tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kuinka pärjäävät kaksi allergikkoa ja Kisse?

Kuten joulukuussa kirjoitin, meillä on viime marraskuusta lähtien asunut kissa nimeltä Kisse. Tai alunperin se oli Zed, mutta koska niin kissa kuin mekään emme nimeen kiintyneet, nimi meni vaihtoon. Ja kun mikään keksityistä nimistä ei tuntunut juurtuvan käyttöön, tuli kissasta lopulta Kisse.

Kissan piti olla mahdottomuus. Minä olen allerginen ja Jarkko on allerginen. Riskillä ja eläinrakkaudesta Kisse tuli meille kuitenkin hoitoon muutamaksi viikoksi, kun sen perhe teki muuttoa Britteihin. Kului kolme viikkoa ja meille ehdotettiin mahdollisuutta pitää pieni siro kissaneiti. Minä emmin, Jarkko riemuitsi. Minä emmin lisää ja Jarkkokin ymmärsi emminnän. Pyysimme jatkoaikaa ja tunnustelua allergiamme käyttäytymiseen.

34037328335_1edf3bcf95_o

Nyt on kulunut 5 kuukautta.

Me pärjäämme mainiosti! Kissestä on tullut pysyvä osa Yo-kylän kaksiotamme eikä minunkaan tarvitse enää empiä, koska me kumpikin voimme erinomaisesti. Minun allergiaoireeni olivat alunperinkin Jarkkoa lievemmät ja nykyään minulla ei enää edes ole oireita. Voin työntää pääni kissan turkkiin, pussailla sitä ja tuoksutella sen kissemäiselle tuoksuvaa päälakea ilman, että oireilen lainkaan. Muutos tuntuu minusta aivan ufolta, koska olen koko elämäni tottunut olemaan kissa-allergikko, joka oireilee jo ilman suoraa kosketuskontaktia pelkästään kissatalossa vieraillessaan. Ja nyt minulla on oma kissa, jota voin koskea, paijailla ja tuoksutella?

Myös on Jarkko voi hyvin. Hänellähän oli kissan saapuessa minua enemmän oireita: hän aivasteli ja oli limainen. Edelleen väitän, että Jarkko herkemmin reagoi aivan lähikontaktissa kissan kanssa (esim tunkiessaan juurikin naamansa sen turkkiin), mutta tavan elämässä allergiaa ei näy millään tapaa. Hän on aivan yhtä oireeton kuin minäkin, vaikka asuntomme luonnollisesti jatkuvasti täyttyy yhä enemmän kissa-allergeeneista (ja karvoista!).

33996466386_1c44a0d658_o

Pysyin kissa-allergiadiagnoosin vankina 20 vuotta. Nyt alkaa uusi jakso elämässä, kun ensi kertaa voin sanoa, että minulla on oma lemmikki. Ja vielä kissa, jonka piti olla suurin mahdottomuus 4v Kristalle! Kiitos upea immuunijärjestelmäni ja suuremmat kissa-allergiavoimat tästä siedättymisestä. Tämä on hassua ja aivan odottomatonta, mutta ihanaa.

2 kommenttia:

  1. Ojj! Ihana, että asiat ovat kääntyneet emminnästä huolimatta parhain päin. Meidän perheellä on myös kissa ja ihan oma kissa olisi kyllä ihana ♥ Toivottavasti Kisse tuo vielä pitkään eloa teidän arkeenne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tää tuntuu aika uskomattomalta. Joka päivä hämmästelen et tuo kissa oikeasti on meidän ja että se on leimaantunu meihin niin, että me ollaan myös sen näkökulmasta ne tärkeimmät ihmiset ♥ Kisselle vain terveyttä ja pitkään ikää tästä eteenpäin! :)

      Poista