keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

100 päivää Ruisrockiin!

Jos viime vuonna päätös sittenkin mennä Ruissiin jäi aivan viime tinkaan ja myöhempäänkin, tänä vuonna olin todella ajoissa. Ostin kolmen päivän lippuni viime viikolla ja tänään heinäkuun ekaan viikonloppuun on enää 100 päivää!

Kyllä minä päätöstäni kuitenkin vatvoin. Lippu on tuhottoman kallis (3pv 155e) varsinkin, kun artistikattaus ei ole tänä vuonna aivan tajuntaaräjäyttävä. Ruississa ja festareissa ylipäätään on kuitenkin kyse niin paljon enemmästä kuin pelkistä artisteista. Turun kesäfestareihin kuuluu aurinko, Ruissin rantalava, ylihintainen mutta törkeän hyvältä maistuva festariruoka, jono vesipisteelle, niittylavan tomusta harmaat vaatteet ja tärkeimpänä tietysti ympärillä kulkevat ystävät. Festaripäivät ovat pitkiä ja tavallaan raskaita, mutta uskomattoman muistorikkaita ja myöhemmin muistellessa lämpöä herättäviä. Viime kesän sunnuntain äkkilähtöruisrock saa samantien hymyn huulille - päivä oli vain sanalla sanoen täydellinen kesäpäivä.

Helsingissä nykyisin asuva lukiokaverini pyysi yösijaa Ruissin ajaksi jo tammi-helmikuun aikana ja siitä lähtien minussa on palanut pieni kipinä, että pitäisikö vain antaa mennä ja ostaa lippu, koska tapahtuma on viime vuosina tupattu myydä loppuun jo reippaasti ennen juhlaviikonloppua. Jos äkisti muuttaisin mieltäni, saisin varmasti myytyä lippuni jollekulle mattimyöhäselle. Niin minä viime viikolla eräänä iltana vain menin ja ostin kolmen päivän verran kesäunelmaa heinäkuun alkuun. Käsittääkseni kesätyöni osuvat ainoastaan arkipäiviin ja virka-aikaan, joten ekan kandikesänkään ei pitäisi olla festarointini kansssa ristiriidassa. Tai jos ristiriitoja ilmenee, täytyy soveltaa suunnitelmaa.

kuvANEN2

Niin sanotuista isoista nimistä, jotka festarijulisteeseenkin painetaan suurimmalla fontilla, ei minua tänä vuonna kiinnosta erityisemmin kukaan. Keskisuurten/kotimaisten nimien sarja, joka minuun yleensäkin vetoaa festareilla enemmän, sen sijaan miellyttää minua kovastikin.

Ehdottomina must see -keikkoina haluan nähdä:
  • Vesalan
  • Ultra Bran
  • Haloo Helsingin
  • Antti Tuiskun
  • Jenni Vartiaisen
  • Sannin

Näyttääpä lista lyhyeltä ja osittain hyvin epäminulta... Vaikka en kaikkien ylläolevien hillitön fani olekaan, uskon noiden artistien antavan minulle eniten sitä festarifiilistä, jota kaipaan eli äänen laulamista, tanssimista/huojumista ja musiikkiin uppoamista. Vielä kun Robin lisättäisiin artistikattaukseen ♥

Parasta festareissa onkin seilaaminen fiiliksen mukaan keikalta toiselle ja sen vuoksi en olekaan huolissani, vaikka tässä vaiheessa artistikattaus ei olisikaan 100% timanttia. Vahingossa paikasta toiseen vaeltamalla saattaa nimittäin osua uuden, tulevaisuuden suosikin keikalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti