sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tom of Finland -musikaali on silmä- ja korvakarkkia tuhmalla viballa ja hyvällä ajatuksella

Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Olen koko kuluneen kevätalven mehustellut ajatusta, että menemme Jarkon kanssa helmikuun lopussa katsomaan Tom of Finlandia teatteriin, ja tällä viikolla viimein pääsimme yleisöön! Kaikki somekanavani ovat ensi-illasta asti olleet aivan tukossa esityksen hehkutusta, joten minulla todellakin oli odotuksia esitystä kohtaan, mutta onneksi yli 2,5 tuntinen teatteri-ilta lunasti ne täysin. Minä ♥ Suomen Tomppa.

Kävin aivan alkuvuodesta teatterin järkkäämässä Tom of Finland -teaserillassa, jossa pääsimme kurkkaamaan hiukan valmistuvan esityksen lavasteisiin ja taustoihin. Olin tuon illan aivan nolona, kun muiden kysellessä mielenkiintoisia yksityiskohtaisia kysymyksiä taiteilijan taustoista, en minä tiennyt Touko Laaksosesta tai Tom of Finlandista muuta kuin nahkapukuiset tiukkalihaksiset homomiehet, jotka seikkailevat nykyään kaikkialla kahvipaketista petivaatteisiin. Siis anteeksi, häh, kuka on Touko Laaksonen ja miten limaisen salskeat piirrosmiehet liittyvät häneen ja tähän teatteriesitykseen?

32117614080_62207b612a_k
31653109184_8d250a9b98_k

Nyt olen viisaampi. Touko Laaksonen oli piirrostaiteilija, joka käytti taitelijanimeä Tom of Finland piirtäessään kuumia homoerotiikkaa tihkuvia töitään. Touko Laaksonen siis on Tom of Finland. Hän syntyi 1920 Kaarinassa ja kuoli 1991 keuhkoahtaumatautiin Helsingissä. Hänen työnsä inspiroivat suuria koko maailman tuntemia nimiä, kuten Village Peoplea ja Freddie Mercurya. Lisäksi hän oli homoseksuaali, joka piilotti suuntautumisensa läheisiltään lukuunottamatta aivan lähimpiään.

Toukon elämästä kertova musikaali on todella hänen elämästään kertova musikaali. Yli 2,5 tuntisen maailmanluokan shown aikana eletään läpi yhden yksilön elämä, mutta myös yhteiskunnan muutos ja vähemmistön aseman kehitys. On eri asia olla homo sota-ajan Suomessa kuin 50-luvulla. Tom of Finlandin tyyliin massiivisiksi kasvavien tanssi- ja laulukohtausten taustalla kulkee koko ajan myös syvempi ajatus. Rakkaus ja halu ovat osa meitä kaikkia, eikä rakkauttamme tai haluamme tule hävetä, vaan elämästä tulee nauttia. Ilo ja ihmisyytensä hyväksyminen ovatkin koko esityksen kantava teema, eikä musikaali vaivu synkkyyteen, vaikka käsiteltävät aiheet ovat rankkojakin.

Syvällisten teemojen tarjoaman mielenravinnon lisäksi Tom of Finland hellii silmiä ja korvia. Lava täyttyy tanssista toiseen jumalaisista miehistä, jotka tanssivat kuin vimmatut, ja bändin musiikki sopii esitykseen aukottomasti. Oli hauskaa olla katsomassa noin vahvasti miesrooleihin nojaava näytelmä, jossa ronskisti esineellistettiin miessukupuolta tavalla, johon olemme enemmän tottuneet naisten kohdalla. Tom of Finland pysyy kuitenkin tyylillisesti siistinä ravistellessaan heterovaltaista ajatusmaailmaamme. Vaikka Toukon taide on paljastavaa ja liioittelevan eroottista, ei musikaali mene irstaaksi, vaan pysyy tyylikkään seksikkäänä. Juuri se on esityksen lumo.

32117613020_6f87a1e66a_k

Huolimatta musikaalin kaikista salskeista silmäkarkkitanssijoista, esityksen suosikkimieheni oli Toukon roolin vetävä Olli Rahkonen (kuvassa keskellä), joka ystävällisenä, itsevarmana ja todella komeana Toukona kertakaikkiaan lumosi minut. 

Tarjolla on kevään vaikuttavin musikaali. Jos vain millään on mahdollista päästä näkemään Tom of Finland, voin vahvasti suositella. Opiskelijoille ekstravinkkinä myös kaupunginteatterin 10 euron viime hetken liput ma-to näytöksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti