lauantai 27. toukokuuta 2017

Henki kulkee taas. Ainakin hetken.

Nyt on vedetty happea. Olen ollut tentitön viime maanantaista saakka ja yrittänyt laskeutua kesälomatunnelmaan. Hauska huomata, että se on onnistunut nyt loppuviikosta, kun maanantaina edessä on taas uusi arki. Mutta siitä kirjoitan vielä pian erikseen, koska ei sitä joka kesä mennä ekaa kertaa töihin omiin hommiin. Jos se ei ansaitse omaa postaustaan niin mikä ylipäätään ansaitsee?

34920506875_57790f028c_o

Vaikka se, että alan uskoa selvinneeni nelosen keväästä. Olen jo saanut ulos psykiatrian ja yleislääketieteen tenttien tulokset, ja neuron ja KNK:n pitäisi tulla maanantaina. Uskon kaikkien menneen läpi, vaikka neuron ja knk:n jälkeen fiilikset olivatkin hiukan oudot. Nyt yli viikon tunnetta analysoituani (miten niin tykkään psykiatriasta?), uskon sen johtuneen tähän kevääseen latautuneista tavoitteista ja paineista. Olen aiemmin selättänyt tenttejä paljon vähäisemmällä opiskelulla ja huonommilla tenttivastauksilla, joten järjellä ajateltuna näiden pitäisi mennä heittämällä läpi. Pienesti takaraivossa kuitenkin polttelee aivan siihen asti, että näen tentit hyväksyttyinä opintorekisterissä, eli maanantaihin, jos kaikki menee kuten meille on opetushenkilökunnan osalta lupailtu. Maanantaina saattaa tosin poltella hiukan muutenkin.

Vaikka olen koittanut itselleni kovasti vakuuttaa, että tentit kyllä hoituvat, on olo ollut kuluneen viikon hiukan kiirastulimainen. Sisälle ei voi laskea täydellistä rauhaa, koska entäjosentäjosentäjos. Entä jos arvostelu onkin supertiukkaa? Entä jos unohdin vastata johonkin? Entä jos ymmärsinkin jonkin kysymyksen väärin? Entä jos olen viikon turhaan uskotellut selvinneeni, miten kovaa sieltä mätkähdetäänkin sitten alas? Lopulta lumipallo pyörähtää isolle vaihteelle: entä jos en ikinä pääse lääkistä läpi?

Jepjep, aivan puutaheinää, mutta nelosen keväästä toipuva pää rullailee aivan omia tahtejaan.

34109794073_a38b207b9c_o

Onneksi viikkoon on mahtunut todella paljon ihania kesälomakuvioita, jotka ovat lieventäneet hölmöä kiirastuleiluani. Vietin alkuviikon Kuopiossa, shoppailin muutamia kesävaatteita mummon antamalla kesärahalla (mikä ihana instituutio, mummon kesälomaraha ♥), lenkitin koiraa t-paidassa, söin kesän ekat pallojätskit ja grilliruokaa. Kotiin Turkuun palasin torstai-iltana ja eilinen perjantai oli aivan täydellinen kesäpäivä. Kävimme aamupäiväretkellä puhdistetulla Littoistenjärvellä Jarkon ja koulukaverini kanssa, pelasimme rannalla petankkia, söin sushia Kauppahallissa, vein viimein pyöräni korjaamoon, kyykin ikuisuuden takapihalla rikkaruohoja repien, ihailin työni tulosta, palkitsin itseni häikäisevästä psykan tenttituloksesta skumpalla ja katsoin elokuvaa.

Melkein samaa rataa aion jatkaa tänäänkin. Olen viimeiset kolme tuntia kirjoittanut postauksia sekä tämän blogin että hääblogin puolelle, koska viimeinen minulla on aikaa! Seuraavaksi aion ehkä mennä kirpparille etsimään kukkaruukkuja takapihalle. Jossain vaiheessa pitää myös syödä ja illalla meillä on Jarkon kaverin ja hänen sulhasensa TJ alle 100 -juhlat, joissa juhlitaan alle sadan päivän päässä odottavia F&J:n häitä ♥ Tuntuu ihanalta kellua ajassa tuntematta huonoa omaatuntoa lukemattomuudesta. Ihan sama syönkö nyt vai puolen tunnin päästä ja menenkö kirpparille vai kaupungille, koska minulla on aikaa tehdä vaikka molemmat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti