kun valmis lääkäri saa kirjoittaa reseptin kenelle vain ja missä vain.

Nelosen jälkeisenä kesänä saamme tehdä lääkärin töitä vain rajoitetusti. Oikeutemme riittävät osastotyöhön sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, mutta tk:n vastaanottotyötä emme vielä saa tehdä. Myös päivystyksen suhteen nelosen kandeilla on rajoituksia, mutta niihin en ole vielä perehtynyt riittävän huolella niistä puhuakseni.

  • 4. vuoden jälkeen: mene ekaa kertaa lääkärinsijaiseksi sairaalan tai tk:n osastolle

Vitosen jälkeen työoikeudet laajenevat, kun naisten-, lasten- ja silmätautien kurssit on saatu suoritettua. Viiden vuoden opintojen jälkeen saamme tehdä osastotyön lisäksi myös tk:n vastaanottotyötä ja hiukan laajempaa päivystystä, kai. Kuten olen aiemminkin sanonut, monet asiat lääkiksessä selkenevät vasta, kun ne tulevat itselle ajankohtaiseksi ja niiden läpi elää, joten vitosen jälkeinen elämä on minulle tällä hetkellä vielä hämärän peitossa.

  • 5. vuoden jälkeen: mene töihin terveyskeskukseen pitämään vastaanottoa

Kutosvuoden jälkeen olemme omillamme. Ihmiset singahtavat minne sattuu, suurin osa varmasti terveyskeskuksiin, koska erikoitumiseen kuuluu erikoisalasta riippumatta 9kk tk-palvelujakso, jonka moni haluaa saada heti kärkeen pois alta.

  • 6. vuoden jälkeen: olet valmis lisensiaatti, yritä selviytyä

Koska elämä ja lääkäriys ovat yhtä oppimista, ovat tulevat kandikesät ja valmistumisen jälkeinen elämä vasta alku. Valmiiksi tässä ei lopulta taida tulla koskaan.


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tom of Finland -musikaali on silmä- ja korvakarkkia tuhmalla viballa ja hyvällä ajatuksella

Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Olen koko kuluneen kevätalven mehustellut ajatusta, että menemme Jarkon kanssa helmikuun lopussa katsomaan Tom of Finlandia teatteriin, ja tällä viikolla viimein pääsimme yleisöön! Kaikki somekanavani ovat ensi-illasta asti olleet aivan tukossa esityksen hehkutusta, joten minulla todellakin oli odotuksia esitystä kohtaan, mutta onneksi yli 2,5 tuntinen teatteri-ilta lunasti ne täysin. Minä ♥ Suomen Tomppa.

Kävin aivan alkuvuodesta teatterin järkkäämässä Tom of Finland -teaserillassa, jossa pääsimme kurkkaamaan hiukan valmistuvan esityksen lavasteisiin ja taustoihin. Olin tuon illan aivan nolona, kun muiden kysellessä mielenkiintoisia yksityiskohtaisia kysymyksiä taiteilijan taustoista, en minä tiennyt Touko Laaksosesta tai Tom of Finlandista muuta kuin nahkapukuiset tiukkalihaksiset homomiehet, jotka seikkailevat nykyään kaikkialla kahvipaketista petivaatteisiin. Siis anteeksi, häh, kuka on Touko Laaksonen ja miten limaisen salskeat piirrosmiehet liittyvät häneen ja tähän teatteriesitykseen?

32117614080_62207b612a_k
31653109184_8d250a9b98_k

Nyt olen viisaampi. Touko Laaksonen oli piirrostaiteilija, joka käytti taitelijanimeä Tom of Finland piirtäessään kuumia homoerotiikkaa tihkuvia töitään. Touko Laaksonen siis on Tom of Finland. Hän syntyi 1920 Kaarinassa ja kuoli 1991 keuhkoahtaumatautiin Helsingissä. Hänen työnsä inspiroivat suuria koko maailman tuntemia nimiä, kuten Village Peoplea ja Freddie Mercurya. Lisäksi hän oli homoseksuaali, joka piilotti suuntautumisensa läheisiltään lukuunottamatta aivan lähimpiään.

Toukon elämästä kertova musikaali on todella hänen elämästään kertova musikaali. Yli 2,5 tuntisen maailmanluokan shown aikana eletään läpi yhden yksilön elämä, mutta myös yhteiskunnan muutos ja vähemmistön aseman kehitys. On eri asia olla homo sota-ajan Suomessa kuin 50-luvulla. Tom of Finlandin tyyliin massiivisiksi kasvavien tanssi- ja laulukohtausten taustalla kulkee koko ajan myös syvempi ajatus. Rakkaus ja halu ovat osa meitä kaikkia, eikä rakkauttamme tai haluamme tule hävetä, vaan elämästä tulee nauttia. Ilo ja ihmisyytensä hyväksyminen ovatkin koko esityksen kantava teema, eikä musikaali vaivu synkkyyteen, vaikka käsiteltävät aiheet ovat rankkojakin.

Syvällisten teemojen tarjoaman mielenravinnon lisäksi Tom of Finland hellii silmiä ja korvia. Lava täyttyy tanssista toiseen jumalaisista miehistä, jotka tanssivat kuin vimmatut, ja bändin musiikki sopii esitykseen aukottomasti. Oli hauskaa olla katsomassa noin vahvasti miesrooleihin nojaava näytelmä, jossa ronskisti esineellistettiin miessukupuolta tavalla, johon olemme enemmän tottuneet naisten kohdalla. Tom of Finland pysyy kuitenkin tyylillisesti siistinä ravistellessaan heterovaltaista ajatusmaailmaamme. Vaikka Toukon taide on paljastavaa ja liioittelevan eroottista, ei musikaali mene irstaaksi, vaan pysyy tyylikkään seksikkäänä. Juuri se on esityksen lumo.

32117613020_6f87a1e66a_k

Huolimatta musikaalin kaikista salskeista silmäkarkkitanssijoista, esityksen suosikkimieheni oli Toukon roolin vetävä Olli Rahkonen (kuvassa keskellä), joka ystävällisenä, itsevarmana ja todella komeana Toukona kertakaikkiaan lumosi minut. 

Tarjolla on kevään vaikuttavin musikaali. Jos vain millään on mahdollista päästä näkemään Tom of Finland, voin vahvasti suositella. Opiskelijoille ekstravinkkinä myös kaupunginteatterin 10 euron viime hetken liput ma-to näytöksiin.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Syväriahdistuspaniikki

Se menee aalloissa. Hetkittäin olen maailman ylpein itsestäni ja syväriaiheestani, enkä epäile hetkeäkään, etten saisi opinnäytetyötäni kunnialla tehtyä. Hetkittäin olen kuitenkin pohjalla. Silloin tuntuu, etten ole saanut mitään aikaan, vaikka olen uhrannut työlle kolminumeroisia tunteja. En osaa mitään, en pysty mihinkään eikä minusta varmaan edes tule lääkäriä, koska syvärini jäävät ikuisesti junnaamaan. Tervetuloa minun viime viikkoihini!

Teen syväreinäni kirjallisuuskatsauksen aiheesta lapsen aivojen toiminnallinen kehitys kielenkehityksen näkökulmasta. Aihe minusta todella mielenkiintoinen, mutta voi suuremmat voimat minua auttakoon artikkeleiden lukemisen kanssa. Minulla on valittuna 39 artikkelia, joista jokainen on 6-13 sivua pitkä ja luonnollisesti tieteellistä englantia. Nuo 39 artikkelia minun täytyisi kyetä lukemaan ja ymmärtämään niin, että kykenisin niiden pohjalta kirjoittamaan varsinaisen opinnäytteeni, joka on noin 20 sivuinen yhteenveto lukemistani artikkeleista. Tällä hetkellä luettuja ja ymmärrettyjä artikkeleita on parinkymmenen pintaan, eli voiton puolella ollaan lukemisen suhteen, mutta mitä ihmettä minä sitten teen? Alan kirjoittaa, joo, mutta miten ihmeessä minä sen teen??

Kai tämä epätoivo kuuluu asiaan. Mikä oppari se sellainen olisikaan, joka ei hiukan ahdistaisi. Itse syväreihin suoraan liittyvän ahdistuksen lisäksi minä osaan kuitenkin ahdistua myös ahdistuksestani. Miksi työ tuntuu minulle niin ylitsepääsemättömältä? Jotkut tekevät kanssani täsmälleen samaa ja pyörittävät yhtä aikaa perhettä, ovat crossfitsupertähtiä, valokuvamalleja, käyvät töissä ja valmentavat nappulaliigaa. Minä yritän sentään vain pitää itseni elossa ja viitsin silti valittaa. Millainen surkimus minä oikein olenkaan? Ansaitsenko ylipäätään päästä lääkäriksi? Tiedän, että on aivan hullua verrata itseään muihin ja ajatella tuollaisia typeryyksiä, mutta kaikenlaista ehtii ajattelemaan niinä hetkinä, kun mikään ei tunnu sujuvan. Ja niitä hetkiä on riittänyt.

33052879665_351396cdae_o

On minulla hyviäkin hetkiä syväreiden parissa. Pieninä hetkinä työ imee minut mukaansa ja on mahtavaa ajatella valmista pakettia, jonka saan artikkeleista hiottua. Hauskaa on myös, että aihe ihkaoikeasti kiinnostaa minua ja opin varmasti paljon projektin aikana. Ohjaajani on myös todella taitava ja hänen tapaamisensa jälkeen olen aina täynnä syväri-intoa, vaikka itse työ ei tapaamisen aikana olisikaan mihinkään suuntaan kehittynyt. Enimmäkseen työn eteneminen on kuitenkin todella junnaavaa, koska olen todella hidas lukemaan ja ymmärtämään artikkeleita. Pukerran yhden julkaisun parissa keskimäärin noin 5-6h, mikä tarkoittaa aineistoni koostuessa 39 artikkelista yhteensä noin 214 tuntia, eli aikaa kuluu 8,9 vuorokautta pelkkään aineiston ymmärtämiseen, minkä lisäksi minun täytyisi luoda 20 sivua omaa opinnäytetasoista tekstiä juuri ymmärtämästäni. Huh.

Näen mielikuvissani jo kirkkaasti hetken, jolloin saan valmiin työn kansissa käsiini ja saan jättää viimeiset 1,5 vuotta minua vainonneen syvärivarjon taakseni. Tuo hetki on täynnä skumppaa ja riemua. Harmi vain, että sitä ennen minun täytyisi oikeasti tehdä ne syvärit. Onneksi jo 1/9 pääotsikoiden alle tulevista raakateksteistä valmiina...


Ps. Pahoittelut blogihiljaisuudesta. Tein viime viikon vapaat päivätunnit syväreitä ja pidennetyn viikonlopun vietin Kuopiossa juhlimassa siskoni vanhojentansseja. Lisäksi tällä viikolla on TLKS:n speksin näytösviikko ja olen tänäkin vuonna mukana pumassa (= puvustus ja maskeeraus), joten tämäkin viikko on aikamoista poikkeustilaa.


tiistai 7. helmikuuta 2017

Ekat lapsipotilaat ikinä

Vaasan KNK-viikko oli hyvin monella tapaa opettavainen. KNK-statuksen rutinoitumisen ja muutaman haastavan paikan ihomuutoksen poiston lisäksi pääsimme tutkimaan ensimmäiset lapsipotilaamme ikinä.

KNK-puolella lapset ovat muihin tähän mennessä kohtaamiimme erikoisaloihin verrattuna merkittävämpi potilasryhmä, koska lapsilla on paljon esimerkiksi korva- ja nielutulehduksia, jotka voivat johtaa korvalääkärin konsultaatioon mahdollisen korvien putkituksen tai risojen poiston vuoksi. Erikoissairaanhoitoon päätyvien KNK-ongelmien lisäksi lasten välikorvantulehdukset ovat tietysti myös terveyskeskusten peruskauraa, joten lasten korviin kurkkimisen taito on kultaakin kalliimpi.

Olen nuorempana kokenut olevani todella taitava lasten kanssa. Olen leikittänyt ja vahtinut seitsemän vuotta nuorempaa siskoani, vetänyt lasten ja nuorten leirejä sekä ohjannut kerhoa. Aivan viime vuodet olen kuitenkin viettänyt lapsityhjiössä, eikä minulla ollut minkäänlaista ajatusta, miten lapsen kohtaaminen potilas-lääkäriasetelmalla mahtaisi sujua. Lisäksi lasten suhtautuminen lääkäreihin, omaan kehoonsa ja sen tutkimiseen vaihtelevat todella paljon aivan saman ikäistenkin lasten kesken, joten meidän toimintamme lisäksi myös potilaan käyttäytyminen oli yksi mysteeri aivan tutkimushetkeen asti.

Untitled

Koska suureen tuntemattomaan on aivan mahdotonta valmistautua, kutsuimme poliparini kanssa pikkupotilaamme vain rohkeasti sisään huoneeseen ja lähdimme katsomaan, kuinka tilanne kehittyisi.

Ja hyvinhän meidän kävi. Molemmat lapsipotilaamme olivat iältään noin kouluikäisestä alaspäin, joten pääsimme todella hiukan testaamaan, millaista nuoren potilaan tutkiminen oikeasti on. Opetuspolilla meillä oli aikaa käytetäväksi tunti per potilas, joten ehdimme hyvin aluksi hiukan tutustua lapsen kanssa samalla vanhemmilta esitietoja kysellen ja näin pehmentää paha lääkäri, joka tunkee valon korvaan -asetelmaa. Esittelimme joka kerta ennen tutkimista uuden tutkimusvälineemme lähes kädestä pitäen potilaalle ja kehuimme vuolaasti jokaisesta onnistuneesta osatutkimuksesta. Tutkimustuoli muuttui juttelumme edetessä kuningastuoliksi ja otsalamppumme valoa hohtavaksi kruunuksi. Aivan parasta kummastakin potilaastamme oli kuitenkin nieluun katsomisessa apuna käyttämämme makuspaattelit, joiden valitseminen värin perusteella meni ohjelmanumerosta, samoin kuin valitun spaattelin maun tunnistaminen tutkimisen jälkeen. Päivän aikana mekin opimme jotain: oranssi maistuu porkkanalta ja keltainen sitruunalta.

32726237456_40ce7aa04b_b

Varsinainen lastentautien kurssi on Turussa vitosvuonna eli nyt tutkimamme lapsipotilaat olivat vasta lämmittelyä vuoden päästä koittavaa lastenkurssia varten. Kahden nuoren potilaan jälkeen fiilis lasten kanssa työskentelystä on kuitenkin äärimmäisen positiivinen. Me saimme hyvän oppikokemuksen, eivätkä hymyssä suin makuspaatteleitaan imeskelevät potilaammekaan tainneet tutkimuksestamme kärsiä. Voitto!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Tositarinoita: Hajautuksesta yleisesti ja KNK:n Vaasa-viikosta erityisemmin

Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä blogihiljaisuudesta. Syytän pitkästä tauosta ennen kaikkea viikon kestänyttä Vaasan KNK-hajautusta, mutta myös muutamaa mahtavaa illanviettoiltaa ystävien kanssa.

Minulla on paljon kerrottavaa käytännön hommiin edenneestä KNK-kurssista, ekoista lapsipotilaista ja ihanasta ravintolaillasta tyttöjen kanssa, mutta koska huominen harkka edellyttää valmistautumista ja kello on jo yli kymmenen illalla, rikon hiljaisuuden parilla Tositarinatekstillä.

Turhaa lätinää ei todellakaan silti ole tarjolla, vaan tiukka paketti Turun lääkiksen hajautusopetuksesta ja meidän ryhmän viime viikon kuulumiset Vaasasta. Oli muuten huikea viikko, että jos on mahdollisuuksia päästä korvakurssilla Vaasaan, voin erittäin lämpimästi suositella. 


Infoa Turun lääkiksen hajautusopetuksesta:
http://tositarinoita.utu.fi/2017/01/29/hajautus-on-voitto-mutta-kylla-se-toisinaan-myos-hajottaa/

(Olen muuten viime keväänä kirjoittanut myös oman blogini puolelle aiheesta, linkki tässä. Pahoittelut, että kuvat ovat tuossa tekstissä hiukan vinksin vonksin...)


Miten meidän KNK:n hajautuksemme Vaasassa kaikessa huikeudessaan käytännössä sujui?
http://tositarinoita.utu.fi/2017/02/05/korva-nena-kurkkutautien-hajautusviikko-vaasassa/


Palataan siis tulevalla viikolla, koska intoni päästä kirjoittamaan tämän kevään jo tähän mennessä tarjoamista opeista on hurja!