tiistai 7. helmikuuta 2017

Ekat lapsipotilaat ikinä

Vaasan KNK-viikko oli hyvin monella tapaa opettavainen. KNK-statuksen rutinoitumisen ja muutaman haastavan paikan ihomuutoksen poiston lisäksi pääsimme tutkimaan ensimmäiset lapsipotilaamme ikinä.

KNK-puolella lapset ovat muihin tähän mennessä kohtaamiimme erikoisaloihin verrattuna merkittävämpi potilasryhmä, koska lapsilla on paljon esimerkiksi korva- ja nielutulehduksia, jotka voivat johtaa korvalääkärin konsultaatioon mahdollisen korvien putkituksen tai risojen poiston vuoksi. Erikoissairaanhoitoon päätyvien KNK-ongelmien lisäksi lasten välikorvantulehdukset ovat tietysti myös terveyskeskusten peruskauraa, joten lasten korviin kurkkimisen taito on kultaakin kalliimpi.

Olen nuorempana kokenut olevani todella taitava lasten kanssa. Olen leikittänyt ja vahtinut seitsemän vuotta nuorempaa siskoani, vetänyt lasten ja nuorten leirejä sekä ohjannut kerhoa. Aivan viime vuodet olen kuitenkin viettänyt lapsityhjiössä, eikä minulla ollut minkäänlaista ajatusta, miten lapsen kohtaaminen potilas-lääkäriasetelmalla mahtaisi sujua. Lisäksi lasten suhtautuminen lääkäreihin, omaan kehoonsa ja sen tutkimiseen vaihtelevat todella paljon aivan saman ikäistenkin lasten kesken, joten meidän toimintamme lisäksi myös potilaan käyttäytyminen oli yksi mysteeri aivan tutkimushetkeen asti.

Untitled

Koska suureen tuntemattomaan on aivan mahdotonta valmistautua, kutsuimme poliparini kanssa pikkupotilaamme vain rohkeasti sisään huoneeseen ja lähdimme katsomaan, kuinka tilanne kehittyisi.

Ja hyvinhän meidän kävi. Molemmat lapsipotilaamme olivat iältään noin kouluikäisestä alaspäin, joten pääsimme todella hiukan testaamaan, millaista nuoren potilaan tutkiminen oikeasti on. Opetuspolilla meillä oli aikaa käytetäväksi tunti per potilas, joten ehdimme hyvin aluksi hiukan tutustua lapsen kanssa samalla vanhemmilta esitietoja kysellen ja näin pehmentää paha lääkäri, joka tunkee valon korvaan -asetelmaa. Esittelimme joka kerta ennen tutkimista uuden tutkimusvälineemme lähes kädestä pitäen potilaalle ja kehuimme vuolaasti jokaisesta onnistuneesta osatutkimuksesta. Tutkimustuoli muuttui juttelumme edetessä kuningastuoliksi ja otsalamppumme valoa hohtavaksi kruunuksi. Aivan parasta kummastakin potilaastamme oli kuitenkin nieluun katsomisessa apuna käyttämämme makuspaattelit, joiden valitseminen värin perusteella meni ohjelmanumerosta, samoin kuin valitun spaattelin maun tunnistaminen tutkimisen jälkeen. Päivän aikana mekin opimme jotain: oranssi maistuu porkkanalta ja keltainen sitruunalta.

32726237456_40ce7aa04b_b

Varsinainen lastentautien kurssi on Turussa vitosvuonna eli nyt tutkimamme lapsipotilaat olivat vasta lämmittelyä vuoden päästä koittavaa lastenkurssia varten. Kahden nuoren potilaan jälkeen fiilis lasten kanssa työskentelystä on kuitenkin äärimmäisen positiivinen. Me saimme hyvän oppikokemuksen, eivätkä hymyssä suin makuspaatteleitaan imeskelevät potilaammekaan tainneet tutkimuksestamme kärsiä. Voitto!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti