keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

10 silmää näkee niin paljon enemmän kuin kaksi

Yhteistyössä Aboa Vetus & Ars Novan kanssa

Pääsimme viime lauantaina Varpublogien porukan kanssa kokeilemaan jotain uutta. Meidät kutsuttiin osallistumaan Turun ydinkeskustassa, aivan jokirannassa sijaitsevan historian ja nykytaiteen museon Aboa Vetus & Ars Novan järjestämään VTS-istuntoon ja omakuva-työpajaan. Kuulostaa melko ufolta ja innostuksen ohella minutkin valtasi aluksi pieni epäluulo. VTS? Visual thinking strategies? Taidemuseo? Miten ihmeessä minä istun tähän yhtälöön, koska kokemukseni taiteesta ja taiteen tulkinnasta on hyvin lähellä nollaa? Kaikki muut varmaan ovat tosi intellektuelleja ja syvän diippejä taiteentulkitsijoita, entä jos minua pidetään ihan pellenä? Luojan kiitos en antanut typerälle epävarmuudelle ja itseni aliarvioinnille tilaa, koska taide kuuluu tasan kaikille ja aivan jokaisella keltanokalla on yhtälainen oikeus saada nauttia siitä.

Lauantain sessio alkoi klo 13. Meidät otti vastaan museolehtori Maria Granlund, joka veti kanssamme iltapäivän aluksi VTS-istunnon museon Minän teatteri -näyttelyn tiimoilta. Olimme saaneet kokoon viiden hengen porukan meistä Varpuista ja jälkikäteen arvioiden seurueemme koko oli juuri täydellinen VTS:ää varten.

34609190864_a512636c2b_o
35410961456_11ef1fb855_o
34609190774_084e7cf3f2_o

Mystisessä VTS:ssä on kyse taideteoksen tulkinnasta ryhmässä. Menetelmässä korostuu toisten kuunteleminen, toisten näkemien asioiden ymmärtäminen ja oman tulkinnan ja hahmotuksen laajentuminen toisten näkemysten avulla. Osallistujen lisäksi myös session vetäjällä on tärkeä rooli, koska hän jakaa osanottajille puheenvuorot ja ohjaa tulkintaa tarkentamalla osallistujen kertomaa. Esimerkiksi minun todettua, että minulle tuli tarkastelemamme valokuvan miljööstä mieleen hotelli, Maria pyysi minua kuvaamaan tarkemmin, mitkä konkreettiset asiat loivat minulle tunteen hotellista. Kaikki ääneen sanottu täytyi kyetä perustelemaan jollain tapaa, mikä mahdollistaa yksilön tulkintaketjun seuraamisen muille. Ja yhtäkkiä, kun kuulee ja ymmärtää, mitä toinen näkee, alkaa itsekin nähdä enemmän.

VTS imi meidän viiden hengen porukkamme täysillä sisäänsä! Maria oli suunnitellut työstettäväksemme kaksi teosta, mikä aluksi kuulosti minusta todella vähältä, mutta uppouduttamme ensimmäiseen valokuvaan äkisti 40 minuutiksi, olin valmis myöntämään, että kaksi teosta on todellakin tarpeeksi. Tulkinnan eteneminen sai aikaan flowtilan, jonka seurauksena ajantaju katosi täysin. Toisaalta kahden teoksen ja 1,5h jälkeen olimme kaikki melko poikki, koska ryhmämuotoinen VTS vaatii jatkuvaa keskittymistä, toisen kuuntelemista ja toisen silmin katsomista, mikä on yllättävän paljon raskaampaan kuin omiin näköhavaintoihin keskittyminen.

35284243222_3999aa66a8_o
35284284212_bed9d2d3c1_o

Tulkinnan diippeydestä ei kenenkään kannata kuitenkaan ottaa paineita. Meillä tulkinnan tasot vaihtelivat hyvin syvistä vesistä aivan ilmiselviin kuvasta suoraan nähtäviin asioihin: Kuvan erilaiset kaksi tuolia voisivat viitatata teoksen hahmon yksinäisyyteen. Valo tuossa kohdassa on erilainen kuin tuossa. Lattialla on pyöreä läikkä, mutta teoksen henkilö ei seiso siinä vaan sen vieressä. Simppeleistäkin asioista rakentuu ryhmän kesken merkityksellisiä, koska yhden oivallettua jotain, toisillekin usein aukeaa uusia näkökulmia.

VTS:n jälkeen meille oli järjestetty kahvin lomaan pieni työpaja, jossa saimme päästää oman luovuutemme valloilleen ilman suorituspaineita. Piirsimme kahden minuutin omakuvat vasemmalla kädellä ja kirjoitimme sanalliset pikamuotokuvat toisistamme puhtaasti toisiamme katsomalla ja ajatuksenvirtana paperille kirjoittamalla.

Kolmen tunnin museoretken jälkeen olo oli yhtä aikaa uupunut ja virkistynyt. Aivoni joutuivat kulkemaan aivan uudenlaisia reittejä aivan uudenlaisella alalla, ja siitä jäi aika hyvä fiilis. Uudet asiat ovat mahdollisuus, vaikka aluksi jännittäisikin.

Postauksen kuvat:
1, 2 & 3: Jenni // Kapeat kadut
4 & 5: Josefina // Blue Zone 

2 kommenttia:

  1. Moi! Tänää selvis että pääsin tokalla hakukerralla nyt Turun yleislääkikseen.


    Haluisin kiittää sua ja sun blogia jotka motivoi mua lukion kakkosvuodesta (2014->) lähtien!:D Vaikeina hetkinä käännyin aina lueskelemaan sun blogin juttuja ja yhtäkkiä laskumotivaatio oli huipussa taas! Kiitos sulle. Tsemppiä lääkäriopintoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, mahtavaa!!!! Superpaljon onnea <3<3 Tervetuloa lääkikseen kollega! ;) Ja kiitos paljon kommentistasi. On aivan mahtavaa kuulla tälläisiä tarinoita ♥

      Poista