maanantai 10. heinäkuuta 2017

Nuorta (kesä)teatteria Turussa

Liput esitykseen saatu kutsuvieraslippuina.

Tiedättekö fiiliksen, kun on sovittu meno, mutta meneminen ei kiinnosta yhtään? On kylmä, nälkä ja väsy, eikä kiinnosta pätkääkään lähteä mihinkään, vaikka tietäisi, että edessä odottava tapahtuma on 99,9%:n todennäköisyydellä superhauska. Eräs koulukaverini esitti minulle toissakeväänä ollessamme samassa klinikkaryhmässä maailmaani mullistaneen ideologian tähän liittyen. Hänen ajatuksensa on yksinkertainen: jos ihminen on maksanut lipusta teatteriin/konserttiin/keikalle/huvipuistoon/mihin vain, on hän aivan yhtä oikeutettu menemään kuin olemaan menemättä kyseiseen tapahtumaan. Ajatus kumoaa täysin klassisen nokun on kerran maksettu niin pakko mennä –ideologian ja laajentaa sitä aivan toiseen suuntaan: koska olen maksanut tästä, minulla on täysi oikeus päättää myös olla menemättä. En tiedä saavatko muut tästä yhtä suuria maailmanmullistuskiksejä, mutta minuun ajatus on vaikuttanut syvästi ja olen pohtinut sitä usein tuon kevään jälkeen. (Kaltaiselleni ujoilijalle ajatus on kuitenkin hiukan vaarallinen, joten olen keskittynyt saamaan ajatuksesta riemua vain pohdintasolla ja noudattanut arjessani edelleen vanhaa kunnon nokun on maksettu niin on pakko mennäkin –mallia.)

j

Oikeastaan edellinen ei liity mitenkään tämän postauksen todelliseen aiheeseen, mutta toisaalta liittyy kuitenkin. Olimme Jarkon kanssa viime viikon tiistaina kesäteatterissa. Ideahan kesäteatterissa on kahden upean asian yhdistymä: ihana kesä kohtaa teatterin riemun. Rajoittavana tekijänä riemussa on kuitenkin valitettavan usein Suomen kesä, joka tarjosi meillekin tiistai-iltana +12 astetta kylmyyttä ja tuulta. Koska illalla ei satanut, ei minulla oikeastaan pitäisi olla oikeutta valittaa, mutta sanonpa silti, että kylmää oli. Tässä kohtaa teatteri-iltamme kohtaa yllä puhutun ajatusmallin, koska tunti ennen esitystä ikkunasta ulos katsoessa ei huvittanut lähteä kotoa mihinkään, palelti, väsytti ja nälätti. Meidän onneksemme meillä ei tällä kertaa kuitenkaan ollut oikeutta valita, koska olimme saaneet liput kutsuvieraslippuina. Ei maksua, ei oikeutta jättää menemättä.

Koska voi *aatana, että olisi harmittanut, jos olisimme laiskuuspäissämme jättäneet Turun NuorenTeatterin kesäteatterin näkemättä. Esitys oli ihana! Jos olen teatterikatsoja normaalisti draamanhimoinen suurten tarinoiden nainen, kesäteatterissa arvostan kepeyttä, iloittelua ja naurua, musikaaliheikkoudestani olenkin puhunut jo aiemmin. Nuoren Teatterin Ihan pihalla –esitys oli täsmälleen kaikkea tuota: musiikkia, jumalaista laulua, naurua ja nuoria tekijöitä. Minulla oli ihanalla tavalla kotoinen olo, koska esityksestä tuli hyvällä tavalla mieleen speksi. Varmaan juuri nuorien näyttelijöiden ja laulujen vuoksi.

IMG_2427_www
IMG_2495
Ihan Pihalla:n tarina tapahtuu tuntemattomassa paikassa jossakin Turun idyllisistä puutalopihapiireistä, jossa erikoiset naapurit ja vielä erikoisempi vuokranantaja sotkevat täysin kahden nuoren kämppiksen elämän. Minusta tarina oli todella nuorten näköinen, vaikka mukaan oli ujutettu vanhempaankin ikäluokkaan iskeviä biisejä ja vitsejä. Itse koin joka tapauksessa 25-vuotiaana punavihreässä kuplassa elävänä opiskelijana todella helpoksi samaistua päähenkilöiden Kelan etuisuusongelmiin ja vegaanivitseihin.

Väliaikoineen kaksituntinen esitys hujahti kuin siivillä. Esityksen jälkeen olimme rentoutuneita, iloisia ja onnellisia, eikä teatterissa ollut oikeasti edes kylmä, koska Linnateatterin pihalle viritetty suuri teltta ja telttaan survoutunut ensi-illan ihmismassa lämmittivät kesänlasta. Onneksi en voinut valita.

Alimmaiset kuvat: Mikko Vihervaara

1 kommentti:

  1. Ajattelet aivan oikein! Kysehän on uponneiden kustannusten harhasta (sunk cost fallacy) eli menettäisit käytännössä myös rahan lisäksi sen ajan, joka tapahtumaan kuluisi. Tätä samaahan voi soveltaa myös käytännön lääkärintyössä esim. miettimällä, kuinka paljon antaa potilaan hoitohistorian vaikuttaa nykyisiin hoitopäätöksiin. Eli tehdäkkö juuri näin, koska aikaisemmin on hoidettu jollain tietyllä tavalla tai potilaalla on tietynlainen historia.

    VastaaPoista