keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Unohdettu helmi, salainen puutarha

Yhteistyössä Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kanssa

Jos jonain niistä lukuisista viikonloppupäivistä, kun on tehnyt mieli tehdä jotakin, mutta ei sitten yhtään keksi, että mitä, joku olisi muistanut Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan, olisi ainakin yksi tekemättömistä päivistä pelastunut. Toisinaan tarvitaankin ulkopuolisia voimia huutelemaan boksin ulkopuolelta, mitä upeuksia kotikaupungistä löytyykään, kun omat silmät kieltäytyvät näkemästä.

17632338_10155159157563057_2663466886556772408_o – kopio
IMG_4036
IMG_3983
IMG_4024
IMG_4015
IMG_4021

Häpeällisintä kasvitieteellisen puutarhan unohduksessa on biologitaustani. Jos olisin vuoden bilsaopintojeni aikana saanut kunnon opiskelijan tavoin aikaiseksi maksaa sen aikaisen ainejärjestöni vuosimaksun, olisin oikeutettu jatkuvaan ilmaiseen sisääpääsyyn puutarhaan (norm 6e, opiskelijat 4e), koska puutarha on Turun yliopiston ylläpitämä ja biologiopiskelijat hyödyntävät sitä opinnoissaan. Ehdin itsekin bilsan ykkösvuoden aikana käydä pakollisen opintoreissun verrran tutustumassa puutarhaan, mutta tuon reissun jälkeen Ruissalon keskelle rakennettu puutarha painui unohduksiin.

Kunnes Varpublogien tarina alkoi ja ensimmäinen tapaamisemme sovittiin riippuvien kasvien alle kasvitieteelliseen puutarhaan.

Koleana ja paksun harmaan sumun täyttämänä sunnuntaiaamuna oranssien keinovalojen ja keinotekoista lämpöä Suomen huhtikuuhun puskevien lämmitysjärjestelmien kasvihuoneisiin luoma tunnelma tuntui absurdilta. Nenän täytti kuumankostea mullan tuoksu ja sormenpäät nahkeutuivat ilmankosteuden matkiessa tropiikkia. Kameran linssi huurtui ilmastovyöhykkeeltä toiselle siirryttäessä. Kaktushuoneessa tuoksui Espanja ja paahteinen Andorra, ja loikkasin ajatuksissani samantien reilikesään. Lummelammella lauloivat undulaatit.

IMG_3997
IMG_4071
IMG_4065
IMG_4078
17635247_10155159157743057_161644342933803941_o – kopio

Vaikka minä olen autuaasti unohtanut ihanan Ruissalon pienoismaailman, muu Turku ei ole unohtanut. Puutarha, sen kahvio ja puutarhalta alkavat ulkoilureitit täyttyivät ihmisistä ja keskipäivän aikaan pitäessämme kahvitaukoa, puutarhan aulassa kävi vimmattu kuhina. Viikonloput ovat ovat varmasti suosituimpia aikoja piipahtaa puutarhaan, mutta uskon todennäköisesti tyhjempien arkipäivien tarjoavan lähes meditatiivisia kokemuksia vierailijalle. Solisevan veden ja toisilleen visertävien trooppisten lintujen äänten, poluille rönsyilevien kasvien ja iholle raskaana laskeutuvan kostean ilman yhdistelmä saivat ainakin minut rentoutumaan ja tuntemaan suurta rakkautta maapalloamme kohtaan. Luontoon mahtuu niin monenlaista! Myöhemmin keväällä ja kesällä puutarharetkeä saa laajennettua myös ulos, kun suuri ulkopuutarha herää kukoistamaan. Bilsa-aikojen visiitiltä muistan vaikuttavina ainakin aasialaistunnelmaisen lammen ja ruusutarhan.

Sunnuntain retki oli silmiä avaava. Kun seuraavan kerran tekemättömyyspäivä iskee, on suunta valmiina.

Ensimmäinen ja viimeinen kuva: Jenni Laaksonen

4 kommenttia:

  1. Wau mitä kuvia!! Aivan ihanan näköstä tuolla. <3 Olisko ollut muuten mahdollista saada tässä keväällä joku motivaatiopostaus, jossa toisit esiin lääkiksen parhaita juttuja. Olen lukiossa nyt ekaa vuotta ja tää on se aika vuodesta, kun meinaa motivaatio lopahtaa ja pitäs itteään muistutella siitä päämäärästä.
    Hyvää kevättä ja lähestyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos, että kommentoit! ♥ Tuo puutarha on aivan ihana paikka. Ja todella hyvä postausidea! Minulle tuli heti ajatus miten toteutan idean ;) Luultavasti se lähtee jo tulevalla viikolla toteutukseen, koska minulle tosiaan syttyi hyvä kipinä ideasta. Eli paljon kiitoksia!

      Voimia opiskeluun ja ihanaa pääsiäistä! :)

      Poista
  2. Kiva teksti, Krista! Välittyi lauantainen tunnelma ihanasti :) Tästä tulee huikea matka :)

    VastaaPoista