lauantai 29. huhtikuuta 2017

Viidensadan ihmisen edessä

Tositarinoita-projekti antoi minulle aivan viime metreillä yhden viime aikojen inspiroivimmista kokemuksista. Olin toissaperjantaina yhdessä oikislaisen Tositarinoita-bloggaajan kanssa haastateltavana Turun yliopiston lukiolaisten päivässä. Ihan vain vastailemassa kasuaalisti opiskelijaelämää ja lääkistä koskeviin kysymyksiin yli 500 lukiolaisen edessä!

Minä en suoranaisesti pelkää esiintymistä. Olen ala-asteesta asti ollut mukana koulun näytelmissä ja lukiossa luokan edessä pidettävät puheet saivat aikaan vain mukavat adrenaliinipärinät. Esiintyminen ei siis ole minulle mikään ongelma, jos vain saan puhua aiheesta, josta tiedän. Epävarmuusalueelle meneminen on minulle se haasteellinen paikka. Jos joudun puhumaan ihmisjoukon edessä aiheesta, josta en tiedä kunnolla niin, että minut on mahdollista yllättää totaalisesti kysymällä jotain, mihin en osaa vastata, esiintyminen menee epämiellyttävämmäksi. Tämän piirteen takia minusta ei esimerkiksi voisi tulla speksinäyttelijää, vaikka esiintymisestä ja teatterista sinänsä nautinkin. En kestäisi improamiseen liittyvää epävarmuutta, koska ikinä ei voi etukäteen tietää, mitä yleisö seuraavassa omstartissa keksii vaatia. Onneksi elämällä on tarjota minullekin sopivia mahanpohjaa miellyttävästi kutkuttavia haasteita!

33523549473_bd088b0464_o

Se, että tavallaan tykkään esiintymisestä, ei muuta faktaa, että kyllähän se jännittää aivan tuhottomasti. Perjantainakin sydämeni jyskytti, suuni kuivui, käteni tärisivät ja olin varma, että puhuessani joko änkytän, pyörryn tai oksennan. Ihmisiä oli niin paljon! Olemme 150 hengen kurssin kanssa käyneet haastattelusalissa tekemässä joitain tenttejä (tenttitilanteessa joka toinen penkki on tyhjä) ja lisäksi salin takaosan väliseinä oli avattu niin, että takaosan pienempi luentosali yhdistyi samaan tilaan. Myöhemmin sain kuulla, että salista oli myös videoyhteys vielä toiseen tilaan. Työtodistukseni mukaan tilaisuudessa oli noin 500 kuulijaa, joten siihen tietoon nojaan. Minä puhuin 500 ihmisen edessä!

Minusta haastattelu meni hyvin. Ensimmäisen kysymyksen aikana olin todella jännittynyt, mutta heti Hetan vastauksen aikana ja kakkoskysymyksen tullessa rentouduin niin, että en pelännyt enää jännitystäni, vaan tiesin selviäväni loistavasti. Ja loistava fiilis minulle itselleni jäikin! Tottakai aina voisi olla charmikkaampi, hauskempi ja smoothimpi, mutta ensikertalaisesiintyjäksi vedin mielestäni todella hyvin. Oli ihanaa saada tuollainen esiintymiskokemus ja mahdollisuus tuntea se adrenaliini/endorfiinimyrsky, joka itsensä voittamisesta seuraa. Huuuh!

33523549233_8c616772ac_o
34292950716_5f1161e4b2_o

Oliko kukaan paikalla näkemässä haastattelua? Saa antaa palautetta, että miten yleisön näkökulmasta meni, koska yleisön kokemus voi olla aivan erilainen kuin minun esiintymispilvilinnani. Olen itse päättänyt olla tyytyväinen, joten minun fiilistäni ei voi mikään murskata (*tähän se habahymiö*).

Ps. Tuo pikaisesti näppäämäni luentosalikuva ei tee oikeutta salin koolle ja yleisömäärälle. Siellä oli oikeasti paljon ihmisiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti