sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kaljaa ja teatteria - ihan uudenlainen kulttuurikokemus Linnateatterissa!

Yhteistyössä Linnateatterin kanssa

Meillä oli perjantaina treffi-ilta, joka kaverin luona järkättyjen illanistujaisten myötä venyi lopulta pitkälle yöhön, koska palasimme kotiin treffireissultamme vasta kahden jälkeen. Ennen kavereiden seuraan lyöttäytymistä, vietimme kuitenkin aikaa ihan vain kaksin ja kävimme Linnateatterin Teatteriravintolassa katsomassa Mieletön elokuvan historia -esityksen.

Olisihan se pitänyt jo teatterisalin nimestä päätellä, mutta emme kuitenkaan ymmärtäneet. Perinteisen teatterisalin sijaan Mieletön elokuvan historia nimittäin vedettiin Linnateatterin ravintolan tiloissa, eikä meidän tämän vuoden speksinkin näytöksistä tutun Linnateatterin varsinaisella lavalla. Minun sisäiset mallini ja teatteritouhuun liittämäni käytöskoodit menivät samalla sekunnilla sekaisin, kun teatterin narikan jälkeen oivalsimme, että esitys toden totta on teatteriravintolassa. Erityisen kuumottavaa näytöksen alusta teki myöhäinen saapumisemme, koska loppuunmyydyn näytöksen tapauksessa istumapaikkoja oli ravintolassa hyvin tarkkaan laskettu määrä ja viimeisen viiden minuutin aikana saapuvat matti myöhäset (kröhöm eli me) saavat syyttää vain itseään. Onneksemme eräs seurue jätti saapumatta varattuun pöytäänsä, joten saimme yllättäen erittäin hyvät istumapaikat, joilta oli mainio näkyvyys lavalle ja vieläpä romanttiseen treffi-iltaamme sopien kynttilöity pöytä, johon laskea esityksen aikaiset juomamme. Niin, koska teatteriravintolassa saa nautiskella ravintolan antimista esityksen aikana!

MEH2
MEH1

Itse esitys oli ihanan kevyen rentouttava ja täydellisesti ravintolamiljööseen sopiva. Mieletön-sarjan ideana on käydä esityksessä läpi tietyn aiheen historian läpileikkaus ja tällä kertaa vuorossa olivat elokuvat. Koko kahden tunnin esityksen veti läpi kolme näyttelijää (mukana mm. mahtava Miska Kaukonen), jotka hyppäsivät vuoroin Brokeback Mountainin kuumiin teltanheilutuskohtauksiin ja vuoroin film noirin synkkiin tunnelmiin. Kokonaisuus syntyi pienistä erillisistä palasista elokuvamaailman historiaa niin, että läpi näytöksen kulkeva punainen lanka säilyi kuitenkin eheänä. Erityisesti teatteriravintolamiljööseen sopivan Mielettömästä elokuvan historiasta tekikin juuri yksinään toimivista hauskoista kohtauksista koostuva kokonaisuus, koska poikkeavassa teatteritilassa keskittyminen ja juoneen syventyminen on erilaista verrattuna perinteiseen pimennettyyn teatterikatsomoon. Teatteriravintolassa jonkun jääpalat kilisevät jatkuvasti lasissa, toinen kolauttaa viinilasin hiukan liian lujaa pöydänreunaan ja pöydissä palavat tuikut valaisevat yleisön kasvoja jne jne...Ei siis mitään oikeita häiriöitä, mutta kuitenkin tilan intensiteetti on aivan erilainen kuin perinteisessä katsomossa, mikä on teatteriravintolan jujukin.

Ilta oli äärimmäisen hauska. Oli ihanaa viettää viikonlopun aloittavaa perjantai-iltaa katsoen rentoa, hauskaa ja kepeää teatteria, vaikka kuinka olen aiemmin vannonut olevani yksinomaan suurten ja synkkien tarinoiden nainen. Synkkämielinen nainen sisälläni ei kuitenkaan ollut koskaan aiemmin aloittanut viikonloppuaan oluen ja teatterin yhdistelmällä. Hauskaa yllättävässä teatteriravintolakokemuksessamme oli myös, että olimme antaneet sokkona Kuopiossa asuville vanhemmilleni joululahjaksi teatteriravintolalahjakortin, mutta nyt voimme myös kokemuksesta suositella formaattia.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti