keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

100 päivää Ruisrockiin!

Jos viime vuonna päätös sittenkin mennä Ruissiin jäi aivan viime tinkaan ja myöhempäänkin, tänä vuonna olin todella ajoissa. Ostin kolmen päivän lippuni viime viikolla ja tänään heinäkuun ekaan viikonloppuun on enää 100 päivää!

Kyllä minä päätöstäni kuitenkin vatvoin. Lippu on tuhottoman kallis (3pv 155e) varsinkin, kun artistikattaus ei ole tänä vuonna aivan tajuntaaräjäyttävä. Ruississa ja festareissa ylipäätään on kuitenkin kyse niin paljon enemmästä kuin pelkistä artisteista. Turun kesäfestareihin kuuluu aurinko, Ruissin rantalava, ylihintainen mutta törkeän hyvältä maistuva festariruoka, jono vesipisteelle, niittylavan tomusta harmaat vaatteet ja tärkeimpänä tietysti ympärillä kulkevat ystävät. Festaripäivät ovat pitkiä ja tavallaan raskaita, mutta uskomattoman muistorikkaita ja myöhemmin muistellessa lämpöä herättäviä. Viime kesän sunnuntain äkkilähtöruisrock saa samantien hymyn huulille - päivä oli vain sanalla sanoen täydellinen kesäpäivä.

Helsingissä nykyisin asuva lukiokaverini pyysi yösijaa Ruissin ajaksi jo tammi-helmikuun aikana ja siitä lähtien minussa on palanut pieni kipinä, että pitäisikö vain antaa mennä ja ostaa lippu, koska tapahtuma on viime vuosina tupattu myydä loppuun jo reippaasti ennen juhlaviikonloppua. Jos äkisti muuttaisin mieltäni, saisin varmasti myytyä lippuni jollekulle mattimyöhäselle. Niin minä viime viikolla eräänä iltana vain menin ja ostin kolmen päivän verran kesäunelmaa heinäkuun alkuun. Käsittääkseni kesätyöni osuvat ainoastaan arkipäiviin ja virka-aikaan, joten ekan kandikesänkään ei pitäisi olla festarointini kansssa ristiriidassa. Tai jos ristiriitoja ilmenee, täytyy soveltaa suunnitelmaa.

kuvANEN2

Niin sanotuista isoista nimistä, jotka festarijulisteeseenkin painetaan suurimmalla fontilla, ei minua tänä vuonna kiinnosta erityisemmin kukaan. Keskisuurten/kotimaisten nimien sarja, joka minuun yleensäkin vetoaa festareilla enemmän, sen sijaan miellyttää minua kovastikin.

Ehdottomina must see -keikkoina haluan nähdä:
  • Vesalan
  • Ultra Bran
  • Haloo Helsingin
  • Antti Tuiskun
  • Jenni Vartiaisen
  • Sannin

Näyttääpä lista lyhyeltä ja osittain hyvin epäminulta... Vaikka en kaikkien ylläolevien hillitön fani olekaan, uskon noiden artistien antavan minulle eniten sitä festarifiilistä, jota kaipaan eli äänen laulamista, tanssimista/huojumista ja musiikkiin uppoamista. Vielä kun Robin lisättäisiin artistikattaukseen ♥

Parasta festareissa onkin seilaaminen fiiliksen mukaan keikalta toiselle ja sen vuoksi en olekaan huolissani, vaikka tässä vaiheessa artistikattaus ei olisikaan 100% timanttia. Vahingossa paikasta toiseen vaeltamalla saattaa nimittäin osua uuden, tulevaisuuden suosikin keikalle.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Tositarinoita: Opiskelijakorttiasiaa, lukutekniikkaa ja diippii settii!

On aika taas linkkailla Tositarinoiden puolelta tekstejä tänne. Kolmen tekstin joukkoon mahtuu tällä kertaa aivan opiskelijaelämän perushuttua eli opiskelijakortilla saatavia opiskelija-alennuksia, mutta myös tähän mennessä henkilökohtaisin kirjoitukseni yliopiston puolelle.


Opiskelijakortti on avain alennusonneen

Minä olin oikeastaan jo turtunut opiskelija-alennuksiin, kunnes aloin tuttujen pikkuhiljaa valmistuessa oivaltaa, ettei tämä ale-elämänvaihe kestäkään ikuisesti. Pakko siis ottaa riemu irti niin kauan kuin sitä riittää!

Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/03/09/opiskelijakortti-on-avain-alennusonneen/


Yliopistossa opiskelu on erilaista kuin lukiossa - mutta ei mitään avaruustiedettä

Jaksan edelleen toisinaan hymistellä ja fiilistellä, että wou, mä opiskelen yliopistossa. Melkein kuuden yliopistovuoden jälkeenkin minä jotenkin ajattelen, että yliopistot ovat yli-ihmisten kokoontumispaikkoja, vaikka olen itse aivan tavallisena ihmisenä onnistunut roikkumaan mukana yliopisto-opinnoissa jo yli yhden suositusajassa suoritetun maisteritutkinnon verran. Oman opiskelutekniikkansa oppimalla yliopisto-opinnoista selviääkin kuka tahansa oppimisesta innostunut ja lisäksi kannattaa muistaa, että yliopisto on nimenomaan viisaiden herrojen/rouvien kakkosasteen opintojen luontevaksi jatkoksi suunnittelema polku, joten omaa tietotasoa ei tarvitse stressata.

Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/03/12/yliopistossa-opiskelu-on-erilaista-kuin-lukiossa-mutta-ei-mitaan-avaruustiedetta/


Unelmien ala ei välttämättä ole unelmaa ensisekunneista alkaen

Lopuksi sitä diippiä settiä. Lääkiksen aloittaminen ei ollut minulle helppo paikka, vaan koko ensimmäisen vuoden ajan kipuilin enemmän tai vähemmän oman paikkani löytämisen kanssa. Oli todella rankkaa sietää ajatusta, että kovan pääsykoelukemisen palkkana minä jätin unelmieni koulussa luentoja väliin, koska uskaltanut mennä kouluun. Onneksi ykkösvuoden hankaluudet ovat takana päin ja tällä hetkellä elän 100%:sti unelmaani ♥ Minusta on kuitenkin tärkeää muistaa ja hyväksyä, että uuden koulun aloittaminen ja unelmien todellisuudeksi muuttuminen voivat olla isoja paikkoja aikuisellekin ihmiselle.

Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/03/19/unelmien-ala-ei-valttamatta-ole-unelmaa-ensisekunneista-alkaen/

Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta myös Krista_llian puolelle.

Linkki: http://blogikristallia.blogspot.fi/2015/04/palasista-koottu-unelma.html


keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Parikkamania

Yksi uusi ja onnellinen Minna Parikoiden omistaja täällä hei! Olen itselleni täysin poikkeuksellisesti seonnut viime viikkoina korkokengistä, minkä seurauksena olen aktiivisesti jahdannut nettikirppareita Parikoiden perässä. Viime viikolla sitten tärppäsi, eikä se varmasti ole jäänyt instagramiani seuraavilta huomiotta...

Hääkenkien etsimisestä tämä kaikki lähti. Erehdyin ihastumaan Parikan Glitter Jackie -pupukorkkareihin, joita ei ole enää mahdollista ostaa kuin käytettynä, koska mallisto on jo poistunut varsinaisesta myynnistä. Vaikka aikaa häihin on pari vuotta, ei projektiorientoitunut mieleni kyennyt irrottamaan ideasta ja ottamaan aikalisää, vaan jatkoin nettikirppareilla luuhaamista, vaikka melko epätoivoiselta tiettyjen kenkien vahtaaminen jo kahta vuotta etukäteen tuntuikin. Jos ne vaikka kuitenkin tulisivat vastaan

33075184710_3dd028b11b_o
33075184080_0d6d145caf_o
33417928516_0ae17742d3_o
33458231455_4f0c848ee4_o
32615245914_7089ce306f_o

Eivät ole tulleet, mutta jotain muuta tuli. Perjantain aamupalapöydässä kiersin vakioksi muotoutunutta kenkälenkkiäni Huuto.netin ja Tori.fi:n maailmassa, kun ne osuivat silmiini. Tummanharmaat nahkakorkokengät tummapuisella puuplatolla ja persikkaan taittavalla muovikorolla. Niin hienot, niin spesiaalit ja niin Minna Parikat kuitenkin ilman överiyttä.

Eilen kenkäni saapuivat. Ja ne ovat täydelliset! Koko on täsmälleen oikea, kengät todella hyvässä kunnossa ja koko upeus saapui vielä täytenä yllärinä alkuperäisessä paketissaan, alkuperäisiin vaaleanpunaisiin silkkipapereihin käärittynä ja käyttämätön dust bagikin mukana! Paketin avaaminen oli todellinen luksushetki ♥
33302734492_97f40be73f_o
33458255885_42888d8c6a_o
33075183560_3a838f1e1f_o

Hää- eikä edes proffiskenkiä näistä kengistä ei tule, vaan tarkoituksenani on tehdä laadukkaista kaunottaristani tummat peruskorkkarini. Aivan perusmustia avokkaita kengistänihän ei saa tehtyä mitenkään, mutta juuri siksi ne tuntuvat minun omiltani. Tyylikkäät, mutta kuitenkin vähän erikoiset.

Pahoittelut hurjasta kuvavyörystä, mutta olen täällä vain niin huumaantunut, että pakkosyötän tätä upeutta jokaiseen tarjolla olevaan somekanavaan.


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Jos arki painaa, järjestä täysin irrelevantit bileet

Tällä kertaa en pääse itse viemään kunniaa kotibilekaksiossamme muutama viikko sitten järjestetyistä huikeista juhlista, koska päävetovastuussa olivat Jarkko ja hänen ystävänsä Nico, mutta juhlapaikan toisena virallisena asukkaana koen kuitenkin oikeudekseni tuntea jonkinlaista ylpeyttä jälleen uudesta menestyksekkäästä illasta kodissamme.

Idea taisi syntyä jo viime syksynä. Paperi T -bileet. Ajankohta olisi otollisimmillaan helmikuun lopussa, kun juhlien teema täyttäisi vuosia. Paprun synttäribileet. Jarkko ja Nico ovat kumpikin kovia suomiräpfaneja (vaikka kovasti sanaa fani karttavatkin), joten jotain tämän suuntaista poikien yhdessä järkkäämien bileiden teeman tulisikin olla - jotain aivan järjetöntä, joka ei aukeaisi oikein kenellekään muulle kuin heille itselleen. Ei sillä, poikien syvä kiinnostus räppiä ja erityisesti Paperi T:tä kohtaan on kyllä ollut koko kaveriporukan tiedossa ja muun muassa minä olen jo yli vuosi sitten ehtinyt kuittailla aiheesta Jarkon 25-vuotissynttärilahjalla. Täysin puskista Messiaskemut eivät siis kenellekään tulleet.

Untitled
33342129296_4e653cf9b2_o

Messiaskemujen teemaan kuuluivat pukeutuminen rähjäisen tyylikkäästi mustaan/harmaaseen, alahyllyn viinit ja rahatilanteen niin salliessa gin tonicit. Vieraille siis maailman helpointa! (Paitsi, jos ei satu arkena pukeutumaan lainkaan teeman mukaisesti, eikä siis omista lainkaan teemanmukaisia vaatteita...) Koristeluissa teema näkyi Paperi T -alttarina keittiössä, mustina ilmapalloina olohuoneessa, tv:ssä non-stoppina pyörivänä ranskalaisena taide-elokuvana, Paperi T -vessamusiikkeina ja olohuoneessa nököttävänä lähes aidon kokoisena pahvi-Cheekkinä, jonka naaman kohdalle oli teipattu Paperi T:n kasvot. Kyseinen kahden räppärin mutanttihybridi seisoo muuten vieläkin olohuoneessamme odottamassa loppusijoituspaikkaansa.

Hauskinta teemassa oli kuitenkin ohjelma. Yli kymmenen täysin mustiin pukeutuneen hengen juhlakansamme vastasi ensin pareittain Nicon ja Jarkon suunnittelemaan Paperi T -tietokilpailuun, jonka jälkeen ilta jatkui Post-alfa -Rappakaljalla. Tuo perinteistä Rappakaljan ideaa ja Paprun Post-alfa -runoja yhdistävä leikki oli illan kohokohta! Nico pelin johtajana luki säkeen jostakin kirjan runosta ja meidän pelaajien tehtävänä oli kehittää runolle seuraava säe. Jokaisen kirjoitettua ehdotuksensa omalle pikkulapulleen, Nico keräsi laput ja luki ehdotukset yksi kerrallaan ääneen, mukaanlukien vastaavalle lapulle kirjotetun oikean vastauksen, ja meidän tuli arvata, mikä säkeistä on oikea. Peli oli huikea menestys ja saimme nauraa mahat kippurassa typerälle taidehomoilullemme.

