lauantai 3. kesäkuuta 2017

Vs. eval LK Krista

Olen ollut viisi päivää töissä ja olen todistetusti elossa. Enää yhdeksän viikkoa ja kesätyöt ovat jo historiaa ja edessä pikkuruinen kesäloma ennen vitosvuotta, mutta sanotaanko, että yhdeksään viikkoon mahtuu varmasti aika paljon. Toistaiseksi olen vasta yrittänyt opetella reagoimaan, että puhutaan myös minusta, kun joku sanoo lääkäri, koska aiemmin olen tottunut tottelemaan vain kandi-nimeä. Lääkäri-identiteetin rakentamisessa on siis vielä tehtävää tuleville viikoille. Kuten on kaikessa muussakin.

Maanataiaamuna tupsahdin googlesta tarkastamaani osoitteeseen ja esittelin itseni kesätöihin tulevana lääkärinä. Minulle esittäytyi kymmeniä ihmisiä, joiden kaikkien nimi tuntui olevan Päivi ja minulle ojennettiin osittain esitäytetty kalenteri, osoitettiin työhuoneeni ja seniorini. Siitä eteenpäin olen vain seilannut kuluneen viikon. Olen osallistunut työpaikkani viikottaisiin rutiineihin (kokouksiin jne), yrittänyt hahmottaa, miten hoitojärjestelmä toimii, opetella hoitajien nimiä, käsittää mitä minulta odotetaan ja panikoinut, miten ihmeessä osaan tulevalla viikolla aloittaa oikean työteon ja potilaiden hoitamisen, kun en tiedä oikeasta lääkärintyöstä mitään.

IMG_4324

Hankalinta kuluneella viikolla onkin ollut omien taitojen, niiden osittaisen totaalisen puuttumisen ja työpaikan toiminnan ja odotusten suhteuttaminen, koska minä en osaa uusia reseptejä, kirjata lääkkeitä potilastietojärjestelmään, katsoa potilastietoja rinnakkaisista järjestelmistä (Suomessa on käytössä järjetön määrä eri potilastietojärjestelmiä, jotka eivät tietysti suoraan keskustele keskenään), katsoa ajanvarauskalenteria, hahmottaa paljonko varaan yhden potilaan asioiden hoitamiseen, tehdä lääkemuutoksia, aloittaa lääkityksiä, lopettaa lääkityksiä, tehdä lausuntoja tai oikeastaan mitään muutakaan käytännön työtä. Osaan minä teoriassa lääkkeiden nimiä ja niiden käyttöä sairauksien hoitoon, mutta että miten homma käytännössä toimii. O-ouu.

Yhtä aikaa riittämättömyydentunteeni kanssa minä kuitenkin hahmotan, että tietenkään en voi osata vielä kaikkea, mutta toivoisin työpaikkani oivaltavan sen samalla laajuudella. Pelkään eniten, että minulle kumotaan tehtäväksi asioita, joita minun oletetaan osaavan, mutta joita en osaa, mutta joita luulen, että minun täytyisi osata. Sitten teen jonkin virheen ja jotain menee pieleen. Luonnollisesti tulen konsultoimaan paljon ja lähes kaikesta, mutta johonkin konsultoinninkin raja täytyisi vetää, koska tottakai seniorin täytyy saada tehdä myös omia töitään. Tälläinen rajanveto tuntuu toistaiseksi vain hyvin vaikealta tehdä, koska on niin paljon, mitä en tiedä liittyen niin potilaskuntaan ja heidän vaivojensa luonteeseen kuin lääkärin käytännön työhönkin (esim. kaikenlainen kirjaaminen koneelle).

Onneksi on vertaistukea. Minua lohduttaa suunnattomasti, että olemme samassa jamassa koko 150 henkinen kurssi tällä hetkellä. Aivan uuden alussa, innokkaina mutta aika paljon myös jännittyneinä. Ja ovathan kaikki muutkin ennen meitä selvinneet, joten niin selviämme mekin. Mieli tekisi vain niin kovin olla parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi töissä, mutta ennen perusjuttujen oppimista se on vielä vaikeaa. Ensimmäisen viikon ajan ja tulevanakin maanantaina lähden kuitenkin hyvillä mielin töihin. Kyllä tämä epävarmuus tästä täydeksi iloksi vielä muuttuu.

Ps. Postauksen otsikko on siis minun ammattinimikkeeni kesän ajan. Tätäkin piti kysyä esimieheltä, koska ammattinimikettä myöten kaikki on ollut aivan hakusessa.

Psps. Kiitos kaikille edellisee postaukseen kommentin jättäneille. Tuli ihana tsemppiolo, kun sai vahvistusta, että samalla tavalla muutkin jännäilee kesätöiden kynnyksellä. 

7 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida tähänkin, kun ekan viikon jälkeen on IHAN samanlaiset fiilikset! Potilastietojärjestelmä on uudistunut ties kuinka monta kertaa sen jälkeen, kun viimeksi käytin töissä ko. järjestelmää, joten sen opetteluun menee taas aikaa. Uusia asioita ja käytäntöjä tulee koko ajan, jatkuvasti saa olla varmistamassa "meneeks tää näin?" ja pelottaa, että muilla menee kohta hermo, kun "enhän mä osaa mitään" :D Voin vaan kuvitella, millaset fiilikset mulla on sitten joskus, kun oon tuossa sun tilanteessa, kun oma tuttu ammattikin aiheuttaa tällasia sydämentykytyksiä. Mutta onneksi on koko kesä aikaa opetella. Armoa vaan itselle, kun ei kukaan ole seppä syntyessään! Tärkeintä on kuitenkin asenne, että haluaa oppia ja ottaa selvää :)

    Mutta ah, nyt on viikonloppu ja maanantaina taas töihin uusin voimin! Tsemppiä jatkoon, hyvin se menee (edelleen) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tsempeistä. Ihanaa tätä vertaistuen määrää! Mahtava vaan, että kommentoit. Pysyn minäkin kartalla, että en edelleenkään ole tunnelmieni kanssa yksin :) Viime viikko oli tosiaan vähän hassua seilaamista ja koko työpaikan toiminnan hahmottamista, mutta koko ajan palaset loksahtelee paremmin paikalleen ja oma ymmärrys kasvaa. Samalla kasvaa sitten kyky toimiakin jollain tavalla. Tänään sain ottaa vastaan jo ekat omat potilaatkin ja tällä hetkellä täällä leijutaan vaan ihanissa "musta tulee lääkäri ja se tuntuu niin siistiltä" -voittajafiiliksissä. Ihanaa olla innostunut hommastaan!

      Aika kuluu hurjan äkisti, että ihan yhtäkkiä säkin oot tässä samassa paikassa ihmettelemässä, että "ai kuka lääkäri? AAA minä!" Niin mulle ainakin kävi :D Sitä ennen tosi paljon tsemppiä kesän töihin ja vielä kerran kiitos myötäelämisestä tässä kesätyöpaniikissa.

      Poista
  2. Jes eka viikko takana! Aattelin sua maanantaina, kun tallustin kesätyöpaikan ovista sisään. Oon kanssa justiinsa alottanu ekaa kertaa oman alan kesätyöt labrassa ja jänskäähän se on. Tällä viikolla pääsin tositoimiin ja tein jo nyt sellasia juttuja, mitä ei oo vielä opiskeluaikana päässy tekemään/näkemään. Työpäivien jälkeen aivot käy ihan ylikierroksilla kaikesta uudesta, mutta vitsi millä fiiliksellä sitä lähtee kotiin. Tsemppii, kyl me pärjätään! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen otettu, että olen päässyt ajatuksiisi :D Sama juttu mulla, että jo yhteen viikkoon mahtuu paljon kaikkea, mitä ei ole koulussa päässyt tekemään. Ja tällä viikolla meno vaan kiihtyy! Onneksi kiihtyy intokin, ainakin toistaiseksi, koska tämän päivän jäljiltä päässä leijailee vaan sellainen onni, että jee kun tästä tulee mun oikeeta työtä aikanaan. Paljon tsemppii sullekin kesän haasteisiin! Kyl me hoidetaan tää homma!

      Poista
  3. Jee, mahtavaa! Kiva kun kerroit kuulumisia :)

    Hyvin ymmärrettäviä fiiliksia, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että olet selviytynyt hyvin kaikesta uudesta ja varmasti työ alkaa vähitellen sujua luontevammin. Aluksi siis varmasti tarvitsee paljon apua ja neuvoa muilta, mutta kun saa enemmän kokemusta, niin kohta osaat tehdä jo paljon enemmän itsenäisesti.

    Tsemppiä edelleen uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä selvitään, mutta apua tarvitaan alussa valtavasti, kun ei hahmota yhtään, mitä voi tehdä ja kuuluu tehdä, ja milläkin tavalla saati kaikki käytännön terveydenhoitoalan työhön liittyvät jutut. Huhhuh. Opittavaa riittää, mutta onneksi tällä hetkellä riittää intoakin ja myös uskoa, että tästä tulee vielä tosi hyvä kesä. Hurraa! Kiitos paljon :)

      Poista
  4. Kyllä se siitä! Itseäkin jännitti ihan sikana, kun ensimmäistä kertaa menin lähihoitajaksi kesätöihin. Ja joka kesä, kun opintoja kertyi lisää ja menin uuteen paikkaan töihin. Muistanpa viime kesänä jopa itkeneeni töissä, kun omat odotukset osaamisesta, oletukset muiden odotuksista ja todellisuus eivät mielestäni kohdanneet. Ajattelin olevani ihan huono sairaanhoitaja kun en osannut tiettyjä juttuja. Onneksi mulla oli ihana kollega lohduttamassa :).

    Jännittihän sitä vielä nytkin, kun vuodenvaihdetta ennen aloitin nykyisessä työpaikassani, ja tiesin olevani siellä ainut sairaanhoitaja (-> valtava vastuu). Mutta onneksi kaikki on mennyt hyvin. Tosin tulin aloittaessani väittäneeksi että juu osaan käyttää tietojärjestelmää juu. Kuitenkin hetkessä huomasin, että sinnekin oli ehtinyt tulla paljon uutta ja paljon oli sellaista, mitä viimeisen vuoden harjoitteluissa en tarvinnut ja mikä ehti unohtua. Esim. lääkkeiden lisääminen lääkelistalle, koko ammattikortti-systeemi ja neet mihin sillä pääsee, nykyinen kirjauspaikka ym. No onneksi on työkaverit :D.

    Ps. Meillä oli viime viikolla kandi lääkärin mukana. Aika kiva, saa tulla toistekin! :). Itseasiassa vähän jopa toivon, että hän olis ensi viikollakin mukana, mulla olis nimittäin varmaan kandinkin mielestä aika mielenkiintoista näytettävää...

    VastaaPoista