Messiaspöytä
33254928611_0cb76b4d02_o

Jarkko kokosi juhlien jälkeisenä päivänä pelin aikana kirjotetuista säkeistä runokokonaisuuden, josta tuli oikeastaan aika uskottava. Alla pieni maistiainen luovuutemme hedelmistä.

se huomais et se maku on tuttu
gin tonic, tornin aulabaarist
hotellin aulassa krapulainen kellopoika
ei vois ofelia vittuakaan kiinnostaa
ei mua vaivaa maailman tuska
r-a-k-a-s
kuka muu muka vetää sua tälleen?

 siniseksi värjäytyisi taivas
ja valtion elimet
elävässä, harmaassa
täynnä toivoa
turhaan
toivon että irti päästäis
syrah-malbec blandis punaviini
tapa se macbeth
ja tuu mun kaa huispaa
rakkaus on utopiaa
mut elämä ei


Vinkkinäni siis koko maailmankaikkeudelle ja erityisesti uupuneille opiskelijoille, pitäkää juhlat! Tikusta saa asiaa ja paperista juhlat, eikä mikään rentouta paremmin kuin yhteen pieneen olohuoneeseen änkenyt ihmismassa, joka repii yhdessä riemua umpihölmöstä teemasta.

Ps. Ikinä yksienkään juhlien jälkeen ei ole ollut siivottavana yhtä montaa tyhjää viinipulloa, kuin halvan ja huonon viinimme juhlailtana. Mä en tiedä viineistä mitään.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Opiskelijakodin uudet helmet

Meidän maailmamme mullistui viime viikolla totaalisesti, kun saimme kotiimme tiskikoneen. Ihkaoikean ja toimivan tiskikoneen! Mikä jumalainen keksintö onkaan kyseessä ♥ Olemme asuneet Turussa jo 4,5 vuotta käsitiskin varassa ja olemme pärjänneet oikein hyvin, koska tottakai ihminen pärjää ilman tiskikonetta, mutta pakko sanoa jo viikonkin jälkeen, että kyllä ihmisen elämä on paljon parempaa tiskikoneen kanssa. Keittiön siisteys on todella suuri tekijän kodista huokuvan fiiliksen suhteen ja likaiset tiskit tiskipöydällä eivät huo'u minkäänlaista hyvää zeniä ympärilleen. Sen on huomannut koko 4,5 vuoden ajan samantien, kun pöydälle on kertynyt muutamankin päivän tiskaamattomat tiskit. Ja nyt äkisti tiskipöytämme on päivästä toiseen siisti, tyhjän tilava ja astiaton. Maailmaamullistavaa.

32427248984_391bcebc72_o

Aivan yksinkertaista tiskokoneen saapuminen kotiimme ei kuitenkaan ollut. Tai oikeastaan sen saapuminen oli hyvinkin yksinkertaista, koska saimme koneen sattumalta kaverimme muutosta, koska se ei hänen uuteen kotiinsa sopinut, mutta ongelmana oli vain, että kone hajosi muuttomatkalla kaverin kotoa meille. Mitään pysyvää, näkyvää vikaa koneeseen ei muutossa tullut, vaan toimimattomuus paljastui vasta keskimäärin 70 euroa maksavan astianpesukoneenasennuksen ollessa valmis, kun kone ei kytkennöistä huolimatta reagoinut mihinkään. Minua harmitti niin, että meinasi oikeasti tulla itku.

En tiedä, säälikö astianpesukoneasentaja vain kahta uusavutonta akateemikko-opiskelijaa, mutta hän lupasi tulla poistamaan vanhan koneen ja asentamaan mahdollisen uuden myöhemmin samaan hintaan ensimmäisen koneen asennuksen kanssa.

Enää puuttui siis vain toimiva tiskikone, jollaisen bongasin meille pika-aikataululla käytettynä Torista 50 eurolla. Viime viikolla samalla, kun asentaja tuli aloittamaan kokonaan uuden tiskittömän ajanlaskun elämässämme, Jarkko heitti vanhasta rikkinäisestä koneesta ilmoituksen Toriin ja heti seuraavana päivänä joku haki sen kahvipaketin hinnalla pois. Nyt kodissamme vallitsee ensimmäistä kertaa ikinä yhden toimivan tiskikoneen harmonia. Se tuntuu taivaalliselta, koska hurjimmillaan meillä oli nurkissa pyörimässä kaksi astianpesukonetta, joista toinen oli varmasti rikki ja toinen odotti asennusta, jota ennen emme uskaltaneet luottaa koneen olevan ehjä.

33252529255_2fca747990_o
32437988333_26365b9abb_o

Toinen kotimme uusi tuulahdus on vanhemmiltani kihlajaislahjaksi saamamme Lokki-valaisin, jonka asentaminen ei sekään ollut oppikirjasuoritus. Koska sokeripalan ja töpselin kytkeminen yhteen on mahdottomuus, enkä minä suostunut luopumaan lampun töpselistä, tarvittiin sähköasentajan apua saamaan valaisin makkariimme. Onneksi lähipiiristä löytyi pelastava sähkäri ja erään sunnuntaisen kahvi+jäätelöhetken jälkeen katossamme liihotteli Lokki.

Lamppu oli täydellinen yllätys, koska emme odottaneet mitään kihlajaislahjoja. Ainakin itse olen pitänyt kihlausta enemmän parin välisenä merkkipaaluna, enkä odottanut ympäristön reagoivan siihen muuten kuin korkeintaan skumppalasien kohotuksella. Mutta en minä tietenkään kieltäydy, jos jotain noin upeaa halutaan meille kihlautumisemme kunniaksi antaa! Lokki on Yki Nummen suunnittelema suomalainen desingvalaisin, joten sen arvokkuus sopii täydellisesti yhteen kihlautumisen kanssa. Yhtälailla kuin kihlauksessakin on Lokinkin kanssa kyse elinikäiseen suhteeseen heittäytymisestä, koska tuo lamppu tulee kestämään aikaa.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Tositarinoita catch up!

Olen mennyt hiukan solmuun Tositarinoita-postausten tänne linkittämisen kanssa, koska monet viime aikojen teksteistä ovat menneet jollain tapaa lomittain tänne kirjoittamani kanssa, minkä takia on tuntunut tulla typerältä jakamaan niitä erikseen tänne. Kokoan nyt kuitenkin tähän postaukseen kaikki väliin jääneet Tositarinatekstit ja lisään niiden oheen pienet kuvaukset, joiden perusteella jokainen saa vapaasti valita, lukeeko vaiko ei.

Speksin näytösviikko = kotona käydään vain nukkumassa

Keskellä näytösviikon hurmaa kirjoitettu teksti, jossa esittelen kaikki speksissä tarjolla olevat hommat pumailusta näyttelemiseen. Kuvituksena tekstissä ovat aivan upeat tuoreen fetusspeksivahvistuksemme Leo Brinkmannin kuvaamat valokuvat läpäriviikolta eli näytöstä edeltävältä viikolta.

Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/02/23/speksin-naytosviikko-luentoviikko-kotona-kaydaan-vain-nukkumassa/


Millaista porukkaa lääkiksessä on?

Lääkisläisiin kohdistuu hurjasti ennakkoluuloja, joilta en ole välttynyt itsekään. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta kuin urbaanilegendat ja oikeasti lääkikseen mahtuu kulkijaa aivan laidasta laitaan.

Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/02/25/millaista-porukkaa-laakiksessa-on/ 


Amanuenssi, kandi vai lääkärin sijainen - miten harjoittelut ja työt menevät lääkiksessä

Hiukan tämän blogin puolelle kirjoittamaani työpostausta yksinkertaisempi versio lääkiksen aikana tehtävästä käytännön harjoittelusta, manuilusta ja oikeiden lääkärin töiden aloittamisesta.

Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/02/26/amanuessi-kandi-laakarin-sijainen-miten-harjoittelut-ja-tyot-menevat-laakiksessa/


Vuosijuhlat = proffajuhlat = proffikset = kevään upein juhlaspektaakkeli!

Infopaketti proffisten lippukiintiöistä, lippujen jaosta ja ylipäätään proffisten etenemisestä aivan arvokkaasta iltajuhlasta kakkospäivän väsyneille saunan jatkoille asti. Armoton proffiskuume iski heti, kun sai varmistuksen lipusta!

Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/03/04/vuosijuhlat-proffajuhlat-proffikset-kevaan-upein-juhlaspektaakkeli/


Siinäpä ne. Tämän viikon vietän Porissa neuron hajautuksessa, joten postaustahti saattaa hiipua, tai vaihtoehtoisesti olla hiipumatta ihan riippuen, saanko jotain kirjoitettua varastoon.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

KNK-blokin opetus oli timanttista

Meidän klinikkaryhmämme aloitti joululoman jälkeen kevään KNK:n (kurkku-nenä-korvataudit) blokilla. Keväämme muodostuu neljän eri erikoisalan 3 viikon mittaisesta blokista ja kaikkien blokkien erikoisalojen yhteisistä luentoviikoista aina blokkien välissä. Oliko riittävän epäselvästi ilmaistu? Meidän ryhmämme tosiaan aloitti KNK:lla, nyt on meneillään neurologia ja kevät jatkuu myöhemmin psykiatrialla ja yleislääketieteellä.

Korva-, nenä-, kurkkutaudit on erikoisalana hauska yhdistelmä käsillä tekemistä ja konservatiivista hoitoa. Jännäsin etukäteen, millaista on kurkistella ihmisen suihin ja neniin, mutta lopulta kolmen viikon KNK-opetus lensi kuin siivillä! Blokki ehti loppua jo ennen kuin sen tajusi melkein alkaneenkaan, ja jäljelle jäi vain harmitus, että joko se loppui.

32858350350_2cef5cc6e0_o
33199562636_c97c19cc69_o

Blokki lähti liikkeelle 3 x tutkimusharkoilla, joissa pääsimme treenaamaan KNK-statuksen tekoa toisillamme, mikä oli loistavaa, koska korva-, nenä-, kurkkualueen tutkiminen on potilaalle melko herkkää ja intiimiä tutkimusaluetta. Oli siis hyvä, että pääsimme tekemään pahimmat alkuvaiheen möhellykset toisillemme, emmekä oikeille potilaille. Saimme samalla myös tuntumaa, miltä potilaasta tuntuu, kun lääkäri kerta toisensa jälkeen pyytää, josko vielä kerran saisi kokeilla katsoa kurkkuun, vaikka oksennus on pyörinyt kurkussa jo useampaan kertaan nielun sörkkimisen jäljiltä. Tärkeää treeni oli myös siitä syystä, että huolellinen KNK-status on todella vaikea tehdä ja ihmisten anatomiset ja fysiologiset erot tekevät touhusta vieläkin vaikeampaa. Kun yhdellä tärykalvon näkee lähes paljaalla silmällä metrin päästä, toisella ei koko kalvoa saa näkyviin, vaikka korvaa kuinka kiskoisi ja suurentavalla otoskoopilla katsoisi.

Pisteet täytyy antaa myös KNK:n opetushenkilökunnalle niin Turussa kuin Vaasan hajautuksessammekin. Totesin useasti blokin aikana, että KNK-lääkäreihin ja -hoitajiin ei vain taida mahtua yhtäkään kurjaa ihmistä, ja teoriani kesti koko kolmen viikon ajan. Kaikki meitä opettaneet henkilöt olivat todella mukavia ja opetushenkisiä, koko ajan uskalsi vapaasti kysellä mieleen tulleita asioita ja tarvittaessa apua sai aivan kädestä pitäen. Tykkään todella paljon keskustelevasta pienryhmäopetuksesta, mutta vain harva opettaja saa tilanteen oikeasti toimimaan, vaikka todella moni sitä yrittää. KNK:lla tämä onnistui minusta loistavasti opettajien ollessa rennon asiallisia.

32397251614_bc125381c4_o
33112946461_cc7b7d56af_o

Erityisen hyvää opetusta oli Turun ja Vaasan opetuspoliopetus, jossa saimme pareittain ottaa vastaan oikeita potilaita ensin itse ja sen jälkeen yhdessä erikoislääkärin kanssa keskustellen. Klinikkavaiheen alussa vuosi sitten olin aivan paniikissa opetuspoliopetuksessa, joten on ollut ihanaa huomata, miten lääkäri-itsetunto on vuodessa rakentunut eheämmäksi ja samalla potilaiden kohtaaminen muuttunut kivan jännäksi haasteeksi paniikin sijaan. KNK:nkin opetuspoleilla oli superkivaa ottaa vastaan itse potilaita, haastatella heidät ja päästä etsimään statuslöydöksiä.

Käteen kolmen viikon KNK:sta jäi monen monta katsottua korvaa, kurkkua ja nenää, pari isompaa poistettua ihomuutosta kasvoista ja kaulalta, näiden myötä ensimmäiset ihon alle jäävät sulavat tikkaukset ja kova into erikoisalaa kohtaan. Vaikka KNK:n erikoislääkäriä minusta ei varmaankaan tule, KNK-manun tekisin erittäin mielelläni vielä ennen valmistumista. Ja se on melko puhtaasti KNK:n huikean opetuksen ja opetushenkilökunnan ansiota.

Ps. Aivan erityiskunniamaininnan ansaitsee Vaasan KNK-hajautus. Jos pääsette Vaasaan tai on mahdollisuus päästä sinne KNK:n aikana, voin erittäin vahvasti suositella! Tarkemmin Vaasaviikosta täällä.

Pps. Proffislippu taskussa! Onnetar suosi ja olimme parini kanssa arvontasijoilla 16 ja 17/24

torstai 2. maaliskuuta 2017

Proffisjonoaika vuodesta!

En halua hyväksyä, miten nopeasti vuosi on voinut kiitää! Melkolailla vuosi sitten vietimme kolmen kaverin kanssa hulluuspäissämme 72 tuntia, eli kolme yötä, Medisiinalla jonottamassa lippuja lääkiksen vuosijuhlille eli proffajuhlille eli proffiksille. Hulluahan se oli, sitä ei kiellä meistä kukaan, mutta voi jumpe, mitkä muistot jo jonotuksesta, saati itse juhlista jäivätkään. Proffisviikonloppu oli jokaisen kylmässä hytistyn tunnin ja noin 200 euron, joka juhlaan lippuineen, asuineen ja kampauksineen kului, arvoinen.

Villiksi äityneellä jonotuksellamme oli kuitenkin seuraukset. En halua sanoa, että on meidän ansiotamme tai syytämme, että kuluneen lukuvuoden aikana TLKS:ään on perustettu jonotusjaosto laatimaan asialliset säännöt kaiken maailman juhlalippujen jonottamista varten, mutta epäilemättä tempauksellamme oli vaikutusta. Ja pienesti se oli tarkoituksemmekin, koska onhan touhu livennyt aivan hulluksi. Viime vuonna meidän porukkamme vain oli päättänyt, että me pääsemme proffiksille, ja siispä vain suoritimme sen vaatimat toimet. Eli jonotimme 72 tuntia, joista kaksi yötä eli 16 tuntia ulkona pakkasessa Medisiinan ulkopuolella.

DSC_1819

Tänä vuonna ei enää jonoteta yhtä villisti. Jonotusjaosto hoiti tehtävänsä ja TLKS:n sähköpostilistalle jaettiin ennen vuodenvaihdetta kandiseuran viralliset jonotusohjeet, joiden mukaan juhlatapahtumien jonotus saa alkaa aikaisintaan 24 tuntia aikaisemmin Medisiinalla.

Huolimatta jonotusjaoston (Minusta tuo sana on ihana: jonotusjaosto. Niin sairaalla tavalla byrokratiaseksikäs ♥) sallimasta vuorokauden jonotuksesta, meidän kurssimme päätti tänä vuonna jättää koko jonotuksen väliin. Surkean proffiskiintiömme 24 paikkaa arvotaan lipunmyynnin vastaisena yönä kello 3 Medisiinalla, minkä jälkeen 24 henkilöä poistuvat koululta onnellisina kotiin nukkumaan ja palaavat aamulla ostamaan lippunsa ilman jonottamista, ja loput arpanonnettomat palaavat vain sänkyihinsä onnettomina. Säälittävän kiintiöstämme tekee fakta, että 24 paikkaa noin 153 hengen kurssille on aika vähän, ja näin ollen vain 15,7% kurssistamme voi saada lipun kurssikiintiömme kautta.

DSC_0012

Totuuden hetki koittaa tulevana yönä, kun kello 3.00 arvontalaulu raikaa ja hatusta nostetaan 12 lappua. Päätimme nimittäin kurssin kesken suorittaa arvonnan pareittain, jolloin jokaisella on mukana juhlissa ainakin yksi hyvä kaveri ja toisaalta pareittain arpominen mahdollistaa osallistumisen myös hajautuksessa oleville. Heillä riittää, että toinen parista on paikalla, kun taas Turussa olevista molempien parin osapuolien tulee osallistua arvontatilaisuuteen.

Että sellaista. Voittamaan lähdetään, mutta katsotaan mihin se riittää. Tsemppiä myös kaikille muiden vuosikurssien edustajille, jotka jo vietätte jonotusjaoston (♥) hyväksymää vuorokautta Medisiinalla! Jonotus on elämäntapa!